Poikkeusajan reikiä turvaverkossa? – On löydyttävä tahtoa niiden tukkimiseksi

Tänä vuonna kohtaaminen on siirtynyt suurelta osin verkkoon, ja monet järjestö ovat kannatelleet ihmisiä poikkeusolissa. Nyt sosiaali- ja terveysjärjestöille jaettavaa avustusta esitetään valtiovarainministeriön budjettiesityksessä laskettavan huimasti (VM). Järjestöt ovat tärkeässä roolissa nimenomaan tukkimassa reikiä turvaverkossa. Nämä reiät ovat näkyneet erityisen vahvasti ja ikävällä tavalla korona-aikana. Järjestötoiminta on myös muuttanut muotoaan ketterästi, minkä avulla on pystytty auttamaan, tukemaan ja opastamaan ihmisiä poikkeusoloissa ja sen nostamissa kriiseissä.

Järjestöt ovat tehneet tärkeää työtä hidastaessaan osaltaan tulo- ja hyvinvointierojen kasvua ja toimiessaan ponnahduslautana takaisin työelämään ja yhteiskuntaan. Korona-aikaan monet meistä työssäkäyvistä ovat voineet turvautua etätöihin. Silti monet ihmiset työskentelevät ja vietävät aikaansa julkisissa tiloissa. Esimerkiksi huumeriippuvaiset, jotka ovat korvaushoidossa, sekä monet muut säännöllistä hoitoa tarvitsevat, joutuvat asioimaan jopa päivittäin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tekemäni kyselyn perusteella he uskaltavat kohdata toisiaan ja jäädä viettämään aikaa julkiseen tilaan, koska ovat joutuneet sinne pakosti tulemaan. Kohtaamisen voima jaksamisessa ja voimavarana on kiistaton. Tästä voi lukea lisää Johanna Rannan väitöstutkimuksesta.

Asemoituuko yhteiskuntamme niin, että sosiaali-, terveys- ja varallisuuserot näkyvät siinä, että toisilla on varaa kasvomaskeihin, hyvinvointiin ja etätyöhön, mutta toiset asioivat päivittäin julkisissa tiloissa eikä heillä ole mahdollisuutta turvata itseään ja muita ihmisiä? Entä mikä taho tarjoaa kriisiajan tukea, jos sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikataan? Irti Huumeista ry:ssä työtä on priorisoitu poikkeusaikana. Tarjoamme uutta ja laajempaa verkkotukea, mutta kriisiauttamiskohtaamiset ovat jääneet vähemmälle. Toisaalta keskustelu huumeiden käyttäjien, toipujien ja heidän läheistensä asioista on kiihtynyt tänä vuonna aivan uudelle tasolle. Kaikilla tuntuu olevan kädet täynnä töitä ja tekemistä. Henkilöstömme kokee päivittäin riittämättömyyden tunnetta, kun kriisiauttamiseen ei voi paneutua ammatillisesti ja eettisesti riittävällä pieteetillä resurssivajeen vuoksi. Toivon, että hallitus ja ministeriöt ottavat tämän kirjoitukseni hätähuutona niiltä ihmisiltä, joiden ääni kuuluu huonosti yhteiskunnassamme ja joiden huolet, suru ja murheet ovat meidän, Irti Huumeista ry:n toimijoiden, työntekijöiden ja vapaaehtoisten arkipäivää.

Eriarvoisuus on kasvanut 2000-luvun ajan. THL toteaa: ”Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet. Tuloerot ovat kasvaneet erityisesti suurituloisimpien ja muiden välillä, mutta myös keski- ja pienituloisten välillä.” Myöskin THL:n mukaan vuonna 2016 pienituloisia oli 11 % väestöstä. Ainoastaan perusturvan varassa elävien määrä oli noussut. Heitä oli lähes 5 %. Myös tulottomien määrä oli kasvanut. (THL, 2020)
Pitää muistaa, että sosiaaliluokkien välinen elintasokuilu sekä hyvinvointierot näyttävät edelleen kasvavan. Onko niin, että tulevaisuuden luokkaerot ovat sosioekonomisia. Onko niin, että tulevaisuudessa ihmisen mahdollisuudet määrittyvät tulo- ja hyvinvointierojen mukaan.

Olen erityisen huolissani monisairaista ihmisistä, jotka kärsivät useista fyysisistä ja/tai psyykkisistä sairauksista, mukaan lukien riippuvuussairaudet ja niiden tuomat sosiaaliset haasteet. Onko niin, että terveyserot määrittävät, ketkä voivat tavata poikkeusaikana muita ihmisiä turvallisesti ja ketkä eivät. Esimerkiksi yhteiskunnan jakamat kasvomaskit tai merkitys niiden käytön tärkeydestä eivät tavoittaneet kohderyhmäänsä riittävästi. Pandemialta suojautumisessakin apu pitää saada niille, joita ei ole yleisissä jakopisteissä tavoiteta. Yleinen hyvinvointineuvonta tulee jalkauttaa samalla tavoin kuin päihdetyön terveys-, sosiaali- ja hyvinvointineuvontaa on jalkautettu nyt poikkeusaikana.

Poikkeusaikana testataan yhteiskunnan inhimillisyys, oikeudenmukaisuus ja vahvuus huolehtia myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. En hyväksy sitä, että nyt leikataan järjestöjen tekemästä sosiaali- ja terveystyön turvaverkon paikkaustyöstä. Nyt tarvitaan kestävä päätös siitä, miten sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusongelma ratkaistaan tulevina vuosina pitkäjänteisesti. Ei lyhyitä paniikissa tehtyjä leikkausratkaisuja. Nyt tarvitaan pitkälle katsovia linjauksia sekä konkreettisia tekoja. Toimitaan! Ihmisten turvaverkossa ei voi olla pandemian mentävää reikää.

 

LUKUVINKKEJÄ:

VM 21.8.2020

THL. 21.8.2020

Ranta Johanna, 2020. Tampere.

MirkaVainikka

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas. Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu