Nuoret tarvitsevat yhteenkuuluvuutta

Nuorisojengit ja katukulttuuri herättävät ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä. Nuoruudessani steissillä pyöri erilaisia porukoita, joista aikuiset puhu jengeinä, mutta meille nuorille ne olivat kaveriporukoita. Rikoksia ja väkivaltaa tapahtui kaupunginosien ja erilaisten reviirien välillä. 2000-luvulla katujengeistä ei juuri puhuttu ennen kuin uutiset nostivat esiin läntisen naapurimme jengiväkivallan Göteborgissa ja Tukholmassa. 

Toisille nuorisojengit symboloivat nuoruuden kapinointia ja yhteenkuuluvuutta, toisille ne tuovat mieleen väkivaltaa, laittomuutta ja turvattomuutta. Täytyy muistaa, että jengiytyminen on moniulotteinen ilmiö. Väkivaltaisiin katujengeihin liittyvät nuoret ovat usein haavoittuvassa asemassa, kaipaavat hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jengirikollisuus on usein sidoksissa huumekauppaan. Väkivaltaiseen jengiin kuuluminen voi tarjota nuorelle näennäisen turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, mutta samalla se syö nuoren tulevaisuudennäkymiä ja altistaa hänet rikollisen maailman riskeille. 

On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa nuorille vaihtoehtoja ja tukea, jotta he eivät kääntyisi väkivaltaisten katujengien puoleen. Nuorisotyössä ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa voimme tarjota nuorille turvallisia harrastusmahdollisuuksia, koulutusta, työpajoja ja työllistymistä. Edistäen nuorten hyvinvointia voimme vähentää väkivaltaisten katujengien houkuttelevuutta. 

Nyt on Irti Huumeista ry:n 40-vuotisjuhlien etkojen aika. Haastamme jokaisen tuomaan kortensa kekoon, joko osaamisella, osallistumalla tai taloudella tuella. Jokaisen panos on arvokas, jotta voimme tarjota nuorille huumeettoman tulevaisuuden. Pidetään jengi hengissä. 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Irti-lehden 3/2023 pääkirjoituksena.