Miten Helsinki vastaa huume- ja läheistyön haasteisiin? 

Huumehaittojen kokonaiskulut ovat yllättävän suuret, mutta niistä pihistämällä kasvatetaan hoitovelkaa, minkä myötä kustannukset kasvavat entisestään. Huumeita käyttävälle on turvattava terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut. Mutta laki velvoittaa tarjoamaan palvelut myös päihteitä käyttävän läheisille. Tämä tahdotaan jostain syystä unohtaa.  

Koko maahan verraten Helsinki on hoitanut velvoitteensa suhteellisen hyvin. Toki parannettavaa riittää. Jotenkin tuntuu, että käytännön työtä tekevät virkamiehet tietävät tilanteen ja haluavat edistää läheis- ja huumetyötä, koska se näkyy nopeasti tuloksissa. Silti tämä tieto ei oikein tavoita johtavia virkamiehiä, kaupungin esittelijöitä ja poliittisia päättäjiä. 

On pakko kysyä, ymmärtävätkö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan johtavat virkamiehet inhimillisiä ja taloudellisia kuluja, joita huumeita käyttävien läheistyön laiminlyönnistä koituu kaupungille. Kysymys nousi esiin, kun luin esitystä järjestöavustuksista kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle. 

Osa perusteluista oli muuttunut edellisvuodesta, ja pohdin, ovatko perustelut sellaisia, joihin päätöksentekijät haluavat sitoutua. Haluan luottaa, että poliittiset päättäjät ymmärtävät, mitä ovat tekemässä. 

Helsingin kaupunkistrategiassa todetaan kauniisti: ”Kaupunki ei ole vain fyysinen rakennelma, vaan yhteisö, jossa on pysyvyyttä ja vaihtuvuutta. Kaupunki on kaupunkilaistensa summa.” Kaupunkistrategia on monin paikoin loistava erityisryhmiä ajatellen, mutta sen toteuttamiseksi tarvitaan käytännön toimia. Kun rakennetaan isoa kuvaa, pitää nähdä myös nyansseja ja turvata yksityiskohtaisempaa toimintaa, jotta isosta kuvasta saadaan halutun kaltainen. Kaupunkilaisia ei voi laittaa eriarvoiseen asemaan. Erityisen vaikeassa elämäntilanteessa olevia ei voi syrjiä tai unohtaa. Stigmaa ja eriarvoisuutta voidaan vähentää. Tarvitaan yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, joka kasvaa kaikkien kaupunkilaisten elämässä.  

Irti Huumeista ry:n Helsingin kaupungilta hakeman mielenterveys- ja päihdetyön avustuksen korotustarve nousee helsinkiläisten tarpeesta saada Irti Huumeista ry:n vapaaehtoisuuteen pohjaavaa huume- ja läheistoimintaa, johon koulutamme vapaaehtoiset ja jonka toimintaa koordinoimme. Vapaaehtoistoiminnan rinnalle tarvitaan ammatillista ja kokemusasiantuntijuuteen pohjautuvaa läheis- ja perhetyötä, jolla vastataan osaltaan päihdehuoltolain mukaisista päihteitä käyttävän perheille ja muille läheisille tarjottavista palveluista. Läheis- ja perhetyön näkökulmasta tarpeeseen vastataan yleisesti liian huonosti. Helsingin kaupungin etenkin läheis- ja perhetyöhön tarvittaisiin vahvistusta (Taite 3/2021). Järjestöt voivat auttaa tässä omalla osaamisellaan ja vertaistoiminnallaan. Siksi toivoisin, että Irti Huumeista ry:n avustus nostettaisiin vähintään vuoden 2016 tasolle. 

Huumeita käyttävien läheisten mielenterveystyön osaaminen ja sen vahvistaminen ovat olleet Irti Huumeista ry:n ja Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden yhteinen huolenaihe. Tällä hetkellä Irti Huumeista ry:n läheiskokemusasiantuntija jalkautuu vain Malmin päihdepoliklinikalle ja asiakastyötä voidaan tehdä rajallisesti. Irti Huumeista ry:ssä työskentelee nyt yksi läheistyönkoordinaattori. Ehdoton tarve olisi Helsingin läheistyöntekijälle ja läheiskokemusasiantuntijalle. Yhden työntekijän palkkakulut sivukuluineen ovat noin 45 000 euroa. Työ on vaativaa ja kuormittavaa, ja työparityöskentely olisi tämän vuoksi perusteltua. Läheistyön tarpeeseen vastataan henkilökunnan kohtaamisilla sekä yhteistyöllä psykiatria- ja päihdepalveluiden ammattilaisten kanssa. Tähän työhön tarvitaan resursseja. Irti Huumeista ry:n Arjen toimintakyky -selvitysten mukaan monet huumeita käyttävien ja huumeriippuvuutta sairastavien läheiset ovat pitkillä sairaslomilla ja osa hakeutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Tähän terveyshaasteeseen voidaan tarttua ehkäisevästi, kun läheisryhmien rinnalle saadaan laadukas ammatillinen läheistyöntekijän ja kokemusasiantuntijan kohtaava, jalkautuva työ. Tähän tarvitaan esitettyä suurempi avustussumma. 

Järjestöitä vaadittava omavaraisuus on sinällään haastava mittari päätöksen teossa, koska se ei kuvaa todellisia investointitarpeita tai myöskään suuntaa, johon talous on kehittymässä. Tästä syytä mielestäni tätä perustelukohtaa ei pitäisi tuijottaa liian yksioikoisesti. Kriittinen vuosi Irti Huumeista ry:lle oli 2016, jonka jälkeen on toimittu talouden tasapainottamiseksi talouden tervehdyttämissuunnitelman mukaisesti. Tervehdyttämissuunnitelmaa seurataan ja päivitetään vuosittain. Vuodesta 2017 tuli kriittinen, kun avustusesityksessä esitettiin toiminta-avustukseksemme pyöreää nollaa. Onneksi silloinen lautakunta päätti myöntää avustusta 50 000 euroa, joka oli kuitenkin 30 000 euroa vähemmän kuin aiemmin. Avustus ei ole vieläkään 2016 vuoden tasolla, vaikka huumeiden käyttö ja huumehaitat ovat todistetusti kasvaneet tuosta tähän päivään. 

Myös huudikoutsitoimintaa asemanseuduilla ja julkisissa tiloissa tulisi vahvistaa. Huudikoutsitoimintaa on tarjolla metroradan varrella, eli Helsingissä ja Espoossa. STEAn avustuspäätöksen myötä huudikoutsitoiminta laajenee Espoossa. Espoon kaupunki ohjaa toimintaan resursseja tarjoamalla toimitilat. Helsinki toteaa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätösesityksessä, ettei Irti Huumeista ry:n avustusta saa käyttää huudikoutsitoimintaan. Onko vuosille 2020–2022 alustavasti myönnetty STEA-avustus este toiminnan ja sen riittävien resurssien turvaamiselle tai laajentamiselle Helsingissä? 

On selvää, että korona ei ole vähentänyt huumehaittoja. Kysymykseni kuuluukin, miten Helsingin kaupunki ja erityisesti sosiaali- ja terveyslautakunta turvaa kaupunkilaisten hyvinvointia. Helsingissä huumeiden käyttö on kasvanut pitkällä aikavälillä (THL:n jätevesitutkimus) ja huumehaitat ovat lisääntyneet. Läheisten huoli ja suru on työssämme arkipäivää. Irti Huumeista ry toivoo, että lautakunta huomioi läheisten ja perheiden tukalan tilanteen ja nostaa Irti Huumeista ry:n avustuksen kohtuulliselle tasolle, ainakin aiempien vuosien korkeammalle tasolle. Tämä lisäisi turvallisuutta ja hyvinvointia Helsingissä. Toivon, että sosiaali- ja terveyslautakunnan linja on inhimillinen ja kaupunkistrategian mukainen. 

 

Lähteitä: 

https://www.hel.fi/sote/fi/paatoksenteko/lautakunnan-paatosasiakirjat/asiakirja?year=2021&ls=11&doc=Sote_2021-12-14_Sotelk_21_El

https://hallintoprod.blob.core.windows.net/prod/Helsingin%20kaupunkistrategia%20Kasvun%20paikka.pdf

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041

https://irtihuumeista.fi/wp-content/uploads/taite-3-2021.pdf

https://huudikoutsit.fi/

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/jatevesitutkimus

0
MirkaVainikka
Sosialidemokraatit Helsinki

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas.

Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu