Suomalaisen huumetodellisuuden vuosikymmeniä – Tuho ja toivo toimia!

Minulla on ollut ilo ja kunnia haastatella Tuho ja toivo -kirjan kirjoittanutta Elina Järveä ja myös kirjassa esiintynyttä Peteä. Huumeiden käyttö ja siitä aiheutuvat haitat ovat yhteiskunnassamme päivänpolttava asia. Huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt. Huumehaittojen kasvu on pysäytettävissä. Yhteistyöllä voidaan vastata niin huumeita käyttävien ja heidän läheistensä hyvinvointiin kuin huumeiden käytön aiheuttamiin inhimillisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haittoihin. Se voit olla sinä, se voin olla minä, jota huumehaasteet koskevat henkilökohtaisesti. 

Kirja on tärkeä nimenomaan suomalaisen huumekeskustelun näkökulmasta. Mauri Aallon sitaatti (s: 433): ”Mun maailmassa on vain yksilöitä, joilla on erilaisia palvelutarpeita ja joita pitää auttaa: ei ole erikseen mielenterveysongelmaisia tai päihdeongelmaisia, taikka lonkkapotilaita.” On ihmisiä, joita tulee tutkia ja hoitaa kokonaisvaltaisesti. On tärkeä ymmärtää, että monilla ihmisillä on monia sairauksia ja monet huumeriippuvuutta sairastavat ihmiset sairastavat usein myös muita sairauksia. 

Allekirjoitan Järven näkemyksen, että huumeriippuvuussairaus syntyy useiden elämän osa-alueiden haasteiden summana. Riippuvuuteen sairastuminen alkaa kapeuttaa ja vääristää elämää, samalla kun addiktion kohde nousee tärkeimmäksi asiaksi ja määrittelee kaiken arjessa. Kaarlo Simojoen kommentti haittoja vähentävästä korvaushoidosta ja siitä, että se on ylivoimaisesti halvin hoitomuoto, kiteyttää surullisella tavalla huumehoidon tilaa: ”On hullua, että kaikkein haastavimmassa tilanteessa oleville tarjotaan sitä kevyintä hoitoa.” 

Kiitän osaltani Elina Järveä loistavasta työstä sekä keskusteluista. Tiedosta ei ole pulaa. Suomen huumeongelman ratkaisemiseksi tarvitaan nyt poliittista tahtoa. Estetään tuho ja lisätään toivoa! 

Elina Järven kirjan esittely:
Tuho ja toivo – Bazar Kustannus 

Elina Järvi ja Mirka Vainikka Akateemisen kirjakaupan Perjantaiklubissa 15.10.2021