Bilettäminen ja huumeet – soberbiletystä vai kokaa?

Luin taannoin Hanna Tikanderin ja Wilma Ruohiston kirjan Selvin päin – Erään bilettäjän tarina. Minut tuo kirja vei aikamatkalle omaan nuoruuteeni ja moniin bileiltoihin. Itse en ollut Hannan kaltainen dokaaja, vaikken kuivin suin juhlissa istunutkaan. Nuoret turruttavat tunnetilojaan ja ajatuksiaan päihteillä, joita käytettiin ja käytetään ikäluokassani edelleen paljon. Ei ollut sober curious -ilmiötä, ei hoitoa eikä tukea nuorille. Perheiden ongelmat pidettiin kodin seinien sisäpuolella. Oli paljon työttömyyttä, toimeentulo-ongelmia, velkavankeutta – ja aikaa. Monet psykiatrisesti hoidettavat sairaudet jäivät hoitamatta, tosin osa nuorista yritti hoitaa niitä päihteillä.

Tikander toteaa kirjassaan, että huumeita on entistä enemmän yöelämässä. Olen havainnut saman. Eräillä synttärijuhlilla osa vieraista käytti saunassa kokaiinia, samoin tehdään joidenkin ravintoloiden vessoissa. THL:n faktat vahvistavat Tikanderin ja minun havainnot. Kokaiinin käyttö on jatkanut voimakasta kasvuaan etenkin pääkaupunkiseudulla. Nuoruuteni osui 1990-luvun lopulle, Hanna biletti suunnilleen 15 vuotta myöhemmin.

Rikoimme nuoruuden ystäväpiirissäni tieten säännön, ettei kodin asioista puhuta ulkopuolisille. Päätimme puhua keskenämme ja huomasimme, kuinka monenlaisia kauheuksia kodeissa tapahtui. Ajattelin monesti, että maailma on oikeasti synkkä ja pimeä paikka. Mieli täytyy nollata bilettämällä ja alkoholilla, niinhän aikuisetkin tekevät. Tikanderin ja minun nuoruuteni bilemaailmassa on yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia. Minun nuoruudessani elettiin lamanjälkeistä aikaa, rahaa oli niukasti ja se käytetiin harkiten – myös päihteisiin, eli keitettiin kiljua ja laskettiin Alkon paperisesta vihkosta kännihyötysuhteita. Kannabista oli saatavilla jo yläasteaikaan ainakin Koillis-Helsingissä, hyväosaisillakin alueilla. Ekstaasipillerit ja -laput rantautuivat Suomeen.

Nuoruudessani huumekysymys ei ollut arkipäiväistynyt, kuten tänään. Ikäluokkani oli saanut pelottelevan päihdevalistuksen, minkä takia moni totesi, etteihän riippuvuus iskenytkään kertakokeilusta. Ehkä juuri siksi jotkut ikäluokastani vajosivat syvälle huumemaailmaan. Kun todellisuuden ensikokeilut ja lapsen mielikuvituksen luoma pelottava mielikuva eivät kohdanneet, ei enää uskottu riskeihinkään. Osa minunkin kavereistani sairastui vakavasti ja päätyi suljetuille osastoille hoitoon sekakäytön seurauksena. Osa bilettää edelleen Hannan kuvaamalla tavalla.

Päihteitä otetaan rentoutumiseen, bilefiilikseen pääsemiseksi ja nukahtamisen helpottamiseksi. Monet bilettäjät ovat huumeiden satunnaiskäyttäjiä, jotka käyttävät suomalaiskansalliseen tapaan useita aineita sekaisin. Harva huomaa, milloin oma riippuvuussairaus on puhjennut. Riippuvuus on viheliäinen sairaus. Se on monilla tunne-elämän sairaus. Sairaus, joka puhkeaa aivoissa ja joka puhkeaa kroonisena. Tikander turrutti tunnetilojaan ja ajatuksiaan päihteillä, ja minun ikäluokastani ja Tikanderin ikäluokasta moni tekee sitä edelleen. Monet päihteisiin ja relaamiseen liittyvät väitteet eivät pidä paikkaansa, vaan toimivat todellisuudessa päinvastoin.

Työssäni olen myös huomannut, kuinka päihteettömyys avaa usein silmät sille, kuinka riippuvuusääni omassa mielessä puhuu eri tilanteissa. Olen myös pohtinut paljon sitä stigmaa, joka päihderiippuvuuksiin liittyy. Tänä päivänä huumeriippuvainen voit olla sinä tai se voin olla minä. Riippuvuus ei välttämättä näy ulospäin, kenties vain läheisillemme ihmisille. Yksi mittari riippuvuudelle on se, että päättäessäsi olla päihteittä mielesi työntää erilaisissa tilanteissa lukemattomia syitä, miksi sinun pitäisi käyttää päihteitä. Tikander kuvaa näitä tilanteita ja haluaan havahduttavan hienosti. Olen iloinen, kiitollinen ja ylpeä, että sain lukea Tikanderin kirjan. Ylpeä siitä, että joku uskaltaa antaa kasvot ja rikkoa stigmaa tietoisesti. Olen kiitollinen siitä, että päihteiden käytöstä puhutaan ja seuraava ikäluokka nostaa soberilmiön siisteyttä esiin. Iloinen olen aikamatkasta omaan nuoruuteeni, jolloin huumeita oli vähemmän ja ympäristö oli turvallisempi, vaikka monen kaverini tarina on päättynyt alle nelikymppisenä Malmin hautausmaalle.

Tulevaisuudessa tarvitaan rohkeutta sanoittaa huumeilmiötä sekä kohdata ne – myös päättäjiltä, jotta kasvavat huumehaasteet saadaan pysymään hallinnassa. Kiitos Hanna rohkeudestasi ja lukuelämyksestä. Olet harvinaisuus suomalaisessa päihdekeskustelussa!

Lähteet:

Jätevesitutkimus: Kokaiinin käyttö jatkaa kasvuaan – käyttö keskittynyt voimakkaasti pääkaupunkiseudulle – Tiedote – THL

Hanna Tikander, Wilma Ruohisto: Selvin päin – Erään bilettäjän tarina (StoryTell 2022)
Julkaisijan esittelyä kirjasta ei löytynyt, ohessa BookBeatissä oleva esittely: Selvin päin – Erään bilettäjän tarina – Wilma Ruohisto – E-kirja – Äänikirja – BookBeat

 

0
MirkaVainikka
Sosialidemokraatit Helsinki

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas.

Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu