Iloisia uutisia – best wishes! (2)

 

Osa 2

Edellinen – Osa 1

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes/

 

Uskonnot & elävä usko?

Kun Herramme Jeesus toimi tehtävässään maan päällä, isiensä kansan ja uskonnon keskellä, kaikki ei mennyt ihan ”putkeen” (!) – siis oikeaoppisten (?) sääntöjen mukaan.  Kun lukee huolella Raamatun evnkeliumeita ( Matteus, Markus, Luukas, Johannes) voi löytää selkeän sosiaalisen, uskonnollisen ja yhteiskuntatason ongelma-asetelman.

  • Jeesus oli kuin ”piikki” aikansa uskonnollisen vallankäytön, tekopyhyyden ja ulkokultaisuuden kasvannaisissa.
  • Toistaalta Hän oli kuin toivoa herättävä aamuaurinko sorrettujen, masentuneiden ja elämisen stressin alla oleville ihmisille.  Kuin virvoittava vesi nääntyville.

Jeesus ei edustanut ”uskontoa, Hän edusti sitä elämää, jonka Jumala tahtoo uskon kautta lahjoittaa niille, jotka omasta vapaasta tahdostaan niin tahtovat?  Hän sanoi usein: ”Joka tahtoo…”

Hän edusti Jumalan tarkoittamaa ihmisyyttä, ihmisarvoa ja inhimillisyyttä, ikuista elämää. Lahjomatonta oikeutta ja totuutta. Ja juuri siksi Hän ei mahtunut usein aikansa uskonnollisen kentän suosioon!

Voimme evankeliumeista nähdä selkeän vastakkainasettelun, jossa toisaalla on sen ajan uskonnollisuus muotomenoineen, rituaaleineen, kaikkine satoine sääntöineen! –   Ja, toisella puolella ovat ihmiset, systeemin pyörityksessä. Sellaista se oli silloin. Ja sellaista se on edelleen. Uskonnot järjestelminä eivät juurikaan eroa muista ryhmäkäyttäytymisen malleista. Samat teoriat ja praktiikat näkyvät. Tämän olen liki 50 vuoden aikana voinut yhä uudelleen todeta ns. ”kristillisiä” näkymiä katsellessa, yhtä ja toista kokeneena. . .

  • joukkohenkisyys; ryhmähenki
  • vallankäyttö: alistaminen, alistuminen
  • ryhmäkuri – valvonta – koheesion paine

Jo Jeesuksen aikana oli moninainen ”hapatus” jumittanut ja suistanut terveen uskonasian ulkoisten muotomenojen noudattamiseksi. Eikä ole tullut ”jalostumista” ? Ei. Jeesus itse sanoi ja ennusti, että lopunajalla muhii luopumus, laittomuus ja eksytykset. Kristillisyys hapantuu perin juurin. Mutta aina on niitä yksilöitä, jotka sisäisestä vakaumuksesta ja omasta vapaasta tahdostaan ottavat todesta Jumalan asiat. Uskon. – Uskon, joka on henkilökohtainen valinta, elämä Jumalan valtakunnan tasolla, hengessä. Vastakohtana uskonnollisten muotomenojen ja seremonioiden ulkoisesta noudattamisesta.

Jeesus kohtasi alvariinsa tämän ”uskonnollisuuden” tason. Ja kritisoi sitä. Tuloksin? Näin oli silloin, näin on nykyisinkin. On paljon ns. ”kuollutta ja kuorsaavaa” uskonasiaa. Raamatun jakeiden mekaanista toistoa. Mutta entä elämä? Se elämä, jonka tulisi uskossa näkyä? Siis Jumalan tarkoittama – sellainen. – Jossa näkyisi kärsivien lähimmäisten huomioimista, inhimillisiä seikkoja? Jumalan ikuisen rakkauden virtaamista tähän maailman tuskaan? Hänen omiensa (uskovien) kautta?

Kyrie eleison!

Vai onko tilanne yhtä traaginen kuin oli sen miehen keissi, josta nyt seuraavaksi! Ilosanomaa tämä toki oli hänelle! Mutta iloa ja toivoa ei olisi saanut tapahtua? Paitsi uskonnollisten sääntöjen tiukassa komennossa?

 

Halvaantunut mies, 38 vuotta sairastanut – paranee!

Herra, minulla ei ole ketään!” (Johanneksen evankeliumi, 5. luku, KR /1938)

Tässä parantumistapauksessa on kyseessä mies, joka oli potenut vaivaansa kolmekymmentä – kahdeksan vuotta. Pitkä aika! Hän oli liikuntakyvytön, siis halvaantunut. Vietti pitkiä ja pitkäveteisiä päiviään samassa paikassa, jossa oleili muitakin sairaita. Paikka oli Betesdan lammikko, allas – jonka reunalla oli viisi pylväshallia. Siellä makaili suuri joukko sokeita, rampoja ja halvaantuneita. He kaikki odottivat ihmettä. Kerrottiin, että enkeli astui aika ajoin alas ja kuohutti veden. Joka siihen ensimmäisenä astuisi, parantuisi. Tämä pieni toive piti sairaita odottamassa, päivästä päivään, vuodesta toiseen.

Tuona onnen päivänä Jeesus liikuskeli paikassa. Hän näki erityisesti tämän halvaantuneen miehen. Jeesus tiesi hänen jo kauan sairastaneen. Tämä päivä muuttaisi kaiken! Jeesus kysyi:

Tahdotko tulla terveeksi?

(Mies ei ryhtynyt turhiin puheisiin. Ei sanonut, että tyhmä kysymys! Kaikkihan täällä tahtovat tulla terveiksi.) Hän vastasi:

Herra minulla ei ole ketään, joka siirtäisi minut lammikkoon kun vesi on kuohutettu. Enkä ehdi. Aina toiset ehtivät ennen minua!

Puheet paljastivat, että halvaantunut poti myös masentunutta mieltä ja karua yksinäisyyttä. Ei ketään – ei ketään! Kuka mahtoikin hänet sinne pylväskäytävään aamuisin kuljettaa, iltaisin taas pois? Kuljettajalla ei ollut päivisin aikaa auttaa. Tai miesparka milteipä asusteli siellä? Halvaantunut suorastaan hätkähti, kun kuuli sanat:

Nouse, ota vuoteesi ja kävele!

Mikä radikaali käsky? Mutta sanoissa oli voima, uutta luova elämän energia. Niinpä liki 40 vuotta toimettomina olleet jalat saivat yliluonnollisen kyvyn.  Ne alkoivat toimia. Iloissaan hän käveli, kantoi vuodemattoaan.

Sattui kuitenkin olemaan juutalaisten pyhäpäivä, sapatti, eikä minkään sortin työtä saanut tehdä. Kävelemään noussut ei ollut sidottu sääntöihin. Kuka ei kävelisi, jos olisi toivonut sitä yli 38 vuotta?? Hän herätti huomiota, ja sitten alkoi uskonnollinen kuulustelu:

– Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta!

Tämä epäinhimillinen ja absurdi asetelma! Yli 38 vuotta sairastanut oli saanut terveyden!  Eikö ollut siis aihetta iloon? On pidettävä räikeänä ihmisyyden aliarviointina, että uskonnolliset säännöt sanelivat sen, milloin ihminen saa parantua? Tästä vääristymästä Herramme Jeesus joutui tavan takaa muistuttamaan!

”Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?  Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää.” (Matteus 12:11-12, KR1938)

Finaali?

Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.”

Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.
Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. ”

Eikä vain vainonneet Jeesusta, vaan pahempaa?

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös….”    (Johannes 5:14-18, KR 1938)

Mitä me tästä opimme, jos tahdomme?  Jos ”uskonnot” ovat pelkkiä sääntöjen kokoelmia, ne ovat jopa tappavaa ja murhaavaa tasoa. Että onko silloin Jumala niissä mukana?

Ei tarvitse sanoa. Siksi koskaan ei pidä arvostella eikä syyttää Jumalaa – sellaisista seikoista – joissa näkyy raadollisten ihmisten alkukantaista vihaa, murhanhimoa, ihmisyyden polkemista. Sellaista vastaan oli Herramme Jeesus. Ja sitä Hän on edelleen!

(Jatkuu osassa 3)

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu