Kerran vanki, aina kelvoton?

Usein minulta kysytään, kuinka voit kohdata arvostaen ihmisen, jonka tiedät tehneen hirveitä tekoja. Vastaukseni on, että tiedän jokaisessa ihmisessä olevan hyvää ja sille pitää antaa mahdollisuus kasvaa. Tuomion suorittamisen jälkeen monet huumekuntoutujat kampailevat itsensä ja ympäristön kanssa nimenomaan näkökulmasta; ”Voiko minut hyväksyä”. ”Kelpaanko tällaisena menneisyydestäni huolimatta?”

On kokonaan toisen keskustelun paikka, onko tuomio asianmukaisen mittainen tai onko ihminen toipunut niin, ettei hän tee uusia kauheita tekoja. Useilla vangeilla on päihdeongelma. Kun huumekuntoutujilla on vankilatausta, jokaisen on syytä muistaa oikeusvaltioperiaate. Tuomio on syytä suorittaa, ja kun se on suoritettu, elämä voi jatkua. Siinä vaiheessa ei ihmisoikeuksien mukaan saa syrjiä, ja tuolloinkin julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Vankilaan joutuminen on tuomitulle viesti yhteiskunnalta. On aika pysähtyä, et toiminut oikein. Vangin tehtävä on pysähtyä pohtimaan elämäänsä ja elämäntapaansa. Kokonaistaloudellisesti on viisasta, että rangaistusaikana vankia tuetaan kuntoutumisessa, pois haitallisista elämäntavoista ja että ihminen tuomion aikana etsii uutta suuntaa elämälleen, esimerkiksi kouluttautumalla tai osallistumalla erilaisiin ryhmiin.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Ihmisen mieli pyrkii yleistämään asioita ja siten arjessa syrjimättömyys on meistä jokaisen haastee.

Toivoisin ymmärrystä siitä, että ihmistä ei tarvitse tuomita ihmisenä, vaikkei hänen kaikkia tekoja hyväksykään. Ymmärrän myös, että on vaikea suhtautua joihinkin rikoksiin armollisesti ja anteeksi antaen. Yhteinen vastuumme on toimia siten, että vangit voisivat muuttaa toimintatapojaan, tehdä korjaavan liikkeen elämässään ja jatkaa elämäänsä uudella polulla vankeusrangaistuksen jälkeen. Jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden.

MirkaVainikka

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas. Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu