Sote-keskukset – Uhka vai mahdollisuus?

Ilmassa leijuu kysymys, jota kukaan ei enää haluaisi kysyä: ”Tuleeko sote?”. Ja jatkokysymys: ”Jos se tulee, niin koska?” Selvää on, että suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelukenttä on muutoksessa. Tämä merkitsee myös kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen roolin ja tehtävien uudelleen arviointia. Keskustelu on kääntynyt enemmän konkretiaan ja sote-keskuksiin, mikä on minusta tervetullutta. Uskon, että mielenterveys- ja päihdehaasteiden kanssa kamppailevat voivat saada palvelut helpommin ja että sairauksiin liittyvä stigma voi vähentyä. Ehkä hoitotakuu psykiatrian puolella saadaan kohtuullisemmaksi ja mieluiten samanmittaisiksi kuin fyysisten sairauksien hoidossa.

Sote-keskukset haastavat laajasti kohtaamistyötä tekevät tahot. Pitäisikö järjestöjen tarjota palveluja kunnille vai asemoida itsensä ulkopuolelle kilpailutuksista ja ostopalveluista ja keskittyä edunvalvontaa. Itse näen, että järjestöjen tehtävä on ensisijaisesti haastaa ja sparrata kuntia, maakuntia, sairaanhoitopiirejä ja valtiovaltaa. Irti Huumeista ry:ssä haluamme nostaa esiin päihdetyön palveluaukkoja sekä asiakas- ja jäsenkuntamme arjen haasteita. Haluamme jatkossakin olla mukana kehittämässä palveluja.

Sote-keskusten ideana on helpottaa asiakkaiden hoitoonpääsyä, madaltaa kynnystä moniammatilliseen yhteistyöhön sekä pitää hoitopolut ehyinä. Sote-uudistuksessa kyse on yksinkertaisesti ihmisten yhdenvertaisuudesta. Tavoite on hyvä ja uskon, että malli voi helpottaa etenkin paljon palveluja tarvitsevien mielenterveys- ja päihderiippuvaisten tilannetta. Tärkeää olisi saada sote-keskusten välittömään läheisyyteen apteekit ja neuvontapisteitä huumeita käyttäville.

Monisairaan päihde- ja mielenterveyspotilaan hoitaminen ja kohtaaminen on vaativaa. Tätä työtä tulee enenevissä määrin tehdä asiakkaiden arkisessa toimintaympäristössä. Jos sote-keskukset ja neuvontapisteet sijaitsisivat lähekkäin, voisivat sote-keskusten ammattilaiset jalkautua välillä matalan kynnyksen neuvontapisteisiin kohtamaan asiakkaita. Näin asiakas ei joutuisi kenties itselleen haastavaan sote-keskukseen ja asia tulisi todennäköisimmin kivuttomasti hoidetuksi.

Huumeista eroon haluavan hoidossa oma, tuttu hoitaja tai sosiaaliohjaaja on tärkeässä asemassa. Luottamuksen luominen ja sen ylläpito ovat avainasemassa. Hoitajan tai sosiaaliohjaajan vastuulla on konsultoida ja koota asiakkaan ympärille oikeanlainen moniammatillinen tuki. Itse olen ollut useissa tiukoissa hoito-, työllistämis- ja lastensuojeluneuvotteluissa, joissa minun ja asiakkaan luottamukselliset välit ovat auttaneet myös muita sote-ammattilaisia tukemaan asiakasta oman erityisosaamisensa keinoin. Hoidon onnistumiseksi tarvitaan asiakkaan ja ammattilaisen luottamuksellisten välien lisäksi toimivaa ja virtaviivaista viranomais- ja järjestöyhteistyötä.

Hallitusohjelmassa oleva hahmotelma sote-keskuksista on minusta ideaalinen. Se tarjoaa mahdollisuuden käytännössä uudenlaiseen, välittömämpään ja spontaanimpaan verkostoyhteistyöhön asiakkaiden kanssa. Haasteena on edelleen, miten rakenteita ja toimintatapoja ollaan valmiit muuttamaan. Uskon, että sote-uudistus ravistelee terveellä tavalla sosiaali- ja terveyspalveluja. Tulevaisuudessa palvelut löytyvät helpommin yhden luukun periaatteella ja tutusta paikasta. Meidän järjestötyössä toimivien täytyy pitää huoli, että myös meidän asiantuntemuksemme huomioidaan sote-palvelujen kehittämisessä.

MirkaVainikka

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas. Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu