Koronaepidemia haastaa hyvinvointiyhteiskunnan ja kansanterveystyön

Miten voi olla, että päihdepalveluihin pääsy on entistä haastavampaa? Emmekö ymmärrä niiden kansanterveydellisesti tärkeää roolia? Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi jo vuonna 2015, että mahdollisesti vain joka kolmas päihdepalveluista hyötyvistä ihmisistä on näiden palvelujen piirissä. Tällä hetkellä osa palveluja tarvitsevista ei pääse yrityksistä huolimatta tarvitsemansa hoitoon ja kuntoutukseen, jolloin ongelmat syvenevät. Moni päihdeongelmista kärsivä on jäänyt koronaepidemian vuoksi vaille säännönmukaista hoitoa ja tukea. Päihdepalveluja kehittävät ja tuottavat päihdejärjestöt sekä palveluntuottajat ovat avainasemassa, kun rakennetaan pandemian jälkeistä elämää.

Koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana on tärkeää turvata kaikkien vakavimmista ongelmista kärsivien perustarpeet, kuten mahdollisuus riittävään hygieniaan, ruokaan ja turvalliseen suojaan. Päihde- ja mielenterveyssairauksien kanssa kamppailevat ihmiset kohtaavat monia haasteita, kuten asunnottomuutta. Nämä haasteet on nyt ratkaistava. Päihdetyötä tekevät järjestöt ovat peräänkuuluttaneet hoitopolkujen selkeyttämistä etenkin paljon palveluja tarvitsevien päihderiippuvaisten ihmisten kohdalla. Hoitotakuu vieroitushoitoon pääsyssä, riittävä ja tarpeenmukainen hoito sekä arkea tukevat palvelut tulee taata niitä tarvitseville.

Päihdepalvelujen saatavuus vaihtelee asuinkunnan mukaan, mikä asettaa avun tarvitsijat eriarvoiseen asemaan. Useissa taloutensa kanssa kamppailevissa kunnista päihdepalvelut ovat kärsineet jo pidempään resurssipulasta, eikä päihdeongelmien syvyyttä ja pitkäkestoista luonnetta ole aina huomioitu päihdepalveluiden organisoinnissa. Riittävän ja tarpeen mukaisen hoidon piiriin pääseminen on ollut hidasta ja hoitojaksot lyhyitä.

Järjestöjen tarjoamissa matalan kynnyksen palveluissa ongelmat ovat näkyneet asiakkaiden nälkänä, köyhyytenä ja yksinäisyytenä. Myös ongelmista kärsivien läheiset ovat riskissä sairastua tai uupua. Nyt on hyvä hetki arvioida päihdepalveluja ja turvata hoito. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on koronakriisin aikana lisännyt kapasiteettiaan ja avannut uuden vieroitusosaston. Kiitos siitä. Muidenkin kuntien toivoisin seuraavan Helsingin esimerkkiä.

Suomen hallituksen tehtävä on nyt näyttää, mikä on hyvinvointiyhteiskunta Suomen todellinen kantokyky? Onko Suomi hyvinvointi- vai pahoinvointiyhteiskunta? Pidetäänkö täällä huolta jokaisesta suomalaisesta, myös paljon palveluja tarvitsevista huumeriippuvaisista? Järjestösektorilla on hyvät valmiudet tukea julkisen päihdehuollon asiakkaita muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja erilaisen päivätoiminnan osalta. Lisäksi järjestöissä on hyvää kokemusta tarjoamalla kuntien työntekijöille mahdollisuuksia jalkautua järjestöjen ylläpitämiin palveluihin tapaamaan asiakkaita.

Tehdään hyvää yhteistyötä, jotta vaikeimmassa asemassa olevien palvelut saadaan kuntoon.