Yksinäisyys syrjäyttää ja ahdistaa – Älä jää yksin 

Päihdepäivillä 19.5.2021 keskusteltiin yksinäisyydestä ja huumeista. Irti Huumeista ry:n huume- ja läheistyöntekijä Mira Reponen totesi yksinäisyyden kohtaamisen yleistä hänen työssään. Koska huumeisiin liittyy vielä voimakas stigma, monet huumeita käyttävät, toipuvat ja heidän läheisensä haluavat vaieta arkensa huumehaasteista. Siten he jäävät yksin huumekysymyksen kanssa. 

Irti Huumeista ry:n ja A-klinikkasäätiön Arjen toimintakyky -kyselyssä nousee yksinäisyys syyksi, että ihminen on hakeutunut Irti Huumeista ry:n läheisryhmään. Läheinen voi olla esimerkiksi äiti, isä, sisko, veli tai muu tai sitten huumekuoleman kautta läheisensä menettäneet. Rakkaansa huumekuoleman kohdanneilla yksinäisyys on muita useammin syynä läheisryhmään liittymiselle. 

Yksinäisyyden vuoksi vertaisryhmään hakeutuville on tärkeää saada kokemus osallisuudesta ja siitä, että tulee ymmärretyksi. Myös ystävien ja läheisten kanssa voi kokea yksinäisyyttä sen vuoksi, että suhtautuu huumekysymykseen eri tavoin kuin toiset tai kokee, etteivät lähellä olevat ihmiset oikeasti ymmärrä. Ismo Alangon sanoin: ”Olen ystävien kesken yksinäinen”. Tunne yksinäisyydestä on haaste jaksamiselle. Yksinäisyys voi luoda suuren tunnekuorman, ahdistaa ja syrjäyttää. 

Irti Huumeista ry:n kartoitti läheisten yksinäisyyden kokemusta yhdistyksen moderoimissa Facebookin vertaisryhmissä. Suurin osa vastaajista kertoi, että yksinäisyys liittyy huumeita käyttävän läheisenä oloon ja että sitä on vaikea tuoda julki. Suurin osa vastasi, että yksinäisyyden tunne vaikuttaa itsetuntoon ja itsearvostukseen. Esille nousi myös, että yksinäisyyden kokemus vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen. Läheiset olivat kokeneet yksinäisyyttä suhteessa huumeita käyttävään läheiseensä, perheenjäseniinsä, sosiaalisiin verkostoihin, työyhteisöön/opiskeluyhteisöön ja ympäröivään yhteiskuntaan. 

Ryhmissä kysyttiin:
Miten yksinäisyyden tunne vaikuttaa hyvinvointiisi tai terveyteesi? 

Ihmiset vastasivat mm. näin:
”Sosiaalinen elämäni on kaventunut suhteessa menneisiin vuosiin, jolloin ei vielä ollut tähän loputtomaan käyttäjän läheisenä olemiseen vielä niin väsynyt.” 

”Ei innostu mistään ja tuntee häpeää osallistua keskusteluihin, ettei tieto huumeita käyttävästä tule ilmi.” 

”Jään ulkopuolelle keskusteluista, kun en voi kertoa omasta lapsestani. Arastelen ihmisiä, kahvikutsuja, juhlia, naapureita. Olen muuttanut uuteen paikkaan, jossa kukaan ei tunne meidän historiaa.” 

”Ei ole kelle kertoa, paitsi vertaistuki. Masentaa. Häpeäkin estää sukulaisille ym. kertomista. Ahdistaa, yöunet huonoja, ei haluta lähteä ihmisten ilmoille.” 

”Ahdistaa, ei saa tehtyä asioita, joista ennen on iloinnut. Vetäytyy omaan kuplaan, katkeroituu elämään. Missä on entinen iloinen ja positiivinen minä?” 

”Tyttäreni kuoli huumeiden vuoksi 7 kk sitten. — Yksinäisyyden tunne, kun ei ole ketään, joka olisi kokenut äitinä samaa. On meidän perheen suuri suru, joka ei ketään kiinnosta. Kukaan ei halua kuunnella, kun asiaa haluisi purkaa. Voin erittäin huonosti.” 

Kysymys:
Oletko löytänyt keinoja yksinäisyyden torjumiseen, jos olet, millaisia? 

Vastauksia:
”Omat perheenjäsenet jakoivat huoleni ja suruni.” 

”Liikkuminen, lukeminen, kirjoittaminen, ylipäätään se, että yrittää pysyä kaikesta huolimatta positiivisena ja nähdä muita ihmisiä.” 

”Olen joillekin läheisille kertonut tilanteen, jotta pelko leimaamisesta ei olisi niin suuri. Olen hakeutunut vertaisteni seuraan.” 

”Yritän tehdä jotain, mikä saisi ajatukset pois ongelmasta, kuten lukea kirjoja, taiteilla tai soittaa jollekin. Korona-aika vielä korostaa yksinäisyyden tunteita.” 

”Vasta nyt kun poika kuoli, olen pystynyt ottamaan yhteyttä ystäviin ja pitämään heihin yhteyttä. Vaikka yksin tän asian kanssa silti on.” 

”Työssäkäynti on yksi sellainen –. Toki siinäkin on puolensa, pahimpina aikoina haittaa aika ankarasti omaa keskittymiskykyä ja sitten on tietysti se, että välttämättä ei työssä voi kelleen sanoa, että on tämmönen tilanne, kun koskaan ei voi tietää miten vastapuoli suhtautuu.” 

Kysymys:
Mitä toivoisit ammattilaisilta ja ylipäätään muilta ihmisiltä?  

Vastauksia, toiveita ammattilaisille: 

”Että myös läheiset saisivat tukea. Että sitä aktiivisesti tarjottaisiin, jos jotain on tarjolla.” 

”Ammattilaisilta neuvoja siihen, miten käyttöön/käyttäjään pitää suhtautua, miten toimia ongelmatilanteessa ja ihan vaan kuunnella, tällaista apua kyllä olen heiltä saanutkin. Muut ihmiset voisivat joskus edes kysyä, mitä minulle ja käyttäjällekin kuuluu. Se osoittaisi inhimillisyyttä ja välittämistä.” 

”Läheisten huomaamista. Läheiset eivät saa tukea, jos eivät sitä itse osaa hakea. Läheisten valtava suru ja ahdistus tulisi tiedostaa ja nähdä. Läheiset tarvitsevat apua ja tukea.” 

”Toivoisin että melkein pakotettaisiin ottamaan apua vastaan. Ja kun apua lopulta hakee niin ei kierrätetä paikasta toiseen vaan olisi yksi paikka, josta apua saisi.” 

Vastauksia, toiveita muille ihmisille: 

”Kuuntelua, ymmärtämistä, että asioista voi puhua avoimesti ja luotettavasti. Kanssaihmiset olisivat tuomitsematta ja syitä kyselemättä. Ymmärrystä omaan muuttumiseen. Odottaisivat jos haluan avautua.” 

”Sosiaalinen paine on myös kauhea. Ihmisten katseet/viha, ne melkein polttaa iholla.” 

”Muilta ihmisiltä toivoisin paljon lisää ymmärrystä sekä päihteiden osalta, mutta myös siihen, että toinen pysyisi tukena, ei neuvo, ei meuhkaa, ei siunaile. Jaksaisi kuunnella ja olla kärsivällinen.” 

”Kun on huumeiden käyttäjä perheessä, ei voi olettaa, että ihminen jaksaa/pystyy pitämään muihin ihmisiin yhteyttä tai edes hakemaan apua. Se ahdistuksen määrä ja jatkuva pelko syövät ihmisen loppuun.” 

”Läsnäoloa ja rinnalla kulkemista. Joku kysyisi joskus, että mitä minulle oikeesti kuuluu ja kuinka jaksan. Kertoisi, ettei aina tarvitse olla vahva ja jaksaa.” 

”Mitä muihin ihmisiin tulee: Suruni on yhtä suuri, vaikka olen menettänyt päihteille lapseni, kuin muiden suru. Tytär oli elämässäni 30 vuotta. Surua ei voi kiirehtiä suretuksi. Tulla kuulluksi.” 

”Ymmärrystä läheisiä, mutta myös addiktia kohtaan. Ymmärrystä siinä suhteessa, että tajuaisivat addiktion olevan sairaus.” 

Olen toki tiennyt näistä tunnoista, mutta joka kerta, kun ihminen kertoo kohtaamastaan vihasta, ahdistuksesta ja yksinäisyydestä sekä kokemuksiaan syrjäytymisestä, tunnen myötätuntoa ja kiukkua. Läheiset eivät tarvitse stigmatisointia, vaan tukea, palveluita, ammatillista apua ja vertaistukea. Ymmärtämistä ja toimintaa. 

Irti Huumeista läheisryhmät kokoontuvat verkossa sekä noin 20 paikkakunnalla. Ota rohkeasti yhteyttä ja hakeudu läheisryhmään. Yhdessä ymmärrämme toisiamme ja huumekysymystä paremmin. 

 

Yksinäisyys- puheenvuoron voi myös tilata Irti Huumeista ry:ltä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä muille toimijoille.  Nyt tarvitaan ymmärrystä ja kykyä kuulla ihmisiä. 

 

#yksinäisyys #jaksaminen #sigma #vertaistuki #myösläheiset 

0
MirkaVainikka
Sosialidemokraatit Helsinki

Olen myönteisen asenteen ja vahvat yhteiskuntasuhteet omaava, haasteista pitävä, oppimis- ja yhteistyökykyinen Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja. Koulutukselta olen sosionomi (ylempi amk), lähihoitaja ja ylioppilas.

Rakastan läheisteni lisäksi liikuntaa ja etenkin jalkapalloa. Pidän haasteista ja viihdyn ihmisten seurassa. Arvoissani ihminen tulee aina ensin. <3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu