Avoin kirje valitulle kansanedustajalle

Kasvoin hyvinvointivaltio Suomessa 80-luvun lapsena. Koin elinympäristöni turvalliseksi ja vastakkainasettelun vähäiseksi. Meitä helsinkiläisen kaupunginosan lapsia ja nuoria kasvatettiin yhteisöllisesti koko kylä kasvattaa -periaatteella hyväksymään pihapiirin erilaiset perheet ja lapset. Vastakkainasettelun aika näytti olevan ohi, vaikka useat perheet kohtasivatkin työttömyyttä ja lama-ajan haasteita. Tuolloin ei kaunisteltu vaikeuksia, vaan niistä puhuttiin suoraan ja ehkä jopa liian suoraan, joskus jopa loukkaavasti.

Eduskuntavaalien tulos pohdituttaa minua. Palasiko vastakkainasettelun aika? Kielenkäyttö koveni, ja mieleeni empi epäily liittyen kansanedustajien yhteistyökykyyn. – Juuri luottamustehtävääsi astunut kansanedustaja, todista epäilyni vääräksi teoillasi.

Tarvitsemme mallia arjen rauhan turvaamiseksi. Aikuisten ajoittain esiin tuleva kyvyttömyys sopia asioista ja tehdä yhteistyötä näkyvät monissa kohtaamissani lapsissa epäluottamuksena ja pelkona. Toivon sinulta kykyä tehdä yhteistyötä eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa ja näyttää lapsille esimerkkiä. Hyväksy ihminen, vaikket hänen sanojaan tekoina hyväksykään. Näytä esimerkkiä lasten lisäksi myös meille aikuisille. Itse sain jo nuoruudessani oppitunteja erilaisuuden sietoon kohtaamisissa erilaisten jengien kanssa. Osa kavereistani halusi toimia porukassa, jonka tapoja en hyväksynyt ja jonka arvoihin en sitoutunut. Ihmisten tuomariksi en myöskään ruvennut. Ihmisen voi kohdata ja hänelle voi antaa mahdollisuuden, vaikkei kaikkia hänen tekojaan hyväksykään. Asioista voi puhua.

Nuoruudessani erilaiset jengit ja jengitappelut olivat arkea niin kotiseuduilla Koillis-Helsingissä kuin Asematunnelissa. Olin ansainnut kunnioitusta ja löytänyt omat väyläni olla turvassa, mutta kaikki eivät olleet turvassa. Monet nuoret ja useat ystävistäni saivat kotoaan mallin, jossa vaikeat asiat hoidetaan väkivalloin ja päihteissä. Ei ollut mukavaa nähdä, kuinka kaverini pahoinpideltiin tai ryöstettiin ja asialla olivat tutut jengiläiset. Ei ollut kiva ajatella, että ehkä läsnäoloni olisi suojellut häntä.  Vastaavaan jengitappelukulttuuriin en ole enää törmännyt, vaikka eriarvoisuus perheiden kesken sekä lasten ja nuorten elinolojen välillä on lisääntynyt. Tänään toisilla menee entistä paremmin ja toisilla entistä huonommin. Ei anneta huono-osaisuuden ja vastakkainasettelun kasvaa.

Viimeisenä toiveena minulla Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtajana on, ettet unohda hiljaisia vähemmistöjä, kuten huumeiden kanssa kamppailevia ihmisiä ja heidän perheitään. Nyt pitää toimia ja katsoa kauas. Toivon, että näet tarpeen huumestrategian uudistamiselle, askelten viitoittamiseksi sille, kuinka huumeiden käyttöä ja huumehaittoja vähennetään ja miten käyttäjien, toipujien ja heidän läheistensä elämänlaatua edistetään. Turvataan yhdessä elinympäristöissämme arjen rauha.

Jos saan antaa yhden neuvon, toimi kokoavana voimana, katso kauas ja kokoa yhdessä muiden kanssa suuntaviivat erilaisten suomalaisten huolenpidoksi.

Lämpimät onnittelut työhösi Suomen hyväksi. Yhdessä saamme enemmän aikaan.