Soita rohkeasti 112

Kohtasin taannoin äidin, jonka tytär oli kuollut huumeisiin. Hän sanoi minulle: ”Surullista on, että tyttäreni on kuollut. Vielä surullisempaa on, että hän voisi elää, jos hänen kaverinsa olisivat olleet ensiaputaitoisia, tunnistaneet yliannostuksen ja soittaneet apua.” Nuorten ja aikuistenkin on ymmärrettävä, että todellisessa hätätilanteessa ei pidä pelätä lastensuojelua, poliisia tai muita seurauksia. Pitää olla rohkeutta toimia ja luottaa, että ammattilaiset keskittyvät oleelliseen, eli hengen pelastamiseen.

Ensiaskel on nuorten tiedon lisääminen ja tietoisuuden herättäminen. He tarvitsevat tietoa riskeistä ja seurauksista, jotka liittyvät väkivaltaan, huumausaineisiin ja itsemurhiin. Ulos epätoivosta -hankkeesta saadaan lisää tarpeellista tutkimustietoa. On tärkeää tarkastella, miten ongelmiin voidaan puuttua kehittämällä olemassa olevia palveluja. Yhtä tärkeää on opettaa nuorille tarvittavia kansalaistaitoja väkivalta-, yliannostus- ja itsemurhayritystilanteiden varalle. Ihanteellista olisi, jos jokaisella olisi perustiedot ja -taidot ensiavusta.

Tiedon jakaminen riskeistä ja ensiavusta tulee aloittaa jo varhaisessa vaiheessa kouluissa. Sen tulee jatkua kodin ja muun nuoren lähipiirin tukemana. Tärkeintä on opettaa toimimaan rohkeasti ja järjestelmällisesti. Puhelinnumeroon 112 soittaminen on ensisijainen toimenpide. Samalla yritetään pitää tilanne hallinnassa varmistamalla potilaan hengitys, rauhoittelemalla ihmisiä ja estämällä tilanteen paheneminen.

Läheisillä, niin vanhemmilla kuin kavereilla, on merkittävä rooli nuorten tukemisessa ja kuolemien ehkäisyssä. Avoin kommunikointi on avainasemassa. Läheiset ovat yleensä tietoisia ja läsnä, kuuntelevat ja tukevat nuoriaan näiden vaikeuksien keskellä. Kun tilanne huolestuttaa, läheisten on uskallettava toimia ja pyytää apua. Ei pelätä lastensuojelua tai muutenkaan viranomaisia. Läheisten tulee kannustaa nuorta näkemään oma potentiaali, voimavarat sekä auttaa häntä löytämään sopivaa tukea mielenterveys- ja päihdehaasteissa.

Kuten Sanna Marin sanoi kunniatohtoriksi vihittäessä New Yorkissa: ”Kun katson taaksepäin nuoruuttani ja uraani, huomaan, että itse asiassa yksi merkittävimmistä ihmisiä pidättelevistä asioista on pelko.” Sanna Marinin huomio pelon vaikutuksesta puhuttelee vahvasti. Pelko estää monia toimimasta silloinkin, kun kaveri on kuolemanvaarassa. Pelon vastapaino on ymmärrys, tunteiden hallinta ja tietoisuus. Meidän kaikkien, niin nuorten kuin aikuisten, on uskallettava tarttua tilanteisiin ja kutsua apua paikalle, kun kaveri on kuolemanvaarassa pahoinpitelyn, itsetuhoisuuden tai huumemyrkytyksen vuoksi. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan rohkeuden osoitus.

Meidän aikuisten on yhdessä luotava ympäristö, jossa nuoret voivat luottaa siihen, että heidän hätähuutonsa otetaan vakavasti ja apua on saatavilla. Tätä viestiä on vahvistettava niin kodeissa ja kouluissa kuin laajemmin yhteiskunnassa. Ammattilaisten ja nuorten läheisten on aika astua eteenpäin, purkaa pelkoja ja luoda yhteisö, jossa jokainen nuori voi tuntea olonsa turvalliseksi ja uskaltaa luottaa viranomaisapuun. Yhdessä, tiedolla johtamisen keinoin, voimme taistella nuorten ennenaikaisia kuolemia vastaan. Tutkitaan, toimitaan eikä pelätä! Ollaan rohkeita.

Irti Huumeista ry on yksi Ulos epätoivosta -hankkeen yhteistyökumppaneista ja tämä kirjoitus on julkaistu THL:n blogissa.

MirkaVainikka
Sosialidemokraatit Helsinki

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas.

Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu