Ulos sulkeva puhe, mitä se on?

Sanoissa on paljon latauksia. Ne ohjaavat liiankin helposti, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Minulla oli ilo kuunnella SOSTEn järjestöjohdon foorumissa THL:n tutkimuspäällikön Shadia Raskin puheenvuoro Eronteot ja eriarvoisuus. Rask käsitteli sitä, miten puheessa teemme erontekoa ja lisäämme eriarvoisuutta. Monesti etenkin media lisää etuliitteitä, kuten maahanmuuttajavaltuutettu tai romanikerjäläinen, tai toteaa esimerkiksi, että ”Liisasta tuli narkkari”. Sanoihin liittyy vahva oletusarvo ja paljon ennakkoluuloja. Nämä etuliitteet ja määreet tekevät eron suhteessa yleisesti ihmisiin.

Haaste onkin siinä, miten asioista pitäisi puhua. Erontekoja voi tehdä iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, yhteiskuntaluokan, kulttuurisen taustan, erityisopetustaustan, rikostaustan, vammaisuuden, sairauksien tai sosiaalisen ympäristön vuoksi. Itse pohdin yhteiskunnallisia erontekoja huumeriippuvaisten ja heidän läheisten näkökulmista.

Jäin pohtimaan ajatusta, että moni suomalainen ei halua huumeriippuvaista naapuriin. Kun he sitten saavat huumeriippuvaisen naapuriinsa eivätkä tiedä sitä, se saattaa näkyä kohtaamisissa normaalina kanssakäymisenä. Jos ensitieto on, että huumeriippuvainen perheineen muuttaa naapuriisi, se herättää monissa epäilyjä aikuisten kyvystä vanhemmuuteen ja arjessa selviytymiseen. Olen kuullut useita käsittämättömiä kommentteja, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja kertovat huumeriippuvuuteen liittyvistä ennakkoluuloista. Osa huumeriippuvuudesta kärsivä oireilee monin eri tavoin, mutta on myös paljon toipujia, joiden riippuvuussairaus ei oireile mitenkään naapuristoon. Joskus tilanne on jopa päinvastainen, kun riippuvuudesta kärsivä on sitoutunut terveeseen elämään ja nollatoleranssiin päihteiden käytössä. Yöt nukutaan ja päivät touhutaan, yökausia kestäviä bileitä ei pidetä.

Viime viikonloppuna Irti Huumeista ry:n järjestämillä Läheistenpäivillä keskustelimme eronteoista liittyen huumeiden käyttäjiin ja käyttäjien läheisiin. Kun esimerkiksi asiantuntijat vastaavat kysymykseen, kuinka suojella lapsia ja nuoria huumeriippuvuudelta ja -kuolemilta, moni toteaa hyvää tarkoittaen, että huolehtikaa lapsistanne ja viettäkää aikaa heidän kanssaan. Moni tulkitsee tämän siten, että huumeiden käyttäjien vanhemmat eivät olisi viettäneet aikaa lastensa kanssa. Asia ei ole yksiselitteinen. Monissa tapauksissa ei voi määrittää syytä, miksi esimerkiksi perheen kolmesta lapsesta yhdestä on tullut huumeriippuvainen.

Kuitenkin tosiasia on se, että monet huumeriippuvaisten nuorten vanhemmat tekevät paljon nuortensa vuoksi. Tarinoita kuunnellessani ajattelin, että he tekevät liikaa. Niin paljon, että oma jaksaminen on vaakalaudalla. Eräs toipuja kertoi, ettei ”kaikista, jotka ovat eläneet samankaltaisen lapsuuden ja nuoruuden kuten minä, ole tullut huumeriippuvaisia”. Haaste on siis moninainen. Uskon, ettei kukaan varmasti tarkoita leimata huumeriippuvaisen nuoren vanhempia tai osoittaa erontekoa, mutta sanoilla ja sanavalinnoilla on vahva valta.

Sanoja tulee käyttää harkiten. Ehkäisevän päihdetyön EPT-verkoston huumetyöryhmä kokosi vinkkejä siitä, kuinka puhua huumeista. On paljon helpompi tehdä eroja ja lokeroida ihmisiä osallisuuden ulkopuolelle, kuin puhua niin, että erilaiset ihmiset kokevat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Vaikeampaa on saada jokainen suomalainen kokemaan, että tämä haluaa olla osallinen suomalaisessa yhteiskunnassa ja toimia yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Loukkaaminen ja erontekojen kylväminen ihmisten välille on liiankin helppoa. Haastankin päättäjät talvisodan henkeen yhdistämään voimat ja välttämään eronteot. Toimitaan niin, että vastakkainasettelu ei syvene eikä kansaa jaeta kahtia.

Rask päätti puheenvuoronsa: ”Se mitä näemme, sen voimme muuttaa.” Näetkö erontekoja? Pidetään silmämme auki, katsotaan ympärillemme ja todetaan, että huumekysymyksen ratkaisussa, rasismin poistamisessa ja eriarvoisuuden vähentämisessä vastuu on osaltaan jokaisella, niin päättäjillä, kasvattajilla, ystävillä kuin kavereilla. Yhteinen tavoitteemme on, että Suomi kehittyy edelleen rauhalliseksi, yhdenvertaiseksi osallisuuden yhteiskunnaksi.