Karanteeni-keissejä (1)

Osa 1 – yli 70 vee,  säilöönotetut kansalaiset

(Dialogi: 81  karanteenimummo + hoitaja Holtsinen (nimi muutettu)

– Olette soittanut Keskustan terveysasemalle.  Kaikki puhelut nauhoitetaan… Jos  haluatte palvelua suomeksi, painakaa yksi… Jos asianne koskee… painakaa kaksi… kolme… soitamme teille takaisin mahdollisimman pian…

– Voi hyvät hyssyrät sentään!  Ei siellä ollu ketään, jolta kysyä.  Käskyjä lateli… mitähän nappulaa minä mahdoin tökkiä.  Mokomatkin silmälasit, kun toinen linssi irtosi ja lensi jonnekin kaapin alle. Voi itku tätä karanteenia. Mitä kumman pahaa me vanhukset on tehty kun meitä säilötään kuin silakoita saaveihin, vain suolaa eivät heitä päälle! Eikä ole yhtäkään ihmistä, kun on sitä välimatkaa pidettävä. Viimeisetkin on kaikonnu pois… Ahaa, nyt se soi tuo känny….

– Keskustan terveysasemalta hoitaja Holtsinen, päivää!

– Ai kuka, mistä? Puhukaa kovempaa, on huono kuulo.

– KESKUSTAN TERVEYSASEMALTA HOITAJA HOLTSINEN, PÄIVÄÄ!  MIKÄHÄN OLI TEIDÄN ASIANNE?

– No kiitosta vaan, nyt kuului hyvin! Oli oikeaa asiaa, kun tuo pumppu reistailee, ja jysähtelee miten sattuu.

– OLETTEKO OTTANUT LÄÄKKEET?

– Sehän se ongelma on, kun ne loppuivat monta päivää sitten, siis se tikoksiini, mutta nitroa olen ujuttanut kielen alle…

– MIKSI ETTE OLE SOITTANUT LÄÄKÄRILLE?

– No, nythän minä juurikin soitin, eikös tästä päästä lääkärillekin? Minä vain pitkitin tätä soittoa, etten haittaa niitten nuorempien potilaiden oikeutta.  Kun ne hallitusnaiset tolkuttivat joka päivä, että kaupassa ja apteekissa saa käydä, jos ei ole ketään.  Mut lääkäriin ne ei antanu lupaa. Enkä ole uskaltanu ottaa taksiakaan, etten vain ole riskeeraamassa toisten terveyttä, taikka haittaamassa kiireitä.

– Eikö teillä ole ketään, joka….

– Anteeksi, en taas kuullut kunnolla.

– EIKÖ TEILLÄ OLE KETÄÄN OMAISIA tai LAPSIA?

– Ei niin yhtään ketään, omaiset on kaikki jo kiviaidan sisällä levossa, ja lapsi kuoli syntyessään….

– EIKÖ OLE YSTÄVIÄ, EIKÖ KUKAAN KÄY?

– Joo, huoltomies kävi kun keittiön vesihana valui vettä kaappiin, mut se käski mennä makuukammariin ja paiskasi oven kiinni… Niin ja olihan se punasen ristin nainen, joka kävi ennen juttelemassa silloin tällöin. Mut sit se sano, että oli annettu kieltolaki, ettei meikäläisten vanhojen luokse saa tulla. Se oli hallituksen määräys. Nyt näkyy jo pari kuukautta siitä, kun se kävi. Mulla on aina ympyrä seinäkalenterissa sen päivän kohdalla… Se näkyi käyneen kahdeksas maaliskuuta.

– Onko teillä ruokaa, miten olette pärjännyt?

– Anteeksi, taas kun en oikein kuullut?

– ONKO TEILLÄ RUOKAA ja….

– Jääkaappi on ollut tyhjä jo pitkään, mutta löysin komerosta sellaista Euroopan Unionin apuruokaa, jota se punasen ristin nainen kerran toi. Oli paketti maitojauhetta ja makaronia ja riisiä.  Joka toinen päivä olen keittäny riisivelliä ja makaronivelliä. Kun syö niitä kaksi kertaa päivässä, niin on pysynyt nälkä loitolla. Sitä ruoka-avun näkkileipääkin olisi, mutta hampaat on huonot. Liotan sitä teemukissa, silleen se pehmenee.  Kahvit loppui jo monta viikkoa sitten.

– Eikö teillä ole tietokonetta?

– Ai mitä konetta? En oikein taas kuullu. On, on mulla pesukone ja pesen kyllä pyykkini, älkää olko huolissanne. On vielä pesujauhettakin paketissa.

– SIIS KYSYIN ONKO TEILLÄ TIETOKONETTA?

– Ai, mitä minä sillä tekisin? Riittää tämä vanha matkapuhelin, Nokia se on ja pelaa vielä.

Olen teipannut sen takaosan, kun se kansi alkoi irtoilla ja se akku putosi ulos.. . Tällä pärjään, jos ei mene ihan rikki.

– Nyt kuulkaa….

– En taas kuule, puhukaa kovemmin!

– PYYDÄN HETI ETTÄ LÄÄKÄRI UUSII RESEPTIN, ja SAATTE HAKEA APTEEKISTA LÄÄKKEEN JO TÄNÄÄN!

– Kiitosta vaan! Selvä se, jos ne hallitusnaiset eivät sitten sakkoa määrää, kun liikun ulkona. Minulla on sota-ajalta saakka hyvä musliinihuivi, melkein ehjä se on vielä. Lupaan kääriä pääni siihen niin, että vain silmät näkyvät. Niin en yski enkä aivasta ihan suoraan. . . Menen sivuun, oliko se viisi metriä kun pitää karttaa terveitä ihmisiä, ettei tämä vanhuusriski tartu?

– TEHKÄÄ NIIN. SOITAN HETI KOTIHOIDON TOIMISTOON, ETTÄ LÄHETTÄVÄT TEILLE HOITAJAN KÄYMÄÄN!

– Ja mitähän varten? Ei meistä vanhoista huoli ottaa lukua. Meidäthän on luokiteltu yhteiskunnan riskiväeksi. Eikös sellaiset joudakin kuolla pois? Lähettäkää apua vain nuoremmille. Tuossakin seinänaapurissa itkee lapsi yötä päivää. Siellä riidellään ja kuuluu kovaa pauketta, huolettaa se pieni lapsiparka. . .

– Ei mulla hätää. Panen kädet ristiin iltaisin ja toivon että Luoja korjaisi pois kitumasta, ja isänmaan hyvien ja parempien ihmisten elämää haittaamasta ja riskeeraamasta. Parempi olisi kuolla pois, kuin olla tälleen kotonaan kuin vankilassa. Vaikka en tiedä mitä rikosta olen tehnyt kun tälleen pistetään karanteeniin. Olisi tuossa ulkona puisto,  mutten uskalla mennä sinne. Oli sota-aikana se ulkonaliikkumiskielto ja se opetti tottelemaan. Olin muutaman vuoden ikäinen, muistan kyllä.

Ennen vanhaan pantiin karanteenin ne, jotka oikeesti olivat riskinä toisille! Nyt tämä syyttömästi kärsiminen on pahempaa kuin kuoleminen. Nuo nuoretkin saa liikkua. Eikös ne tartuta pahemmin kuin me koteihin sysätyt?  Vai onko se tarkoitus että me kuollaan masennukseen ja hoidon puutteeseen?  Onko valtion rahat niin vähissä?

– EI NYT SELLAISTA TARVITSE AJATELLA….

– Vai ei? Kyllä meillä ikäihmisillä nuppi pelaa. Kyllä me on ymmärretty tämä yskä. Kun me ollaan vain kuluja tuottava hyödytön porukkaa… niin ei tarvitse sepittää satuja… Koettakaa vain kovasti auttaa kaikkia lapsia ja perheitä ja työttömiä ja stressin painamia.

Mut sen kyllä sanon, ettei isänmaalle onnea kerry siitä, että meittii vanhoja tälleesti halveksitaan ja kiusataan. . .

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu