Huumekuolema iskee lujaa läheisiin  – huumekuolemien määrä on kasvanut huolestuttavasti 

Vuonna 2018 huumeiden yliannostukseen kuoli 188 ihmistä. Kuolemia oli 21 enemmän kuin edellisenä vuonna. Huumekuolemien määrä on kasvanut huolestuttavasti. Vielä vuonna 2005 huumeiden yliannostukseen kuoli 72 ihmistä. (Lähde: Kuolemansyyt, Tilastokeskus)

Olen viime viikolla kuullut useita ihmisiä, jotka ovat menettäneet läheisensä huumekuoleman seurauksena. Moni vanhempi on kertonut myös kannabiksen käytön myötä lauenneista psykooseista, joiden jälkeen nuoren elämä ei ole enää palannut ennalleen. Tarinat ovat moninaisia ja toive yhteiskunnallemme on, että huumekuolemia ehkäistäisiin haittoja vähentämällä, esim. terveysneuvontapisteissä. Samanaikaisesti vanhempien vahva viesti on, ettei huumeiden käyttö edes satunnaisesti ole ok. 

”Epäusko ja sokki ovat olleet viime päivät ajatuksissa, tunteet myllertävät yhtä vuoristorataa. Miten tästä voi selvitä hengissä”, kysyy lokakuussa 18-vuotiaan Hilma-tyttärensä menettänyt Berit-äiti. Hilma-tyttären kuolemaa ei edeltänyt pitkä huumeiden käyttö, vaan niin sanottu satunnaiskäyttö.
”Hilman kohdalla kyseessä ei ollut aktiivikäyttö, vaan kokeilu. Kolme päivää aiemmin Tinderistä oli löytynyt tuttavuus, jonka kanssa kokeiltiin sekaisin eri huumeita”, Berit kertoo.

Pidän huumekuolemien määrää huolestuttavana. Kuolemien määrää voisi vähentää helpottamalla huumeiden käyttäjien hoitoonpääsyä, lisäämällä hoitopaikkoja ja kehittämällä haittoja vähentävää huumetyötä. Jokainen huumekuolema vaikuttaa suureen määrään ihmisiä ja aiheuttaa sairastumisia. Yhden ihmisen huumeriippuvuus koskettaa 7 - 10 ihmistä hänen läheisyydessään. Etenkin nuoren kuolema pysäyttää aina useiden ihmisten elämän miksi-kysymyksen äärelle. Kun nuori ihminen kuolee huumeisiin pienellä paikkakunnalla, koko paikkakunta järkyttyy.

”Ihminen käy tässä kaikki mahdolliset tunteet läpi. Yritän ajatella, että kyllä Annariinalla oli varmasti tosi paha olla ja minulla ei ollut mitään keinoja auttaa häntä. Yritin kaikkeni. Enemmän kuin tarpeeksi”, toteaa 18-vuotiaan tyttärensä lokakuussa menettänyt Jaana-äiti.

”Haluan puhua tätä läpi. Se tuntuu helpottavan. En häpeä sitä, mikä minun tyttö oli. Jotenkin tuntuu, että haluan kertoa Anskun tarinan, jotta voisin ehkä pelastaa jonkun kertomalla, millainen tämä maailma nykyään on.”

Olen varma, että Jaana teki voitavansa auttaakseen tytärtään. Irti Huumeista ry:ssä on huomattu, että läheisten tarvitseman surutyön ja vertaistuen tarve ovat kasvaneet. Huumeiden takia lapsensa menettäneet vanhemmat kantavat edelleen häpeän taakkaa.
Kun huumekuolema koskettaa perhettä, suru, ahdistus ja häpeä jäävät pitkäksi aikaa. Häpeän vähentämiseen auttaa usein avoimuus ja puhuminen. Läheisen oman elämän jatkaminen on aina tuskallista. Surevaa voi tukea ihan olemalla läsnä. Ei pidä kehottaa toipumaan tai tsemppaamaan, vaan antaa surevalle aikaa oppia elämään surun ja muistojen kanssa.

Kannabiksen, kuten muidenkin huumeiden, dekriminalisointiin tulee mielestäni suhtautua varauksella. Dekriminalisointi ei ole ratkaisu huumeriippuvuuteen. Ratkaisut pitää etsiä haittoja vähentävästä, kuntouttavasta ja ennaltaehkäisevästä huumetyöstä. Nyt on keskustelun ja ratkaisujen hakemisen aika. Päivitetään huumestrategia nyt. 

Helsingin Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestetään jo 20. kerran tiistaina 5.11. klo 18.00, tällä kertaa Tuomiokirkossa. Tilaisuudessa puhuu mm. piispa emerita Irja Askola. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Tukikohta ry, Irti Huumeista ry, Stop Huumeille ry, Sininauhaliitto, A-klinikkasäätiö, Myllyhoitoyhdistys ry, KRAN rf, Vihreä Keidas ry ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta.

Irti Huumeista ry:n toimijat ovat mukana monilla paikkakunnilla järjestämässä Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuutta. Tilaisuuksia järjestetään Helsingin lisäksi mm. Vantaalla, Tampereella, Turussa, Oulussa, Rovaniemellä, Porissa, Jyväskylässä, Joensuussa, Hämeenlinnassa, Kajaanissa, Kotkassa, Raahessa, Raumalla, Haminassa sekä Helsingin vankilassa.