Rakennetaanko Suomesta hyväntekeväisyysvaltiota?
Hallituksen leikkauslistat saavat minut pohtimaan, mikä on hallituksen tulevaisuuden visio. Säästöt keskeisiin sote-palveluihin, koulutukseen ja tukijärjestelmiin ovat herättäneet huoleni. Nämä leikkaukset kohdistuvat erityisesti opiskelijoihin, vaikeissa elämäntilanteissa oleviin ja vähävaraisiin ihmisiin. Tämä on aiheuttanut pelkoa yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden rikkoutumisesta.
Hyvinvointivaltion periaatteena on tarjota kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Suomi on historiallisesti nähnyt tämän sijoituksena tulevaisuuteen eikä menoeränä. Kuitenkin taloudelliset realiteetit ja väestön ikääntyminen ovat asettaneet ymmärrettäviä paineita julkiselle taloudelle, mikä on johtanut arvovalintoihin säästötoimia tehtäessä.
Leikkausten vaikutukset ovat moninaiset. Koulutuksen säästöillä voi olla pitkäaikaisia seurauksia kansakunnan kilpailukyvylle. Sote-palveluiden karsiminen puolestaan johtaa hyvinvointi- ja terveyserojen kasvuun ja heikentää ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä kustannuksia koko yhteiskunnalle. Tukien vähentäminen heikentää vähävaraisten perheiden ja yksilöiden mahdollisuuksia selviytyä, mikä voi lisätä sosiaalista eriarvoisuutta, päihde- ja mielenterveyssairauksia sekä rikollisuutta.
Tilanne vaatii uudenlaista ajattelua ja uudistuksia. Pelkät säästöt eivät ole kestävä ratkaisu, vaan tarvitaan myös investointeja tulevaisuuteen ja uusia tapoja rahoittaa julkisia palveluita. Yksi mahdollisuus on tehostaa julkisen sektorin toimintaa innovaatioiden ja teknologian avulla. Myös veropohjan laajentamista ja progressiivisempaa verotusta tulisi harkita, jotta voitaisiin turvata hyvinvointipalveluiden rahoitus pitkällä aikavälillä.
Rakennetaanko Suomesta hyvinvointivaltiota vai hyväntekeväisyysvaltiota? Vaikka säästötoimet saattavat näyttää siirtävän vastuuta yksityiselle sektorille, Suomen periaatteet ja rakenteet ovat yhä hyvinvointivaltion ytimessä. Näin tulee olla jatkossakin.
Hyväntekeväisyysvaltion malli, jossa yksityinen sektori ottaisi suuremman roolin peruspalveluiden tarjoamisessa, ei vastaa suomalaisia arvoja eikä yhdessä tekemisen historiaa. Hyvinvointivaltion ydin on taata palvelut valtion kautta, eikä tämä periaate ole muuttunut. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen on investointi Suomen tulevaisuuteen.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 6.5.2024.
No, minä ajattelen toisin. Toteatte:
1) ”Hyvinvointivaltion periaatteena on tarjota kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan riippumatta.”
– kyllä. Lapsille ja nouseville aikuisille. Vain heille. Looserit, sekopäät ja huumeiden käyttäjät aikuisuudessa tai muuten vain työhaluttomat… heidän henkiseen kasvuunsa auttaa parhaiten riittävä puute. Ei hyvinvointi.
2. ”Koulutuksen säästöillä voi olla pitkäaikaisia seurauksia kansakunnan kilpailukyvylle.” Koulutuksen kentän asiantuntijana toteiaisin: ”näin on, koulutus luo kilpailukykyä”.
– Nykyinen koulutusajatttelu on virheellinen. Koulutus on yhteiskunnallinen hyödyke ja koulutettava (yksilö) on muovattava.
3. ”Tukien vähentäminen heikentää vähävaraisten perheiden ja yksilöiden mahdollisuuksia selviytyä, mikä voi lisätä sosiaalista eriarvoisuutta, päihde- ja mielenterveyssairauksia sekä rikollisuutta.”
– Väite on totta faktuaalisesti totta. Sitä vastoin se sisältää omituisen arvon eli ajatuksen siitä että ”heikkoja on lahjottava etteivät he ryhdy rikollisiksi tai narkkareiksi”.
4. ”Myös veropohjan laajentamista ja progressiivisempaa verotusta tulisi harkita, jotta voitaisiin turvata hyvinvointipalveluiden rahoitus pitkällä aikavälillä.”
Tämä on kohtiin 1-3 viitaten täydellinen itsestäänselvyys. Miksi te sen halusitte edelleen kertoa?
****
Ajattelunne on oikeassa – minun arvojeni mukaan – silloin kun puhumme lapsesta. Tai ehkä paremmin alaikäisestä.
– Aikuisten sosiaalipoliittisessa tuen lisäämisen väylän olemme kulkeneet ilmeisesti myös faktuaalisesti loppuun.
Konkretisointi: Narkki, alkoholisit tai pummi ei parane itsestään. Toipuminen alkaa siitä hetkestä kun hän toteaa ”jatkanko nykyisyyttä ja kuolen pois VAI valitsenko elämän”?
Sosiaalipolitiikan alueella virkakyöstlt ja -kaisat pyytävät jatkuvasti lisää resursseja. Miksi? Olisiko sillä yhteys palkkaukseen tai muuten vain työn raskauteen?
Ilmoita asiaton viesti
Kohtien 1-4 -avulla kerron siis miksi meidän on a) satsattava kyllä nuoriin mutta ei tarjoamalla lisää vaan edellyttämällä enemmän sekä b) mietittävä uudestaan aikuisväestön sosiaalipoliittisten toimien tarpeellisuus/osuvuus.
Lisää resursseja puhe on jatkunut vuosikymmeniä.
”Lisää samanlaista -ajattelun toteutti esimerkiksi Nokia vuosina 2006-2009. Apple hyökkäsi päälle. Ja Nokian johto kieltäytyi tajuamasta: raudan tekninen parantaminen ei auta”.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikka ja systematiikka, saattavat olla vähän eri tulokulmia tilanteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Aika turha keskittyä kertomaan ongelmien oireita, jos ilmeneviä ei käytä edes langanpäänä. Näissä täytyy löytää perusranka, jonka mukaisesti todeta muuta toteutuvaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Taloudellisia realiteetteja ei ole olemassa. Tai tarkalleen ottaen ne tarkoittavat mitä hyvänsä joku haluaa niiden tarkoittavan.
Ilmoita asiaton viesti