Huoli ja kaipaus varjostavat huumeita käyttävien läheisten joulua   

Monille huumeita käyttävien ja huumeisiin menehtyneiden läheisille joulu on sydäntä särkevää aikaa. Heille joulu ei ole yleensä ilon ja yltäkylläisyyden aika, vaan pitkiä vapaita odotetaan ristiriitaisin tuntein. On surua, pelkoa, kaipausta, toivoa ja joillakin myös helpotusta ja iloa, jos huumeita käyttävä on päässyt toipumisen tielle, on hoidossa tai on turvassa viranomaisten huostassa. Varmuus huumeita käyttävän olinpaikasta ja tämän vakaasta tilasta helpottaa läheisiä. 

Lähes kaikki huumeiden käyttöä ja haittoja mittaavat indikaattorit osoittavat tilanteen huonontuneen viimeisten viiden vuoden aikana, käy ilmi THL:n Huumetilanne Suomessa 2020 -raportista. Se on surullista luettavaa, kun tietää, millaisia kohtaloita ja tarinoita jokaisen numeron taakse kätkeytyy ja voi kätkeytyä. 

Pyysin läheisiä kertomaan, millaisin tuntein ja odotuksin he valmistautuvat jouluun. Eräs läheinen kuvasi joulun odotusta seuraavasti: ”Pian on joululoma. Ihanaa, saa nukkua ja olla vaan kotona. Samaan aikaan vatsassa on perhosia, ei niitä hyviä. Onkohan se järjestänyt itselleen pyhiksi kamaa, mihinköhän ne on piilotettu? Onkohan lahjat tarpeeksi kivoja, ruoka tarpeeksi hyvää, että se jättäisikin ottamatta? Tuntosarveni seuraavat jokaista liikettä, pupilleja, eleitä, kestääkö vessassa liian kauan, raapiiko se itseään unissaan, narskuttaako hampaita. Kunpa pysyisi streittinä edes sen aikaa, kun meillä on seuraa. Syke nousee ja maha menee entistä enemmän sekaisin. Ei auta kuin hengittää.” 

Huumeita käyttävän läheisillä kuten muidenkin riippuvuussairauksista kärsivien läheisillä on jouluna kovia paineita. Tutkimusten mukaan huumeita käyttävien läheiset kamppailevat niin henkisten kuin fyysisten oireiden kanssa. Moni kärsii stressistä, vatsaoireista ja unettomuudesta. Nämä oireet kertaantuvat erityisesti jouluna. 

Läheiset odottavat pitkiä vapaita ristiriitaisin tuntein. Tunteita peilataan iloisiin ja rauhallisiin, menneisiin jouluihin. Usein, vaikeista tilanteista huolimatta, perheissä ja läheispiireissä jaksetaan silti toivoa yhteistä joulua. Moni päihderiippuvainen viettää joulun huumeita käyttäen, ja läheiset kaipaavat ja kantavat huolta sekä pelkäävät rakkaansa puolesta. Tilanne on raastava. 

Minulle joulu on kiitollisuuden, rauhoittumisen ja rakkauden juhla. Muistan rakkaitani sekä vuosien varrella ja ihan vastikään huumeisiin menehtyneitä läheisiäni. Joskus tuska helpottuu, mutta suru ja kaipaus jäävät. Käyn sytyttämässä kynttilät heidät haudoilleen ja muistelen parhaita hetkiä. 

Näin tekee myös moni muu huumeille rakkaansa menettänyt. Jaana Niirasen tytär kuoli huumeisiin viime vuoden lokakuussa. Hän kertoo tyttärensä kirjoittaneen pienenä päiväkirjaan: ”Joulu on ihanaa aikaa, kun saa lahjoja ja koko perhe on kotona, eikä tarvitse lähteä minnekään.” Kun kysyin Jaanan kuulumisia viime viikolla, hän kertoi: ”Emme halua enää viettää joulua. Ne ihanat muistot tekevät niin kipeää, kun tietää ettei mikään ole niin kuin ennen. Annu saa kyllä haudalleen joulupuun valoineen ja tonttuineen ja uskon, että hän saa tuntea lapsuutensa joulujen tunnelman ja rakkautemme siellä, missä hän nyt on.” 

Joulu on monille huumeita käyttävien läheisille ikävän, huolen ja kaipauksen aikaa. Antakaamme heille tukea, apua ja toivoa. Toivon joulun ihmeitä ja ihania hetkiä rakkaiden kanssa. Välitetään toisistamme. 

Hyvää joulua!