Kouluterveydenhuolto tarvitsee lisää resursseja

Tarvitaan koululääkäreitä ja -psykologeja, jotka voivat tarjota tukea mielenterveysongelmissa.

Kouluterveydenhuollon resurssipula vaarantaa vakavalla tavalla lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Tarvitaan koululääkäreitä ja -psykologeja, jotka voivat seurata lääkityksen vaikutuksia ja tarjota tukea mielenterveysongelmissa. Monilla alueilla nämä palvelut puuttuvat tai ovat riittämättömiä, mikä johtaa ongelmien kasautumiseen.

Kouluterveydenhuollon tulee toimia varhaisessa vaiheessa, jotta se voi ehkäistä päihdekokeiluilla ja rikollisuudella oireilevien lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymistä. Lapsia ja nuoria tulee ohjata riittävän hoidon ja tuen piiriin. On ehdottoman tärkeää tarjota helppo pääsy koululla tuen piiriin, hoitoon ja tutkimuksiin. Paljon kehittämistä on myös lastensuojelun, lasten ja nuorten psykiatrian sekä perusterveydenhuollon yhteistyössä. Vastuu ei voi jäädä vanhemmille, ainakaan silloin, kun he eivät pysty kantamaan vanhemmuuden vastuuta.

Myös sosiaali- ja terveysalan palveluohjaus ontuu lasten ja nuorten palveluissa. Itsekin olen joutunut palveluiden pompottelemaksi. Alueelliset erot ovat isoja, mutta eivät saa vaikuttaa hoidon laatuun. Myönteiseen esimerkkiin törmäsin keskustellessani Varkaudessa työskentelevän kouluterveydenhoitajan kanssa. Hoitaja kertoi, että heidät koulutettiin ja heidän asiantuntijuuttaan vahvistettiin, kun huomattiin kouluterveydenhuollon kantavan enemmän vastuuta esimerkiksi adhd:n hoidosta hyvinvointiuudistuksen yhteydessä. Samaa ei ole tapahtunut kaikkialla.

Kun mielenpulmavyyhti on kasvanut suureksi, se jättää jäljen, josta kuntoutuminen ei tapahdu hetkessä. Meidän aikuisten on yhdessä luotava ympäristö, jossa nuoret voivat luottaa siihen, että heidän hätähuutonsa otetaan vakavasti ja apua on saatavilla. On välttämätöntä lisätä kouluterveydenhuollon- ja sosiaalityön resursseja. Tämä investointi yhteiskuntamme hyvinvointiin ehkäisee tulevaisuudessa mielenterveys- ja päihderiippuvuussairauksia sekä edistää hyvinvointia ja elämäniloa.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa 31.8.2023.