Iloa, laulua ja arjen rauhaa

”Mä tulen kaukaa tulevaisuudesta, sieltä missä ei oo mitään.”, kuuluu Olavi Uusivirran ja Anna Puun kappaleen sanat kuulokkeissani pohtiessani vuotta 2020 ja uuden vuoden alkua. Edessä on poikkeusvuosi, joka alkoi järkyttävällä tavalla vallanvaihdon estämisyritykseen Yhdysvalloissa. Tämän kaltainen toiminta rapauttaa ihmisten luottamusta ja pohjan demokratialta.

Ihmisissä on paljon voimaa, ja yhteistyössä voidaan tehdä hyvää ja pahaa. Suomessakin vastakkainasettelun aika voi olla edessä. Sota, sekasorto ja itsekkyys haastavat nyt ihmisoikeuksia, solidaarisuutta, halua sopia ja hakea kompromisseja yhteiseksi hyväksi. Pitää muistaa, että ihmisoikeudet ovat se pohja, jolle rakennetaan demokratiaa, solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Se on pohja, joka määrittää kuinka haluamme huolehtia toisistamme ja jonka avulla ymmärrämme, että kaikki ei ole kiinni itsestä.

Joulukuussa sain olla kuulemassa ”Nean” haastattelua. Nuori ihminen, kahden huumeisiin kuolleen vanhemman lapsi hehkui. Olemus oli rauhallinen ja asenne elämää eteenpäin katsova. Lukiokin sujui hienosti. Täytyy muistaa, että vertaistukea huumeiden käyttäjien lapsille ei ole tarjolla. Kohdatessamme ”Nean” viisaat sanat tekivät vaikutuksen minuun: ”Meidän jokaisen pitää ajatella, että huumeiden käyttäjät ovat aina jonkun läheisiä, äitejä, isiä ja lapsia. Heitä pitää kohdella hyvin.” Tuohon lauseeseen kiteytyy syrjimättömyyden ajatus. Meidän on syytä kuulla toinen toisiamme ja kohdella toisiamme arvostaen.

Tänä keväänä käydään kuntavaalit. Kisa on tiukka ja gallup johdossa kamppailevat SDP ja Perussuomalaiset. Puoluepolitiikka sikseen, mutta toivon, että Irti Huumeista -toimijat ovat yhteydessä kuntavaaliehdokkaisiin ja kertovat siitä huolesta, murheesta ja riskeistä, joita huumeisiin ja mielenterveyshaasteisiin liittyy koko yhteiskuntaakin ajatellen. Ihmisoikeuksien tulee olla se perusta, jonka päälle päättäjät rakentavat Suomea ja maailmaa. Tämä työ alkaa kunnista. Kuntatasolla turvataan syrjimättömyys, ihmisten hyvinvointi, arjen rauha ja lähipalvelut.

Toivon, että koronavirus ja poikkeustila saavat meidät ymmärtämään yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden merkityksen. Mieluummin iloa, laulua ja valoa kuin riitaa, syrjintää ja välinpitämättömyyttä. Emme voi ajatella yksilökeskeisesti, vaan meidän on välitettävä toinen toisistamme. Pidettävä huolta ja välitettävä toinen toisistamme. Toivon, että katsomme yhdessä kuntavaaliehdokkaiden kanssa kauas tulevaisuuteen ja turvaamme arjen rauhan, hyvinvointipalvelut ja uuden normaalin tavan toimia.

Huolenpitoa vuoteen 2021!