Iloisia uutisia (6) – itkemisen perästä iloa!

 

Osa 6

Edelliset osat:

Osa 1 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes/

Osa 2 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-2/

Osa 3 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-3/

Osa 4 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-4-vapaus-syyllisyyden-ja-synnin-orjuudesta/

Osa 5 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-5-18-vuoden-piina-loppui/

 

Ihmiskunnan historia? Itkun ja surun sinfoniaa. . .

Sitäpä juurikin. Iloisia asioita ja uutisia saa nykyisinkin ihan suurennuslasilla etsiä!  Usein vain kuninkaallisten kuvat ja muotihepenet, lottovoitot ym. nousevat ylös arjen harmaudesta. . .

Sekä kansojen että yksittäisten ihmisten keissit sisältävät surun ja kärsimysten mittaamattomia meriä! Näkyvien asioiden ohessa on paljon sisäistä surua, henkistä tuskaa, psyyken kipua. Entä lähimmäisiä? Taakkojen jakamiseen osallisia? Joskus on, usein ei.  Ei ketään! Niinpä suru voi särkeä sydämen. Ei ole mikän vitsi se, että ”kuoli sydänsuruun”.

Kun elämän kovat kohtalot kolhivat ja iskevät, voi ihminen mennä murskaksi kuin saviastia, elämisen rakennus voi romuttua kivikasaksi tai lautaläjäksi! – Kerran, toisen kerran, yhä uudelleen. Mitä useammin näitä tuhoiskuja tulee, ja mitä useampien asioiden syystä, sen loogisempaa on – – että eläminen on kuin uhanalainen laji? Toiset selviytyvät. Miten kuten. Toiset eivät.

Elämisen hauraus nousee silmiin viimeistään hautausmaiden kivipaasien, ristien, kukkien ja kynttiöiden keskellä. Kynttilöiden liekit palavat, ihmisen elämän liekki on sammunut. Sielu (noin 28 g) on erkaantunut pois maan tomusta tehdystä kotelosta. Kukat kukkivat.  Kaikkien maan poveen pantujen sydämet ovat lakanneet kukkimasta.  Kuolleet ovat niin rakkauden tulipunaisena hehkuneet ruusut, kuin surun haalistamat liljatkin. Ovat olleet ja menneet. Surut on surtu – ehkä?  Ilotkin lakanneet.

 

Elämä kutsuu ja haastaa! Se on energiakysymys. . .

Arkisten asioiden ja haasteiden keskellä kysytään voimia ja rohkeutta elää! Tätä nykyä pois ja irti pandemiapaniikin pelotteluverkoistakin! Ja siitä ja tästä, kuka mistäkin? Tukea ja vertaistukea olisi tarpeen. Sellaisen tarve ja kysyntä on suorastaan ponnahtanut esille, koronakriisin tiimoilta. Palvelevien ja auttavien puhelimien resurssit eivät riitä, puhumattakaan virallisten julkisjärjestelmien tahot.

Niin fossiiliselta kuin se voikin kuulostaa, se (parjattu!) Raamattu on eräs parhaita terapiavälineitä. Se kun on jopa inhorealistinen ihmiselämän näytösreena!

Raamattu ei silittele eikä silottele ihmiselämän raadollisia seikkoja!  Se näyttää vihan ja tuhon ulottuvuuksia. (Ei matkittavaksi, noudatettavaksi, vaan varoitukseksi!) Se osoittaa pyhyyden ja pahuuden. Jeesus riisui myös tekopyhyyden kulisseja ja kimalteita. Raamatun sanat ovat lahjomatonta totuudellisuutta ihmiseen ja elämään nähden.  Joillekin liian ”suolaistakin”, joillekin liian kirkasta valoa? Ei kestetä. . .

Mutta kiitos Jumalan, kun Raamattu näyttää synnit synniksi, tuomion tuomioksi, se näyttää myös tien vapauteen. Synneistä ja syyllisyyden piinasta, joka lajin siteistä, niin ulkoisista kuin sisäisistä seikoista. Raamattu on ilosanomaa, toivoa toivottomille. Kuka vain tahtoo? Sen sanat ulottuvat ajasta ikuisuuteen, kuin kaarisilta – pois kärsimysten maailmasta!

Vuosikymmenien saatossa Raamattu on itselleni pysynyt listasijan ykkösenä.  Siltikin, vaikka ”lukutoukan” elämässäni, kirjojen suurkuluttajana käsissäni rapisee noin 50-100 kirjan sivut vuosittain! Mitkään oppikirjani taannoin, saati parhaatkaan klassikot, bestsellerit, suurten nimien teokset eivät ole kyenneet tarjoamaan niin syvällistä ja analyyttistä ainesta – kuin – Raamattu. Sekä Uusi että Vanha Testamentti. Yhdessä.

Kun muistaa sen, että Vanha Testamentti on valtaosin Israelin kansan historiaa, ei haksahda haukkumaan Raamattua ”väkivallan” oppikirjana!  Kaikkien kansojen historioissa kun on nähtävissä sotimista ja sotia. Myös oman kansamme historia kertoo satojen vuosien sotimiskuvioita, jopa verinen sisällissota 100 vuotta sitten. Veli veljeä vastaan – tappoasein!

Apostoli Paavali muistuttaakin alkuajan kristittyjä näin:

Tämä mikä taaphtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” ( 1. Korinttolaiskirje 10. luku)

On näet niin, että jos ihmiset edes rajallisestikin noudattaisivat Jumalan ilmoittamia elämisen ohjeita – maailma ei olisi näin karu areena! Ei olisi murhia ja tappoja, ei aviollisen uskottomuuden ja pettämisen traagisiakin seurauksia. Ei olisi ryöstämistä, varkauksia. Ei olisi pahojen himojen synnyttämää kaaosta, ei vallanhimosta nousevia sotia ja kuoleman kenttiä! Ei vihaamisen ja kiihotuksen tuottamaa sortoa ja kuolemaa. . .

 

Itkuterapian malliesimerkki!

Kuten todettu, itselleni ovat monet Raamatun opetukset ja esimerkit olleet auttavia malleja. Mallioppiminen kun on kasvatustieteessäkin havaittu yhdeksi parhaaksi metodiksi! Hyvä vai huono malli? Mitä noudattaa?

Vanhan Testamentin keisseissä voi nähdä ihmissuhteisiin liittyvää oivallista opetusta.  Sanoisin, parempaa kuin jotkut nykyiset psykologiset kaavat, joita tarjotaan, joita itsekin olen päntännyt! On nimittäin niin, että vain harvoin joku ammattiauttaja; terapeutti onnistuu niin, että ihmispersoonan syvimmät komerot hoituisivat perinjuurin! Esimerkiksi traumaattiset kokemukset? Toki traumaterapia on osoittanut monesti hyötynsä. Entä Raamatun suruterapia? Nyt eräs keissi kuningas Daavidin tilanteista. 1100 eKr.

Kun Israelin kuningaskunta muotoutui aikanaan, oli tietysti sotia ja sotimista! Niin on ollut aina ammoisista maailmanhistorian hämäristä saakka – ja on oleva loppuun saakka.

Kuten yleensä, sotilailta edellytetään rohkeutta ja taitoa. (Itse pasifistina inhoan sotaa ja sotimista!) Sitten – sotiminen synnyttää traumaattisia jälkiä. Sotatraumojen hoitaminen on ollut historiassa kova haaste. Erilaiset affektiot jylläävät sodassa. On vihaa, kauhua, pelkoa, paniikkia. Ja on – suruakin. Moni tunnemateriaali tulee haudatuksi psyyken komeroihin ja kellareihin. Mutta ei aina?

Kuningas Daavidin eteen kehittyi eräänkin kerran niin hirvittävä kaaos, että?  Itkemättä ei siitä selvitty! Ja hyvä niin.  Itku, kuten naurukin on ihmiselle annettujen varaventtiilien lahjaa. Nauru rentouttaa, itku puskee ulos surua ja tuskaa, kyynelten virran mukana!

Itkeminen ei ole vain akkamaista naisten hommaa. Silti, vaikka minunkin sukuni esiäideissä oli karjalaisia ”itkijänaisia”, ei siis miehiä!  Itku ja itkeminen on tarkoitettu hyväksi terapia-asiaksi, kaikille.

Tapahtui näin. (1. Samuelin kirja 30: 1-19)

Israelin kuningaskunnan ympärillä oli lauma erilaisia heimoja. Valtataistelut olivat arkista jatkumoa. Ei niin ”siistiä” – kuten faktat aina ovat!

Erään kerran amalekilaiset joukot olivat tehneet ryöstöretken Siklagin kaupunkiin, jossa Daavid miehineen oli asustanut. Kun Daavid saapui Siklagin kaupunkiin sotureittensa kanssa, näky oli kaamea.

. . .olivat amalekilaiset hyökänneet Negeviin ja Siklagiin, vallanneet Siklagin ja polttaneet sen poroksi. Kaupungin naiset he olivat ottaneet vangiksi viimeistä myöten, mutta he eivät olleet tappaneet ketään vaan olivat vieneet mukanaan kaikki naiset ja lapset, suuret ja pienet. Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois.”

Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet.”  Miehet porukalla itkemässä. Kyllä. Vuoden 1933 Raamatunkäännös sanoo:

Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.”

Raavaat miehet, karskit soturit itkivät ja parkuivat kovalla äänellä. Siinä ei nyyhkäisty muutamaa tippaa silmäkulmasta.  Se itku oli sydämen syövereistä nousseen tuskan tulvavettä!  Kunnes – tuskan ote hellitti. Ja itkemisenkin voima loppui. Sydän oli saanut avun, itkuterapiassa. Tämä oli relevantti asia ja alku traumaterapiassa. Konkreettinen kohtaaminen tuhon kanssa – face to face. Kun tämä tunnepato oli purkautunut, alkoivat toiset haasteet. Näin.

Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan.”

Kun itkut oli itketty, siirryttiin praktisiin toimiin. Lähdettiin noutamaan vaimoja, lapsia, ja muita ryöstettyjä takaisin koteihin. Tällä retkellä eivät enää jäytäneet akuutit surun aallot. Ne oli purettu ulos. Voitiin jatkaa taas rohkeina eteenpäin.

Daavid sai haltuunsa kaiken, minkä amalekilaiset olivat vieneet, ja vapautti myös molemmat vaimonsa. Mitään ei puuttunut, ei suurta eikä pientä, ei ainoatakaan poikaa tai tytärtä eikä mitään amalekilaisten saaliina viemistä tavaroista. Daavid sai kaiken takaisin.”

 

Mitä tästä kaikesta?

Oliko tuo kertomus pelkkä historiallinen ote yli 3000 vuoden takaa? Mitä se mahdollisesti kertoo meille? Jotka kaaosten, kauheuksienkin ja menetysten keskellä koetamme pitää kiinni otteen elämään? Jotkut voivat selvitä itkemättä? Monet eivät.

Niinpä lukuisia kertoja olen itsekin löytänyt itkemästä kuin Daavin muinoin. Niin pakahduttavia sisimmän aineksia, että itkemiseen on huvennut kaikki voima! Ei ole enää jaksanut. . . Mutta ilman itkun lahjaa en olisi jaksanut jatkaa, tarttua elämän haasteisiin. Ja – toki sitten ilojakin on tullut vastaan!

Niinkuin kävi Daavidille ja hänen porukalleen. Kaikki amalekilaisten ryöstämä saalis saatiin takaisin. Varsinkin ihmiset, sillä rahoista ja tavaroista viis – kunhan rakkaat ihmiset saavat vapauden!

Eli, iloista päivää kullekin säädylle!

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu