Läheiset toivovat palveluja! 

Toukokuun 5. päivänä vietetään Läheistenpäivää. Silloin Irti Huumeista ry haluaa nostaa esiin läheisten tunteita, tarpeita ja toiveita siitä, miten päihderiippuvuus vaikuttaa koko perheeseen. Päivää vietetään yhdessä muiden päihdetoimijoiden kanssa, ja ne ovat tarjonneet koko viikon tietoa ja tukea läheisille. 

Läheiset kertovat usein yrittävänsä pitää huumeriippuvaisen rakkaansa hengissä ja hengähtävänsä, kun rakas on hoidossa tai vankilassa. Taannoin eräs vanhempi soitti ja kertoi pitkään jatkuneesta huolesta liittyen lapseensa. Kun hoitoon pääsy on tehty vaikeaksi, vanhempi päätti huolehtia ja tukea lastaan kotonaan. Kaikki meni vieroitusoireiden kanssa kamppailevan lapsen kanssa hyvin, kunnes sairaus otti vallan ja psykoosi iski. Vanhempi kuvasi minulle tuota tilannetta, että rakas lapsi katosi jonnekin. Vanhempi ei osannut varautua, että psykoottisen kohtauksen vallassa oleva ihminen voi olla arvaamaton, pelottava ja täysin vieras. Väkivallan ja uhkaavien tilanteiden jälkeen kohtaus katkesi, ja lapsen silmät näyttivät jälleen tutulta. – Tilanne on tyypillinen, kun yhteiskunta ei tarjoa riittävää tukea eikä hoitojaksoja. Avopalvelu ei riitä. Monet läheiset, erityisesti äidit ja isät hoitavat päihderiippuvaista silloinkin, kun heillä ei ole ymmärrystä riippuvuussairaudesta tai osaamista sen hoidosta. Noissa tilanteissa ja niiden jälkeen hämmennys, syyllisyys ja häpeä ottavat vallan. Miten meidän perheessämme kävi näin? 

Onni on, että psykoosin ottaessa vallan hoito useimmiten järjestyy. Koska ihminen on arvaamaton ja on olemassa näyttöä siitä, että ihminen on vaarallinen itselle, läheisille tai muille ihmisille. Kysymys kuuluukin, onko läheisten kärsittävä niin paljon ennen kuin he saavat apua. Jälkikäteen läheiset miettivät, miten olisi käynyt, jos tilanteessa olisi ollut teräaseita tai jos tilanteesta ei olisi päässyt pakoon ensimmäisten lyöntien jälkeen. Tällä kertaa lapsi pääsi psykoosikohtauksen jälkeen järkyttyneen vanhempansa kyydillä 200 kilometrin päähän päiväksi hoitoon ja sai lääkkeet, minkä jälkeen hänet kotiutettiin vielä samana iltana. Vastaanotolla lapsi ja vanhempi olivat varautuneet kertomaan tilanteesta yhdessä, mutta hoitajat rajasivat vanhemman heti ulos vedoten potilaan oikeuksiin vastoin potilaan sen hetkistä tahtoa tai vaatimusta. Miksi heti? Minua ihmetyttää myös, miksi läheiselle ei tarjottu minkäänlaista kriisikeskustelua. Entä miksi tilannekartoitusta ei tehty aluksi molempien päivystykseen tulleen ihmisen kanssa? Miksi läheinen lähetettiin heti kotiin? Oliko läheinen edes ajokunnossa? 

Nyt vanhemmat hoitavat lastaan etänä niin, että lapselle löytyi majapaikka, jonne vanhemmat vievät ruokaa ja toivovat lapsen pysyvän asunnossa lääkkeiden voimalla niin kauan, että avohoidon tapaaminen koittaa. Läheisen osalta en ihmettele, että työkyky ja jaksaminen ovat kortilla. Läheistä ihmetyttää, miksi näin toimitaan. Miksi hoitoa suunniteltaessa läheisiä ei kuulla? Miksi kokonaistilannetta ei arvioida? Miten väkivaltainen ihminen voitiin kotiuttaa noin pikaisesti? 

Huumeita käyttävien läheisille haluan sanoa, kun vaikka rakas ihmisesi saa hulluuskohtauksen, kuten läheiset ajoittain psykoosia kuvaavat, eivät tunteet ja kauhuhetken häivähdykset katoa heti mielestä. Tunteiden on hyvä antaa tulla. Itku ja puhuminen puhdistavat. Kaikki tunteet on sallittu.