Iloisia uutisia (4) – Vapaus syyllisyyden ja synnin orjuudesta!

Osa 4

 

Edelliset osat:

Osa 1 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes/

Osa 2 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-2/

Osa 3 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-3/

 

Synnin ja syyllisyyden orjina. (Johannes 8:36, KR1938)

 

Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”

 He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?”

Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

 

Useimmat ihmiset ovat mestarillisia valehtelijoita. Useinkin itselleen, itseänsä koskien. Jotta ns. kulissiminä pysyisi kasassa, on privaattiminää pönkitettävä itsepetoksella ja denfensseillä.

Kun Herramme Jeesus vaelsi tehtävissään ihmisten keskellä, Hän ei ollut koskaan sumutettavissa ja hämättävissä. Hän luki ihmisten elämää kuin avointa kirjaa. Hänelle kaikki olivat kuin läpivalaistuja tapauksia. Hän näki ihmisen sisälliset seikat, ja toimi sen mukaisesti. Niinkuin on edelleenkin. Jumalan silmät ovat joka paikassa, 24/7 h. Niinkuin ilma jota hengitämme, niinkuin tuuli jota emme voi vangita!

Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät. ” ( Job 34:21-22, KR1933)

 

Syyllisyyden syndrooman siteissä

Yksi pahimpia ja tuhoisimpia ”tauteja” jotka musertavat ihmisen henkisiä ja fyysisiä voimia – – on syyllisyys, syyllisyyden tunne. Se nousee omien tekojen syystä ja kasvattaa kuin orjuuttavat kahleet elämään. Ja – ihminen koettaa taltuttaa tätä syyllisyyden keppiä, miten kukin keksiikin. Huonoon ja kolkuttavaan omaantuntoon, sisimmän ääneen kun ei lääketiede ole keksinyt vielä rohtoa. Kun ei ole eksaktia taudinmääritystäkään. (En ole koskaan potilaita ja asiakkaita työtehtävissä hoitaessani nähnyt diagnoosia: syyllisyyden oireyhtymä. Vaikka? Praktinen status on tullut sekä verbaalisesti, että nonverbaalisesti esille!)

Ei siis ole lääkettä. Kun ei tunnisteta eikä haluta tunnustaa itse ”tautia”! Kuitenkin, suuri osa ihmisistä potee enemmän tai vähemmän syyllisyyttä, syyllisyyden tunnetta. Kuka mitenkin ja mistäkin johtuen? Eikä tätä asiaa tulisi mitätöidä ja torjua. Näet kun on ”oiretta”, oireen taustalla olevat seikat voidaan hoitaa kuntoon. Ihmisen ei – Luojan kiitos! – tarvitse kitua syyllisyyden orjaruoskan alla! Mutta? Se tila ei katoa ihan millä keinolla hyvänsä? Ei ainakaan itsepetoksella, jossa sanotaan: kiistän-kiistän-kiistän! Hoito onnistuu, kun todetaan ja myönnetään ”oikea tauti”!

Kukaan ihminen ei ole täysin onnellinen, jos parhaankin onnen keskellä jokin ”kalvaa” sisuskaluissa? Iso, taikka pieni asia? On valehdeltu, on petetty. On näpistelty sitä ja tätä. On fuskattu tärkeissä asioissa. On särjetty läheisten ja rakkaiden sydämiä uskottomuudella, himojen syystä. On sitä ja tätä syntiä, josta puhdistusta ja vapautusta ei ole pyydetty eikä saatu. Ei ihme että syyllisyyden musta mörkö vaanii ihanintakin hetkeä! Eikä sitä saa tyystin hiljenemään, vaikka sitä komentaisi psyyken perimmäisiin komeroihin ja kellareihin!

 

Sakkeus ja tuhlaajapoika!

Onneksi on Raamattu, joka sentään tarjoaa reseptiä syyllisyyden syndroomaan, syntien orjauudessa räpistelevälle sielulle! Raamatun lahjomaton totuudellisuus ei silittele ihmisen syntiä ja syyllisyyttä! Tautikuva on selkeä. Mutta Jumala – osoittaessaan ihmiselle ihmisen syyllisyyden, ei jätä häntä riutumaan ”synnin ja syyllisyyden” sairauden kahleisiin. On lääke, on parantava rohto! Jumalan armo ja anteeksiantamus. Jeesus Kristus: Vapahtaja! Jokaiselle, joka tahtoo?

Tähän sopii valaisevina esimerkkeinä pari Raamatun henkilöä, keissiä.

 

Sakkeus (Luukas 19:1-10, KR1938)

Israelissa, kuten kaikissa Rooman miehittämissä provinsseissa oli runsaasti roomalaisia virkamiehiä. Verojen ja tullien kerääjiä, sotilaita, jne. Sakkeus oli eräs heistä, publikaanien päämies ja rikas. Voi arvioida, että hänen toimeentulonsa oli turvattu. Oliko hän hankkinut ekonomisen asemansa ihan rehdisti ja rehellisesti? Tullien kerääjänä kun oli suuri kiusaus sujuttaa osa kolikoista omaan taskuun? Taikka petkuttaa maksajia liian suurilla maksuilla?

Oliko rikkaus ja hyvä asema tuottanut hänelle onnea? Jos toi – miksi hänet tavataan hiippailemasta Jeesuksen – tuon kiistellyn toisinajattelijan kintereillä? Niin kova oli uteliaisuus ja kiinnostus, että mies kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen matkaseurueen! Vai oliko jokin muu syy? Se selviää piakkoin.

Sakkeuksen odotus palkittiin. Kun Jeesus tuli puun kohdalle, hän sanoi:

Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Tämän perästä se näkyy. Sakkeuksen tauti tuli esille, näin:

Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: »Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”

Ei siis ollut rikkaus tuonut ydintä onneen! Ei ollut raha rauhoittanut. Tunnonvaivat olivat jäytäneet. Nyt hän sai lääkkeen. Jeesus ei ryhtynyt tuomarin nuijaa kolistelemaan. Ei ottanut ruoskaa. Jeesus ymmärsi, näki aidon katumuksen. Antoi anteeksi. Antoi uuden mahdollisuuden. Sai aloittaa puhtaalta pöydältä.

Sakkeuksen kääntymys synneistä, parannuksenteko oli totista lajia. Hän tahtoi hyvittää tekemänsä vääryydet. Ja voi olettaa että tämän perästä onnellisuus oli vailla kalvavia matoja! Sellaista hän ei olisi saavuttanut ryhtymällä hyväntekeväisyys-pomoksi! Tarvittiin täsmälääke: anteeksiantamus, vapautus syntien orjuudesta!

 

Tuhlaajapoika (Luukas 15:11-32 KR1938)

Kertomus tuhlaajapojasta antaa samanlaisen viitekehyksen, mitä tapaus Sakkeus osoittaa. Tyjentävästi voi todeta, että tämä mies ei saavuttanut onnea, vaikka etsi sitä maan ääristä.

Hän luuli, että kun hän ottaa elämänsä omiin käsiinsä, ottaa täydellisen vapauden ja irtioton isäukon fundamentalistisista rajoista, sitten onni sykkii, ura urkenee! Niin hän päätteli, ja toimi sen mukaan. Pyysi isältä oman osuutensa perinnöstä ja lähti matkaan. Onni ei ollut mukana. . . siellä kaukana vapauden maassa?

Hänen vapautensa koitui hänelle kahleeksi. Hän alkoi elää holtitonta elämää, tuhlasi rahansa naisiin ja juomiin ja irstaaseen elämään. Kun rahat loppuivat, piti keksiä jotakin? Tuli vielä nälänhätäkin. Hän löysi itsensä sikopaimenen hommissa. Mikä kauhistus juutalaiselle, jolle sika edustaa saastaista eläintä. Vielä lammaspaimenena sentään voisi olla? Hän halusi syödä nälkäänsä sikojen ruokaa, mutta sitäkään ei sallittu. Karu totuus iski vasten facea. – Nälkäkuolema edessä!

Syyllisyys ja tunnonvaivat olivat kuin näkymätön ruoska. . . Olin koppava isälleni, särjin hänen sydämensä. Olen tuhlannut perintöni. Minulla ei ole mitään. On palattava takaisin.

”Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’”

Tuhlaajapoika palasi. Mitä tapahtui? Antoiko isä anteeksi? Kyllä, ja vielä enenmmänkin.

Sanansaattajat menivät kertomaan isälle, että nyt sinun kadonnut poikasi on tulossa takaisin!

”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja …. ”

Sitten pidettiin isot juhlat. . .

Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”

 

Lopuksi

Ei vain tuolloin – yli 2000 vuotta sitten – vaan edelleenkin, tänäänkin! – Jumala tahtoo vapauttaa ihmisiä syyllisyyden kuormista ja syntien siteistä; orjuudesta! Jos joku tahtoo?

Tie on valmis. Jeesus kantoi syntimme, kärsi tuomion. Armahdus on mahdollista.

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu