Toisen huumeaallon nuoria – Huumekuolemia ja -kokeiluja

Riku Rantala kirjoitti maanantaina Ylen sivuille artikkelin Lähes miljoona suomalaista on kokeillut huumeita – Onko mitään järkeä rangaista jokaista? Havainto on huolestuttava. Minun on helppo samaistua Rantalan kirjoittamaan artikkeliin ja surulliseen sanomaan huumetilanteesta. Kuitenkin näen, että rangaistavuuden poistossa on riskinsä ja siksi on syytä pohtia, kuinka Suomen tulee vähentää huumehaittoja.

Toinen huumeaalto rantautui Suomeen 1990-luvun lopussa ja huumeet levisivät nuorten pariin. Tuolloin minä ja Rantala olimme nuoria. Tuolloin muutettiin suomalaista huumepoliittista linjaa inhimillisemmäksi niin sanotuksi kahden raiteen politiikaksi. Kehitettiin terveysneuvontaa, sosiaalityötä ja korvaushoitoa. Työ otti askeleita eteenpäin, mutta asenteissa olisi työtä edelleen. Nyt osa vaatii tiukempia rangaistuksia ja osa rangaistavuuden poistoa. Monen mielestä huumeriippuvuussairaus on oma valinta: Kuitenkin Käypä hoito -suositus määrittelee hoito-ohjeet, joilla tuetaan monipuolisesti sekä fyysistä että psyykkistä toipumista ja hyvinvoinnin kasvua.

Rantala kirjoittaa entisen tyttöystävänsä valokuvasta ja

kokemuksestaan hautajaisista. Minulla on samankaltaisia kokemuksia. Kyyneleet valuen katson ajoittain nuoruuden kuvia, joissa rakkaat ystäväni ovat vielä läsnä. Nykyisin monet heistä loistavat poissaolollaan, syynä huumeet. Rantala kysyy kirjoituksessaan, olisiko aika kokeilla jotain muuta. Vastaan osaltani, että on aika kokeilla uusia keinoja. Nykyinen linja mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon intervention, mutta liian moni jää vaille haluamaansa hoitoa resurssipulan takia. Toisinaan kohtaaminen on niin leimaavaa ja hoitomotivaatiota kyseenalaistetaan liiaksi. Näin hoitoon hakeutuvan motiivi ja usko itseensä mahdollisena kuntoutujana katoaa. Lisäksi on syytä tiedostaa, että huumeita käyttävien läheisten määrä kasvaa moninkertaiseksi käyttävien määrän kasvun yhteydessä.

Valtionhallinnossa ja kussakin asianomaisessa ministeriössä tulisi arvioida kaikkia huumehaittoja ja toimenpiteitä, joilla huumehaittojen määrä pidettäisiin kurissa. Uskon, että näitä toimenpiteitä ovat terveysneuvonnan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon keinovalikoiman lisääminen ainetestauksella ja käyttöhuoneilla. Vieroitus- ja muihin hoitoihin pääsyä tulee helpottaa ja hoitotakuu pitää ulottaa myös huumehoitoon. Kyseessä on kuolemanvaarallinen sairaus, joten toimenpiteiden tulisi olla samaa luokkaa kuin esimerkiksi syöpäpotilaan hoidossa.

Suomen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030 sekä valmistelussa oleva päihde- ja riippuvuusstrategia antavat hyviä lähtökohtia, mutta niiden lisäksi tarvitaan vakavasti otettavat toimenpideohjelmat siihen, kuinka huumehaittoja hillitään etenkin nuorten joukossa ja koko kansassa. Meidän, toisen huumeaallon, nuorten menetykset ovat kovia. Tänä päivänä menetysten, surun ja huolen määrä kasvaa moninkertaisesti.

Illan Lost Boys -dokumentissa näkyy kokemukseni mukaan vain osa huumemaailman kauheuksista, kaikesta syrjinnästä, väkivallasta, kivusta, pelosta ja tuskasta. Onkin inhimillistä, että monet läheiset toivovat ajoittain huumeriippuvaiseksi muuttuneen rakkaansa kuolemaa ja kokevat toiveestaan syyllisyyttä. Kun kuolema sitten tapahtuu, se on tragedia. Yhden aikakauden loppu. Siitä jää aina suru, mutta usein myös syyllisyys. Itse kannan surua sydämessäni koko elämäni ja kysyn, olisiko lähipiirini huumekuolemat voitu ehkäistä.

LÄHTEET:

Docventures: Lost Boys | TV | Areena | yle.fi

Huumausaineiden käyttö ja haitat ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvulla – Uutinen – THL

Huumeongelmaisen hoito (kaypahoito.fi)

Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030 (valtioneuvosto.fi)

Riku Rantala: Lähes miljoona suomalaista on kokeillut huumeita – onko mitään järkeä rangaista jokaista? | Docventures | yle.fi