Päihderiippuvuudet on nähtävä sairauksina ja hoito on turvattava

Päihderiippuvuudesta toipuvista on liian vähän tietoa, etenkin huumeiden osalta. Julkisuudessa on esitetty, että normaaliin elämään pääsee palaamaan vain 0,5 tai 5 prosenttia huumeriippuvuutta sairastavista. Tutkittua tietoa ei Suomessa ole, sillä arviot jo huumeita käyttävien ihmisten ja päihderiippuvuuteen sairastuneiden ja toipujien määristä vaihtelevat suuresti. THL:n johtava asiantuntija Tuukka Tammi twiittasi 31.5. yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan jopa 75 prosenttia toipuu addiktiosairaudesta, tosin monet vasta vuosikymmenien kamppailun jälkeen.

Me kaikki tiedämme, että huumeisiin kuolee vuosittain satoja ihmisiä, useimmiten nuoria, mutta monia myös vuosien huumeiden käytön takia. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Meidän tulee lisätä tätä toivoa tarjoamalla vieroitushoitoa ja kuntoutusta. Yhdysvaltalaisessa artikkelissa 56-vuotias toipuja Anne Mable-Jones sanoo, että huumeet vievät hänet syöksykierteeseen, jota vastaan oli vaikea pyristellä. Hänellä toipuminen kesti retkahduksineen yli kymmenen vuotta. Nyt hän elänyt raittiina 20 vuotta. Pitää muistaa, että krooninen riippuvuus sairaus säilyy, vaikka se ei oireile aktiivisesti, eli päihteiden käyttö on loppunut.

Meillä Suomessa on lukuisia Mable-Jonesin kaltaisia esimerkkejä. Syöksykierteen huumeriippuvuuden syvenemiseen voi pysäyttää. Sitä varten tarvitaan resursseja, osaamista ja joustavuutta, jotta hoitoon haluava saa heti hoitopaikan. Helsingin kaupunki on antanut palvelulupauksen hoitoon pääsystä 21 vuorokauden sisällä lähetteen saapumisesta. Ensin on siis saatava lähete. Tämä on ikuisuus riippuvuussairauden kanssa kärsivälle ja haastaa hoidon alun. Monissa paikoissa tilanne voi olla vielä haastavampi. Mikkelissä hoitolupaus on viikon, mikä on jo selvästi parempi ‑ siihen tulee Suomessa pyrkiä yhdenvertaisesti.

Huumeriippuvuus oireilee fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Harva toipuu kerralla. Huumeriippuvuudet ovat fyysisesti vakavia, kroonisia aivosairauksia, jotka hoitamattomina johtavat kuolemaan. Huumeriippuvuussairaudet kehittyvät huomaamatta, ja monet sairastuneet kieltävät sairastuneensa. Sairastuminen heijastuu laaja-alaisesti elämän kaikille osa-alueille. Sairauden kehittyessä ihmiselle kehittyy sosiaalisia, fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Taustalle jäävät terveet elämäntavat, joihin kuuluvat esim. hygienian hoito, ravitsemus ja uni. Sosiaaliset haasteet liittyvät esimerkiksi huumemaailman ihmissuhteisiin, toimintatapoihin, asumiseen ja toimeentuloon. Huumeiden käyttö ja huumemaailman tavat haastavat ihmisten psyykkistä hyvinvointia. Huumemaailman julmuudet aiheuttavat vakavia traumoja.

Tällä hetkellä vierotushoitoon pääsy on useilla paikkakunnilla liian vaikeaa. Hoito- ja kuntoutuspolut katkeilevat. Esimerkiksi vieroitushoidon jälkeen ihminen voi palata kotiinsa odottamaan jatkohoito- tai kuntoutuspaikkaa, jolloin on todennäköistä, että hoitosuunnitelma ei toteudu. Kuntoutus- ja hoitojaksot ovat lyhyitä. Toisaalta esimerkiksi yliannostustilanteiden yhteydessä päihdehoito jää valitettavan usein suunnittelematta ja aloittamatta, jolloin ihminen palaa käyttämään huumeita. Tämä on käsittämätöntä. Eihän sydänkohtauspotilastakaan lähetetä kotiin ilman jatkohoitosuunnitelmaa ja asianmukaista lääkitystä. Miksi siis huumeriippuvainen lähetetään?

Huumeriippuvaisen ja rikollisen identiteetistä poiskasvamien ja uuden identiteetin löytyminen saattavat kestää hoidon jälkeen vuosia. Jälkikuntoutuksen ja seurantajaksojen merkitystä ei vieläkään ymmärretä. Kun kuntoutus on käynnistynyt hyvin, kuntoutuja jätetään nykyisin selviytymään vertaistuen keinoin. Kuitenkin ajoittain olisi tarvetta ammatilliselle tuelle ja seurannalle, jotta kuntoutuvakin saisi tietää, kuinka hän on edennyt ja saisi apua ja tukea ylitsepääsemättömiltä tuntuviin haasteisiin. Toivon, että toipuvalle ja kuntoutuvalle olisi kontrollit samaan tapaan kuin esimerkiksi syöpään sairastuneille ihmisille. Kyseessä on sairaus, ja jälkihoidon toteutus on yhtä tärkeää kuin vieroitus- ja kuntoutusjaksonkin. Mikäli riippuvuussairaus alkaa oireilemaan, on siihen syytä puuttua jälkihoidon kautta. Monesti jälkihuollon avopalvelujen yhteydenpito katkeaa liian nopeasti, ja siten ammatillinen tuki jää etäiseksi.

Päihdetilastollinen vuosikirja kertoo karusti, että toissa vuonna työkyvyttömyyseläke myönnettiin 2 200 henkilölle huumeiden aiheuttamien elimellisten aivo-oireyhtymien ja käyttäytymisen häiriöiden takia. Näistä huumesairaus oli pääsairautena 247 ihmisellä. Luvuissa eivät ole muut huumesairaudet. Mitä aiemmin huumeriippuvuus todetaan ja hoidetaan, sitä paremmin pystytään estämään huumeista johtuvia aivo-oireyhtymiä ja muita huumesairauksia. Monet huumeista toipuvat ja toipuneet ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä perheineen ja työpaikkoineen.

Esitän, että jälkikuntoutus turvataan. Eli yhteydenpitoa kuntoutusjakson jälkeen avohoidossa jatketaan ja voidaan harventaa, mutta sitä ei lopeteta. Kuntoutujaa tulee tavata tai hänen kanssaan keskustella vielä vuosien jälkeen hänen tilanteestaan ja elämästään sairauden kanssa. Mikäli tilanne muuttuu akuutiksi, voidaan tarjota vieroitushoitoa ja uutta kuntoutusta. Jos sairastunut kokee, että riskejä retkahdukselle on ilmassa, intervallihoitojakso voi olla perusteltua. Eihän muidenkaan pitkäaikaissairauksien tai mahdollisesti uusivien sairauksien osalta hoitoa katkaista kokonaan, ellei potilas niin toivo.

Huumeriippuvuuteen liittyvä stigma ja asenteet sairastuneita sekä heidän läheisiään kohtaan haastavat myös hoitohenkilökuntaa. Haastetta riittää siinä, että päihdehoitoon suhtauduttaisiin sairautena ja hoito suunniteltaisiin aina, kun päihderiippuvuus tulee ilmi terveydenhuollossa tai sairaanhoidossa. Hoitoon pääsy ja hoitopolut ovat valtakunnan päättäjien lisäksi sotealueiden päättäjien vastuulla. Haaste siis sinne.

Lähteet:

There is life after addiction. Most people recover (npr.org)

Päihdetilastollinen vuosikirja 2021 (julkari.fi)