Vapaaehtoinen pakkohoito päihdehoidon hoitovalikkoon? 

Uusi päihde- ja riippuvuusstrategia julkistettiin 9. huhtikuuta. Strategian ydinajatus on, että päihteistä ja riippuvuuksista aiheutuvia haittoja ehkäistään ja hoidetaan nykyistä paremmin. Työssä onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaista suunnittelua ja tehokkaita toimia eri aloilla. Valtioneuvosto 9.4.2021) Nyt on aika koota toimenpideohjelmaa, joilla haittoja voidaan toisaalta ehkäistä ja toisaalta hoitaa nykyistä paremmin. Työhistoriassani oli aika, jolloin työkavereideni kanssa leikimme ajatuksella vapaaehtoisesta pakkohoidosta. Monet kollegani ja asiakkaani olisivat olleet valmiit puoltamaan sitä, jotta vieroitus- ja laitoskuntoutuksessa ei tulisi edes mieleen miettiä lähtevänsä käyttämään päihteitä. Liian usein epätoivon hetkellä ihmisen päihdemieliteot ovat niin voimakkaita, että hoitojakso keskeytyy. Näin ihminen pettyy useiden hoitojaksojen aikana itseensä uudelleen ja uudelleen.

Haittojen ehkäisyn keinot ovat olleet mediassa esillä laajasti toisin kuin hoitokeinot. Selvää on, että hoitotakuu pitää ulottaa vieroitushoitoon pääsyyn ja että aggressiivinen huumeriippuvuus on nähtävä kuolemanvaarallisena sairautena. Hoidon vahvistamisessa yhden oleellisen keinon tulisi olla vapaaehtoinen pakkohoito. Nimensä mukaisesti kyse on siitä, että potilas suostuu olemaan pakkohoidossa. Ero on siinä, että vaikka potilas olisi vapaaehtoisesti pakkohoidossa, hän voisi päästä osaston ulkopuolelle lähes samalla tavalla kuin vapaaehtoisessa hoidossa, mikäli vointi antaa myöten.

Miksi tämä sitten olisi aiheellista? Monesti vierotushoidossa tulee niin henkisiä kuin fyysisiä kipuja, jotka saavat potilaan mielen muuttumaan ja uskomaan tarvitsevansa ainetta pakottavasti. Tässä tilanteessa olisi hyvä, jos vapaaehtoista pakkohoitoa voitaisiin hyödyntää. Kun ihminen on tullut osastolle, hän voisi kertoa toiveensa olla vapaaehtoisesti pakkohoidossa. Näin olen häntä ei päästettäisi pois, kun vierotusoireet puskevat päälle, vaan hoitoa voitaisiin tiivistää. Tällöin niin potilas kuin hoitohenkilökuntakin taistelisivat yhdessä riippuvuussairaudesta toipumiseksi, eikä potilaalla menisi energiaa sen pohtimiseen, lähteäkö ainetta hakemaan vai ei ja jättääkö hoito kesken vai ei.

Vapaaehtoista pakkohoitoa käytetään esimerkiksi Norjassa, jossa esimerkiksi päihderiippuvainen äiti ei voi keskeyttää hoitoa sen aloittamisen jälkeen. On kiistaton tosiasia, että pakkohoito turvaisi syntymättömän lapsen edut sekä turvaisi vieroitusjaksoja. Näin myös keskeyttämiset vähenisivät ja hoidon vaikuttavuus lisääntyisi. Joka tapauksessa vierotushoidon lisäksi tarvitaan myös monia muita palveluja sekä kuntoutusta ja jälkikuntoutusjaksoja.

Olisi syytä arvioida, mihin kaikkialle vapaaehtoinen pakkohoito tulisi ulottaa päihdekuntoutuksessa, jotta huumekuolemat ja haitat vähenisivät. Pidetään huolta toisistamme.

JULKAISTU HELSINGIN SANOMISSA 24.5.2021