H-Merkintä, pelotteluako?

Huumeiden dekriminalisointi keskustelun yhteydessä ns. H-merkintä nousee usein puheisiin. Hienoa, että kannabiksesta keskustellaan. Tärkeää, on etisiä tietoa ja koota sitä päätöksen teon tueksi. Muistan, kuinka edesmennyt huumepoliisi Jonna Saavalainen totesi muutama vuosi sitten Terveysneuvontapäivillä: ” Olen yrittänyt selvittää, mikä tämä H-merkintä on. Kukaan ei ole osannut asiaa selvittää minulle. Jos joku sen tietää, voisi esitellä sen minullekin.” Niin sanottuun H-merkintään liittyy pelko siitä, että yhteiskunta on lyönyt huumerikoksen seurauksena ihmiseen ikuisen leiman ja että työ- ja opiskelu-ura voivat muuttua sen vuoksi mahdottomiksi.

Huumeiden käyttö on Suomessa lailla kielletty. Lain mukaan huumeiden käytön kokonaiskiellolla suojellaan ensinnäkin käyttäjän terveyttä, johon valtiolla on perustuslain mukaan velvollisuus, sekä toiseksi ulkopuolisia ihmisiä ja yhteiskuntaa esimerkiksi järjestys- ja turvallisuusuhilta. Huumausaineiden käytön kieltäminen ja rangaistavuus osoittaa ainakin sen, että eduskunta haluaa vähentää huumausaineiden käytön ja käytöstä aiheutuvat haitat mahdollisimman pieniksi.

Kyselin ns. H-merkinnästä niin poliisista kuin ministeriöistä. Asia on niin, että jos ihminen käyttää huumetta ja jää siitä poliisille kiinni, yleensä tuomiona on hoitoonohjaus tai sakko. Rikosrekisterilain (770/1993) 2 §:n mukaan oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään rikosrekisteriin merkitään tuomioistuinten ilmoitusten perusteella tiedot ratkaisuista, joilla henkilö on tuomittu tiettyihin seuraamuksiin kuten ehdottomaan tai ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Siten poliisin tai tuomioistuimen antamia sakkoja esim. liikennejutuissa tai huumausaineen käyttörikoksesta ei merkitä rikosrekisteriin. Huumausaineen käyttörikoksesta säädetty ankarin rangaistus on kuusi kuukautta vankeutta, mutta oikeuskäytännön mukaan pääsääntönä on sakkorangaistukseen tuomitseminen. Mikäli siis henkilö tuomittaisiin huumausaineen käyttörikoksesta tuomioistuimessa esim. ehdolliseen vankeusrangaistukseen sen vuoksi, että hän tekee mainittuja rikoksia toistuvasti, merkittäisiin rangaistustieto rikosrekisteriin. Rikosrekisterilain 10 §:n mukaan tiedot rikosrekisteristä poistetaan tuomittavan rangaistuksen ankaruuden perusteella 5 vuoden, 10 vuoden tai 20 vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.

Huumausaineen käyttörikoksesta kirjataan ilmoitus poliisiasian tietojärjestelmään eli Patjaan. Patjan rekisterinpitäjä on Poliisihallitus. Tietosuoja-asetuksen mukaan jokaisella on oikeus tarkistaa tietonsa rekisteristä, korjata mahdolliset virheet ja poistaa tarpeettomat tiedot. Poliisi voi rajoittaa näitä oikeuksia laissa annettujen valtuuksien mukaan.

Tietojen poistamisesta poliisiasiain tietojärjestelmästä säädetään Laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (761/2003 22 §). Pykälän mukaan huumesakkoja käsitellään samoin kuin muitakin sakkoja. Laissa on erityissäännös nuorista. Sen mukaan rikoksen tekohetkellä alle 15-vuotiaan tiedon poistetaan tietojärjestelmästä hänen täytettyään 18 vuotta, jos hän ei ole 15 vuotta täytettyään syyllistynyt rikokseen.

Tiedustelujeni jälkeen yhteenvetoni on, että huumemaailmassa mainittua ns. H-merkintää poliisin rekistereissä ei ole olemassakaan. Olen valmis muuttamaan käsitykseni, kun joku tulee ja näyttää minulle H-merkinnän terveydenhuollon, sosiaalityön tai poliisin rekistereissä. Rekistereille Suomessa on tiukat pelisäännöt ja niiden sisältöä eivät ulkopuoliset saa helposti käsiin. Aiemmin sosiaaliohjaajana työskennellessäni pääsin vain niihin tietoihin, joihin minun oli tarve päästä. En päässyt esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmään, mutta eivät sairaanhoitajatkaan päässeet sosiaalityön asiakastietojärjestelmään.

Yleensä rekisterimerkintöjen kohdalla henkilöä itseään pyydetään rekisterin ote tilaaman, harvoin sitä kukaan ulkopuolinen voi pyytää ja pyyntöön vastataan toimittaen merkintä. Tämän vuoksi rekisterin tarkistaminen kuuluu ilmoittaa jo työ- tai koulutuspaikan ilmoituksessa.  Selvityksen laajuus riippuu paljon, mihin tehtävään haetaan. Nyt esimiehenä omassa työssäni voin pyytää oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteriotteen vain niiltä työntekijöiltä, jotka työskentelevät lasten kanssa. Työntekijä näyttää otteen minulle, minä kuittaan otteen nähdyksi ja ote jää työntekijälle itselleen.

Täyttä nuhteettomuutta vaativat työtehtävät eivät tule kyseeseen henkilölle, joka ei ole täysin nuhteeton. Työnsaannin estävät merkinnät rekistereissä. Kuitenkin suurin osa työtehtävistä ei vaadi täyttä nuhteettomuutta, kuten esimerkiksi lähihoitajan työ. Mikäli huumeiden käyttö dekriminalisoitaisiin, rekisterimerkintöihin liittyvät ongelmat poistuisivat, mutta olisiko se hyvä asia. Eikö ole hyvä, että täyttä nuhteettomuutta vaativiin töihin ei pääse, jos on käyttänyt huumeita?

Entä pelotellaanko ns. H-merkinnällä huumeiden kokeilijoita, satunnaiskäyttäjiä ja riippuvaisia aiheetta? Saamieni tietojen mukaan H-merkintä itsessään on legenda ja lähinnä kadun termi huumeiden käytöstä kiinnijäämiselle. Se ei kuitenkaan vaikuta sakkoa enempää ihmisen tulevaisuuteen.