On aikuisten tehtävä varmistaa, että nuorilla on uskoa tulevaisuuteen
Nuorten tilanne huolestuttaa entistä laajemmin. Katja Lötjösen (2024) Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselle tekemän tutkimuksen Meritokratia reiluna epätasa-arvona – Nuorten käsityksiä mahdollisuuksien tasa-arvosta ja toimijuuden mahdollisuuksista osoittaa, että nuorten näkemykset ovat monimuotoisia, ja ne heijastavat niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joita olemme viime vuosikymmeninä kokeneet. Erityisesti nuorten jakautuminen optimisteihin ja kriittisiin antaa meille ajattelemisen aihetta siitä, miten voimme paremmin tukea nuoria ja rakentaa entistä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
On selvää, että nuoret kantavat huolta siitä, miten heidän elämänsä rakentuvat, ja millaisia mahdollisuuksia heillä on menestyä. Tutkimus viittaa siihen, että monet nuoret näkevät yhteiskunnan muuttuvan kohti yksilön vastuuta ja kyvykkyyttä painottavaa mallia. Tämä voi synnyttää huolta siitä, että lähtökohdat elämään voivat olla epätasa-arvoisia.
Meritokratia on yhteiskunnallinen valtajärjestelmä, joka perustuu yksilöiden lahjakkuuteen ja ansioihin, meriitteihin. On toki arvokasta, että yksilön toimijuutta pyritään vahvistamaan yhteiskunnassa, mutta sen ei pitäisi olla ainoa mittari menestykselle. Meidän on luotava ympäristö, jossa jokaisella on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä taustasta tai lähtökohdista riippumatta. Meritokraattinen yhteiskunta voi tarjota mahdollisuuksia, mutta se ei saa sulkea silmiään niiltä, jotka eivät aloita samalta viivalta.
Irti Huumeista ry:n näkökulmasta tämä tutkimus on tärkeä muistutus siitä, että yhteiskuntamme on jatkuvassa muutoksessa ja eriarvoisuus näyttää kasvavan. Meidän on varmistettava, että jokainen nuori saa tarvitsemansa tuen ja mahdollisuuden rakentaa itselleen merkityksellistä elämää. On pyrittävä kohti yhteiskuntaa, joka ei vain korosta yksilön kyvykkyyttä, vaan myös tukee heitä, jotka tarvitsevat enemmän apua ja tukea.
Lötjösen tutkimus tarjoaa meille paljon ajateltavaa siitä, miten voisimme parantaa nuorten hyvinvointia ja tasa-arvoa yhteiskunnassamme. Meidän on kuunneltava nuorten ääntä, ymmärrettävä heidän huolensa ja työskenneltävä yhdessä rakentaaksemme paremman tulevaisuuden kaikille. Nuoret tarvitsevat tukea ja turvaa ja on aikuisten tehtävä varmistaa, että he saavat niitä.
Lähteet:
Tutkimusartikkeli:
Lötjönen, K. (2024). Meritokratia reiluna epätasa-arvona – Nuorten käsityksiä mahdollisuuksien tasa-arvosta ja toimijuuden mahdollisuuksista. Sosiologia, 61(1), 25–43.
Sodan jälkeen meitä evakoiden kakaroita kiusattiin yleisesti, emme osanneet kunnolla suomea ja olimme ryssiä, opettajatkin kiusasivat.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaako katkeruuteen ankkuroitua?
Ilmoita asiaton viesti
Kun pullon henki on päästetty karkuun, vetoaminen malttiin ja vastuuseen kaikuu kuuroille korville. Sellaista on markkinatalous.
Liittokierroksella Tupo 2007 liitot lähtivät kilpailemaan toistensa kanssa palkkojen nimelliskorotuksista, vaikka seurauksena olisi inflaation karkaaminen. Tällä kertaa työmarkkinapoliittisesti täysin impotentti hallitus vielä antoi inflatorisella finanssipolitiikallaan lentävän lähdön palkkainflaatiolle eikä kukaan huolehti Kansantalouden kokonaisuuden edusta. Velkaa tästä farsista on kulunut 16-vuotta jolloin suomen talous on ollut joka vuosi alijäämäinen. Velkaa on otettu yli 100 miljardia BKT ei ole kasvanut, vaan olemme eläneet velaksi. Näistä poliittisista virheistä ei maksa poliitikot vaan veronmaksajat , kipeimmin vähävaraiset.
Rahaa myös jaettiin tahoille joilla jota sitä jo oli mm. kuntasektorista tuli palkkaveturi joka on mahdoton yhtälö pitkällä aikavälillä.
Tupo 2007 Seurauksena lapsiperheiden köyhyys ja siitä aiheutuvat ”laman lapset” Tämän seurauksia nyt näemme tänä päivänä
Sosiaaliturva ei toimi nykyisin, kuten pitäisi.
Olemme päätyneet Suomessa niin anteliaaseen sosiaaliturvaan, että annamme liikaa tukea niille, jotka pystyisivät tekemään töitä.
Ihmiset ovat niin kutsutuissa tuloloukuissa, jotka mahdollistavat sosiaaliturvalla elämisen, vaikka töitäkin voisi tehdä. Ja toiseksi eihän näillä ihmisillä kerry myöskään eläkettä, vaan joutuisivat ikänsä asumaan Kelan köyhyysloukuissa.
Tätä epäkohtaa nyt hallitus pyrkii korjata jos sitä ei nyt tehdä velkaannumme vielä enempi.
Ilmoita asiaton viesti
Edellisen hallituksen pääministeripuolue ajatteli varmasti nykylapsien parasta velkaannuttamalla tulevia veronmaksajia vastuuttomadti 54 miljardilla eurolla lisää pullistaen julkisia menoja rajusti ilman tuottavuuden kasvua ja vieden varoja pois näiden elintasosta lasten aikuistuttua myöhemmin.
Eivät tule varmasti kiittämään demareita soteineen tuolloin.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoja opettajalle:
Se mikä tulee sydämestä –
ei koskaan ole väärin.
(Kimmo Mantere,
Jakomäessä 4.4.)
Ilmoita asiaton viesti
ISLANNIN FINANSSIKRIISI 2008–2011
Islannin finanssikriisi 2008–2011 oli Islannissa tapahtunut taloudellinen ja poliittinen tapahtuma, jonka aikana valtio otti haltuunsa maan kolme suurinta, pahasti velkaantunutta pankkia. Kriisi johti talousromahdukseen, Islannin kruunun arvon romahdukseen ja työttömyyden kasvuun
Muista Euroopan maista poiketen Islannin talous lähti kriisin 2009 jälkeen vakaaseen kasvuun. Talouskasvu johtui siitä, että maan tärkeimmät elinkeinot kalastus ja turismi olivat myös kasvavassa kysynnässä.
Kriisin keskellä pelastettiin tulevat sukupolvet tiivistämällä yhteistyö verkostoa alla olevan mallin mukaisesti. Tästä mallista suomikin voisi oppia.
Islannin mallista on näyttöön perustuvaa vaikuttavuustietoa yli 20 vuoden ajalta lasten ja nuorten päihteidenkäytön ja siihen liittyvien lieveilmiöiden merkittävästä vähentymisestä, perheiden kasvatusvastuiden lisääntymisestä ja kuntien, koulujen, viranomaistahojen ja perheiden yhteistyön tiivistymisestä. Malli otettiin 2008 käyttöön !
Seuraukset Tupon 2007- 2009 finanssikriisin seurauksena:
On tehty 90-luvun laman virheitä on säästetty sieltä mikä kerryttää sosiaalista pääomaa. Ja siirretty rahaa byrokratian kasvattamiseen, erilaisten hallintohimmeleitten rakentamiseen.
Kuntien oli etsittävä säästöjä jotka kohdistuivat erityisesti kouluihin: seurauksena oli kuntien etsittävä säästöt jotka kohdistuivat erityisesti kouluihin.
Suurimmat säästöt ovat kohdistuneet koulunkäyntiavustajiin ja oppilashoitajiin. Säästöjä pidetään välttämättöminä kuntien velkakierteen katkaisemiseksi. Vanhemmat, opettajat ja koulujen johtokunnat ovat vastustaneet säästöjä.
Seuraukset :
Viime aikoina vuosina kouluistamme, mutta laajemminkin opettajilta ja myös vanhemmilta ja nuoriltakin. Monista paistaa läpi sama huoli; kruununjalokivemme on rikkoutumassa. Osan mielestä jo rikkoutunutkin. Kasvatus, koulutus ja tutkimus ovat Suomessa vedenjakajalla. Ne eivät enää tuota maamme tarvitsemaa osaamista, ellei niiden perustuksia laiteta nyt kuntoon.
Pinnalla ovat viime aikoina olleet kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa (Karvi, Pisa) todennetut heikentyneet oppimistulokset. Opettajat ovat tienneet todellisuuden jo kauan. Koulutusalan leikkaukset ovat tehneet suurta hallaa perusopetuksen laatuun. Ryhmäkoot ovat suurentuneet, resurssit erityisopetukseen ovat pienentyneet tai ainakin ne käytetään tehottomasti. Sinänsä kaunista inkluusiota eli periaatetta, jonka mukaan jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus ei vain omaan lähikouluun, vaan myös omaan lähiluokkaan käytetään surutta väärin jopa säästötoimenpiteenä. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei nimittäin suuressa luokassa pärjää ilman riittävää henkilökohtaista tukea. Ja kun tukea ei ole tarjolla, niin lähikouluperiaate tai lähiluokkaperiaate ei toimi vaan siitä kärsii niin erityistä tukea tarvitseva oppilas itse, mutta myös koko muu luokka ja myös opettaja. Aika menee kaikkeen muuhun kuin opettamiseen. Oppimisen tuen lainsäädännön ongelmat tuleekin välittömästi korjata ja turvata sen riittävä rahoitus.
Nyt tarvitaan ”vähemmän digiä, josta lapset saavat päivittäin yliannostuksen ilman kouluakin.” Nyt tarvitaan riittävästi rahaa perinteisten oppikirjojen ja työkirjojen hankkimiseen; ”Käsin kirjoittaminen, luovuus, taito- ja taideaineet, liikkuminen ja levollisuus ovat edelleen ihmisen ”ilmoja” ja tarpeen aivojen kehitykselle”. Ihmisen perustarpeet eli riittävä uni, ravinto, liikunta, sosiaaliset kontaktit, hoiva ja huoltenpito eivät ole muuttuneet mihinkään.
Kännykkäkiellon puolesta puhujia löytyy entistä enemmän.
Lopuksi :
”Peruskoulujen määrä Suomessa on vähentynyt huomattavasti viimeisten 30 vuoden aikana. 1990-luvun puolivälissä Suomessa oli lähes 5 000 peruskoulua, kun nykyään niitä on noin parituhatta. Tämä lasku on ollut merkittävä, ja se on herättänyt keskustelua koulujen lakkauttamisen vaikutuksista.
Vaikka koulujen lakkauttamista perustellaan usein säästöillä, tutkimusten mukaan vaikutus kuntien talouteen voi olla monimutkaisempi.. Koulumatkat pitenevät, ja tutut opettajat ja ympäristö vaihtuvat. Näiden seikkojen vaikutus voi olla pidemmällä aikavälillä kunnille jopa kalliimpi kuin säästöt, joita lakkautuksista odotetaan.
Koulut ovat yhteisöjen sydän, ja niiden merkitys lapsille ja nuorille on suuri. On tärkeää punnita tarkkaan, miten koulujen lakkauttamiset vaikuttavat paikallisyhteisöihin ja lasten hyvinvointiin. Säästöjen tavoittelun sijaan olisi hyvä keskittyä kehittämään koulutusta ja varmistamaan, että jokaisella lapsella on mahdollisuus laadukkaaseen perusopetukseen
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on nyt saman verran kouluja kuin 1800-luvun lopulla, mutta on tärkeää muistaa, että koulujen tehtävä on paljon laajempi kuin pelkkä säästöjen tuottaminen. Ne ovat paikkoja, joissa lapset oppivat, kasvavat ja rakentavat tulevaisuutta.”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jairipalonen/islannin-finanssikriisi-voisi-suomikin-oppia/
Ilmoita asiaton viesti