Kouluväkivalta – ABC – osa 3. Yhteisöongelma? Tapauskeissejä. . .

Osa 3

 

Edelliset osat

25.9.2020 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-kiusaaminen-vakava-ihmisoikeus-ja-rikosongelma-suomessa/

26.9.2020… https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-kiusaaminen-abc-osa-1/

27.9.2020 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-abc-osa-2-tapauskeisseja/

 

Kouluväkivalta = yhteisöllinen ongelmakenttä

Erittäin usein kouluväkivalta (kiusaaminen) on yhteisöllinen asia, jossa verkostot ovat sekä näkyviä että näkymättömiä tekijöitä. Asiantuntijat ymmärtävät tämän, ja niin tulisikin ongelmaa katsella. Ei ole erillistä ”koulukiusaamisen saareketta” – joka olisi irrallisena siitä ympäristöstä, jossa se näkyy! Tästä mm. emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen Ylen uutisissa. https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jopa se äänetön porukka, joka vain luulee katselevansa kiusaamisjuttuja? Kyllä. He passiivisuudellaan ylläpitävät ongelmaa, kun päin vastoin pitäisi antaa vastalauseita! Hiljaa olemalla he hyväksyvät kiusaamisen pahuuden. Vaitiolo on myöntymisen merkki. Lasten käytöksessä sen vielä ymmärtää, mutta että aikuiset? Ovatko yhä useammat selkärangattomia nössöjä, säästävät omaa nahkaansa? Siltä vaikuttaa?

 

Syntipukki-syndrooma & porukkavoiman malli?

Sellaiset kansalaiset, jotka vuosikymmenienkin ajan ovat kohdanneet erilaisia kiusaamisareenoita, ja ovat niitä pohtineet ja tutkineet, ovat löytäneet praktisissa kuvioissa toistuvia ryhmädynamiikan lainalaisuuksia. Yhteneväisiä käytösmalleja, toistuvia sellaisia. Kuin pitkäaikaistutkimuksen verifiointia, poikkitieteelliset viitekehykset mukaan lukien!

Kokonaiskuva on usein sama. Kaikissa ihmisryhmissä, olkoon pieni, suuri, taikka yhteiskuntatasoa oleva – näkyy aina ns. ”syntipukki-ilmiö”. Ryhmädynaamisten mallien mukaisesti on porukoissa aina johtaja-ainesta. Sitten tämän tukijoita, myötäilijöitä, hiljaisia katselijoita, ja — sitten kuin pahnan pohjimmaisena on eräs rooli.

Laumaolentona ihminen on aina vailla jonkin sortin johtajaa? Ellei legitiimiä johtajuutta ole, jolla kompentenssia – johtajuuden ottavat härskit ja vallanhaluiset tyypit. Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell on lausunut: Ihmiset hyväksyvät hulluja johtajikseen!

Sitten, lähestulkoon jokaisessa porukassa on aina joku pohjanoteeraus. On ”kana kynittävänä”. Joku ”lammas kerittävänä” – joku tyyppi kepitettävänä. Usein se on se ihminen, joka alistuu, mutta useimmiten tämä alistetaan! Näin syntyy näkyvä ilmiö, kuin:

  • sylkykuppi
  • roskatunkio, roskapönttö
  • kynnysmatto, tunkio. .

Häneen voidaan purkaa pahaa oloa, vihaa, kaunaa, turhautumista. Kaikkea sitä mustaa mönjää, mitä ihmisen sisuskaluissa nyt muhiikin! Tällainen tyyppi on siis vakiona. Perinteisenä tittelinä on ”syntipukki”. Tämän statuksen voi tunnistaa joka päivä erilaisissa ihmisyhteisöissä. Alkaen päiväkodeista, aina Arkadianmäelle saakka. Ei tarvitse katsoa kuin kerran eduskunnan kyselytuntia, todetakseen sen!

Syntipukki-syndrooma on kattava ilmiö. Lähes jokaisella työpaikalla on tunnistettavissa se tyyppi, johon työyhteisö purkaa paineensa. Työpaikkakiusaaminen. Samoin jokaisessa suvussa on nähtävissä suvun ”syntipukki”, joka saa silmilleen suvun syytökset, riidat ja roiskeet!

Käytännön kokemukset ja seuranta antaa syntipukki-ilmiölle toistuvaa verifiointia. Ryhmädynaamiset teoriat. Ne näkyvät myös siis kouluissa, erilaisissa yhteisöissä, yhdistyksissä, uskonnollisissa kuvioissa. Johtajapersoona – hallitseva – ja syntipukki alistettuna, pohjalla. Näin tasapainoa pidetään, vaikka tämä onkin irvokas irvikuva ”yhdenvertaisista” ihmisoikeuksista! ( Positiivisessa katsannossa voisi toki ajatella, että hyvähän se on että toiset saavat purkaa pahan olonsa, johonkin? Mutta kohtuutonta on, jos se tehdään alistamalla, kysymättä – miltä toisesta tuntuu olla kuin tallattu kynnysmatto!)

Seuraavassa keississä koulukiusaamisen areenalle!

 

Tapaus C

Olen luvannut kertoa tämän keissin tulossa olevaan kirjaan

Pako kiusaamisen helvetistä!

Olen sitä varten tutustunut tapauksen aineistoon. Kirjalliseen materiaaliin jossa opettajat ja kunnan kouluviranomaiset ”loistavat” pahalla tavalla. Tapaus on tyypillinen kuvio, kun kyseessä on pieni sisäänlämpiävä kyläyhteisö. Sellainen, jossa on vakiintuneet hierarkkiset mallit. Jossa kirjoittamattomien sääntöjen mukaan kukaan ei eksy pois roolistaan! Jossa kaikki ovat ”välilöissä” kaikkien kanssa. Erillistä mielipidettä ja kantaa ei saa (ääneen) olla!

Näin voi sitten käydä? Tositapaus 1990-luvulla, Suomessa. . .

 

Porukkavoimalla yhtä vastaan!

Perhe oli muuttanut maaseudulle juuri siitä syystä, että kouluissa ei olisi sellaista levotonta mallia, mikä näkyi lisääntyvän taajamissa. Tulos? Täydellinen kulttuurisokki! Eikä olisi uskonut, Suomessa? Maailman onnellisimmassa maassa, jonka koululaitosta kiitellään!

Kun koulu avasi ovensa kesän jälkeen, sinne tuli uusi ekaluokan oppilas. Kiusaaminen alkoi välittömästi. Uusi tulokas ei osannut puhua kylän murretta, hänellä ei ollut yhtään kaveria. Kiusaaminen oli syrjintää. Ryhmästä pois sulkemista, pihalla, välitunneilla. Joku yritti ottaa mukaan leikkeihin, mutta kohta tämäkin ohjattiin kylän ”ruotuun”. Kiusaamisessa oli johtaja, kunkku – niinkuin niissä yleensä on! Ei ollut yllätys, että tämä johtokiusaaja oli kylän johtavan suvun vekaroita! Hänen sukunsa saneli tahtia. Itsevalittu sellainen. Minkäs näille despoottisille tyypeille mahtaa? Ei käy vastaan sanominen.

Eikä koulu mahtanut mitään, siis opettajat. Tämä isäntä kuin toi perunat syksyllä koulun kellariin. Ja järjesti talkoot kun koulussa remontoitiin taikka pihaa haravoitiin! Kun kyläkoulu sattui vielä olemaan lakkautusuhan alla – oli kumarrettava oikeaa tahoa! Isäntä kun oli vielä koulun johtokunnankin ykkösmies! Piti olla suut supussa. Tämä tiesi, ettei voinut sormellakaan hipaista johtajaisännän suvun jälkeläistä! Piti olla ”välilöissä” .

(= Paikallinen sanonta). Opettajat alistuivat, muuttuivat luusereiksi. Kumarsivat sitä, joka heidän etunsa mukaista. Pienen uuden koululaisen asia ei siinä vaakakupissa mitään painanut! Kuka sitten otti vastuun? Ellei muut, niin vanhemmat sen ottavat, taikka sinne se kallistuu.

Vaikka kyseessä ei ollut mikään fyysinen väkivalta, se oli tuhoisaa laatua. Syrjiminen ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen kun on yksi pahimpia henkisen väkivallan muotoja. Se lyö leimansa lapsen elämään. Ja tällainen henkinen väkivalta, toisen mitätöiminen, se on tavallisin ja törkein koulukiusaamisen malli. Sitä käyttävät erityisesti tytöt. Pojilla on toisenlaiset hyökkäysaseet!

Voiko pelkäävää ja ahdistunutta lasta laittaa kouluun? Kyllä vai ei? Valinta ja päätös ei ole helppoa. Pitkän juoksun näkökulmassa valinnoilla on seurauksensa. Kun lapsen oma opettaja oli hampaaton, sekä samoin johtava opettaja, oppilas jäi toistaiseksi kotiopetukseen. Koska koulun maine oli nyt vaarassa, alkoi porukkapainostus. Vanhempia vastaan. Kouluviranomaiset uhkailivat. Ellei oppilas palaa kouluun, vanhemmille vaaditaan sakkorangaistusta. Oppivelvollisuuden laiminlyönnistä.

Laiminlyöntiä ei ollut. Oppilas opiskeli kotona samat asiat, mitä koulussa. Opettaja valvoi sitä. Koska koulupakkoa ei Suomessa ole, vanhemmat eivät toimineet lainvastaisesti.

Näin rintama oli tiivis ja aukoton. Koko kylän, opettajien ja kunnan kouluviranomaisten yhteisvoimlla perhettä painostettiin ”ruotuun”. Kyseessä ei todellakaan ollut kiusatun oppilaan etu, vaan kylän, kunnan ja koulun maine näytteli siinä vahvaa asemaa! Varsinkin, kun tieto koulukiusaamisasiasta levisi laajemmalle. . .

Lopuksi kyläkunta oli niin ”yksimielinen” ettei edes yksi ainoa kaveri tullut kotiin leikkimään. Todella sairasta yhteismallia. Useista yrityksistä huolimatta pattitilanne jatkui. Kun oppilas koetti olla mukana koulussa, jopa opettaja alkoi sättiä luokassa. Kaikkien kuullen. Ei tarvitse arvailla, sellaisen seurauksia?

Vaihtoehdoksi jäi yksi. Piti pakata muuttokuorma. Koululaiselle pitää koettaa järjestää oikeus ja mahdollisuus normaaleihin koulukuvioihin ja kavereihin! Tuo kyläyhteisö jäi muhimaan mustuneeseen maineeseensa. . .

Piinattu koululainen pääsi sellaiseen kouluun, jossa lainmukaista ja tervettä otetta.

Opettaja oli jämäkkä ja vastuullinen. Taustat tietäen hän valvoi ettei syrijntää olisi. Eikä ollutkaan. Positiivinen koulukuvio ja uudet kaverit olivat se voimavara, jossa menneet pelot ja haavat alkoivat parantua. Kivi putosi vanhempien sydämeltä. Valinta oli oikea. Lapsen edun ja elämän edessä on oltava valmiutta toimenpiteisiin.

Uusi kouluympäristö ei ollut sellainen ”sisäänlämpiävä savusauna” – jollainen edellinen oli ollut. Vallitsi sivistyneemmät tavat ja otteet. On puistattavaa ajatella, että Suomessa voi esiintyä sellaista totaalista ”kylävallankäyttöä” kuin oli todettu aiemmin? Jossa pienen koululaisen koko tuleva kouluhistoria voidaan yrittää rikkoa ja tallata maahan saakka!

Mutta? Näitä keissejä on, ja tulee olemaan. . .

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu