Itsetuhoisuus ei aina näy eikä kuulu – Kysy ja puhu!
Tänään 10. syyskuuta vietetään kansainvälistä päivää itsemurhien ehkäisemiseksi. Itsemurhayritys voi pysäyttää kenen vain maailman. Tällä viikolla työssäni eteeni tuli taas viesti, että huumeita käyttävä nuori oli riistänyt henkensä. Tutkitusti päihde- ja etenkin huumeriippuvaisella ihmisellä on korkeampi itsemurhariski kuin muulla väestöllä.
Usein itsemurhassa ei ole kyse pikaistuksissa tehdystä teosta, vaan ratkaisua on pohdittu pitkään. Syynä voi olla esimerkiksi pitkään jatkunut paha olo. Huumemaailmassa huumeiden käyttö ja huumemaailman ilmiöt ovat lisäämässä tätä ahdistusta, pahaa oloa ja epätoivoa. Vaikka aihe onkin tabu, on siitä uskallettava kysyä. Tutkimusten mukaan itsetuhoisen kanssa keskustelu vähentää ajatusta varsinaisesta itsemurhasta. Kun toinen, välittävä ihminen jaksaa kuunnella ja laajentaa näkökulmaa, itsemurha ei olekaan enää niin selvä vaihtoehto.
Usein itsetuhoiset puheet ovat edeltäneet itsemurhayrityksiä. Valitettavan tavallista on, että itsetuhoisuutta vähätellään eikä asian äärelle pysähdytä. Olankohautus ja toive pahan olon poistumisesta puhumalla positiivisista asioista eivät ole oikeita keinoja. Tiedän, että kysyminen ja puhuminen itsemurha-aikeesta on haastavaa. Keskustellessani itsetuhoisen henkilön kanssa mielessäni ovat pyörineet hoitojonot ja se, kuinka hengenvaarallinen mielentila voidaan todentaa vaikkapa päivystyksessä. Kokemukseni osoittaa myös sen, kun sekä itsetuhoisella ihmisellä että minulla hänen tukijanaan on halu saada hänet hoitoon, hän on sinne päässyt. Salaisuutena tässä kai on ollut se, että olemme olleet vastaanotolla yhdessä, samassa rintamassa kertomassa henkilön itsemurhasuunnitelmista ja muista itsetuhoisista ajatuksista. Näin henkilöä on kohdeltu asianmukaisella vakavuudella.
Omalle uralleni tällaisia tilanteita on osunut useita. Olen huomannut, että ihminen on pohtinut kuolemaansa ja on tehnyt toimia, joilla hän on ajatellut turvaavansa ja helpottavansa läheisten elämää oman poismenonsa jälkeen. Toisinaan masennus, ahdistus ja/tai paha olo ovat ilmaantuneet jo vuosia ennen varsinaista itsemurhayritystä tai siitä kertomista. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, rohkaistu puhumaan asiasta läheisillesi. Jos epäilet läheiselläsi olevan itsetuhoisia ajatuksia, ota asia puheeksi ja kysy: ”Mitä kuuluu?” Tarvittaessa pyydä ammattilaisia auttamaan.
On sanottu, että itsemurhayritys on aina hätähuuto. Mielestäni jo itsetuhoiset puheet, vaikka ohimennen, pitää ottaa vakavasti. Ne ovat hätähuutoja! Ne on tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Pidetään korvamme avoimina, varataan aikaa läsnäoloon ja kuulemiseen. Jokainen elämä on arvokas. Kiitos, kun välität.
#itsemurha #itsetuhoisuus #päihdepalvelut #mielenterveys #irtihuumeista #kiinnielämässä
Luotan väitteeseesi: itsemurha ei yleensä ole impulsiivinen teko: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/tit-paiva-on-tanaan/
Mutta…
Jos voisit auttaa minua pysymään hengissä, auttaisitko?
Ilmoita asiaton viesti
Oma isäni teki itsemurhan siinä vaiheessa kun oli tieto jo siitä ettei hänestä ollut eläjäksi. Elikkä sairaus joka veisi hautaan jokatapauksessa. Nopeasti edistyvä dementia oli hyvä syy hänelle ratkaisuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti. Vaikka itsemurha olikin pyörinyt mielessä ja olin miettinyt keinoja tehdä itsemurha vuosia, niin loppupeleissä hetkellinen voimien loppuminen johti itsemurhayritykseen niillä keinoilla, joita juuri silloin oli käden ulottuvilla.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, se pätee myös itsemurhissa. Useimmat itsemurhaa miettivät kuitenkin lähinnä leikittelevät ajatuksella ja itsemurhapäätös syntyy ja toteutetaan hetkessä.
https://esapaloniemi.webnode.fi/home/
Ilmoita asiaton viesti