Kouluväkivalta – ABC – osa 4. Vastuukysymyksiä? Tapauskeissi B

 

Osa 4

Edelliset osat:

25.9.2020 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-kiusaaminen-vakava-ihmisoikeus-ja-rikosongelma-suomessa/

26.9.2020… https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-kiusaaminen-abc-osa-1/

27.9.2020 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-abc-osa-2-tapauskeisseja/

28.9.2020 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-abc-osa-3-yhteisoongelma-tapauskeisseja/

 

 

Kouluväkivalta. Aikuisten: vanhempien ja opettajien vastuu?

On täysin argumentoitu johtopäätös, ettei nykyisen tason kouluväkivaltaongelma onnistuisi, ellei siinä (näkymättömässä) verkostossa muhisi aikuistenkin osuus.

* Pääosin kyseessä on piittaamattomuus puuttua ongelmiin. Ei tahdota liata käpäliä, ei.

* Toisaalta kyse on silkasta tiedon puutteesta. Huoltajat ovat pihalla kuin lumiukko, eivät tajua missä mennään. Nykytekniikka kun mahdollistaa sellaista, mitä ennen vanhaan, taikka muutama vuosikymmen sitten – ei olisi osannut kuvitella.

* Yhtenä syynä on, etteivät kiusatut kerro huoltajilleen. Heidät on peloteltu, käsketty vaikenemaan, uhkaamallla jopa ”pahemmista seurauksista”!

* Kolmas koulukiusaamisen ylläpitäjä on puolueellisuus. Toki huoltajien on puolustettava jälkikasvuaan, mutta kun toistuvasti näkyy, että puolustellaan jälkikasvun laittomia TEKOJA, jopa rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä – ei pidä ihmetellä, ettei ongelmiin saada rotia!

Puolueelliseen menettelyyn syyllistyvät yllättävän usein myös opettajat. Ikävä kyllä. Heillä on suosikit ja inhokit. Heidän objektiivisuudestaan ei ole takeita. Luokissa he käyttävät valtaansa. Miten nyt kukin sen tekee?

Kun kotikasvatus, käytös -ja sääntöohjeistus on rapisemassa, rajoja ei saa (muka) asettaa – turha sitten on voivotella kun jälkikasvu ottaa vallan ja aseman ja toimii miten….

 

Tapaus B (sivustakatsojan kertomaa…)

Minä, joka kerroin sen (Tapaus A) keissin pari päivää sitten, otan esille nyt toisen.

Kuulemma tuo edellinen, tapaus A oli tehnyt vaikutusta ja synnyttänyt palautetta. Ymmärrän sen. Ja jotta minun ei tarvitsisi omaa rooliani uudelleen tässä kertoa, se löytyy Tapaus A:n linkistä. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/kouluvakivalta-abc-osa-2-tapauskeisseja/

Kun minua (ja lukuisia toisiakin) pyydettiin kertomaan koulukiusaamisesta ruohonjuuritapahtumia, arkisia tosikeissejä, ( = koottavaan kirjaan

Pako kiusaamisen helvetistä! ) minä harkittuani lupauduin. Eihän minulla ole mitään pelättävää, eikä menetettävää. Kovin vähäarvoinen tyyppi kun olen aina ihmisten silmissä ollut. Koulussa minua ei noteerattu, nääs kun oli rampa, linkkasin toista jalkaani. Urheilu, liikunta ja kilpailut olivat ulottumattomissa. Joskus minua pilkattiin rampakintuksi, mutta ne jätti minut rauhaan. Siitä ne kyllä sohivat sanoillaan, kun on olin välkky oppilas. Hyviä numeroita ja luokan parhaat todistukset. No, kun olin osaston onnesta kroppani puolesta, päänuppini korvasi puutetta. Lihasvoimani sijasta käytin aivojani ja ajattelua. Olin kuin tutkija. Kuin tutkimusmatkailija. Tutkimukseni kohde oli ihmisten käyttäytyminen. Sitä rataa olen edennyt kaikkina näinä pitkinä vuosikymmeninä.

Päätelmäni on, ettei ihminen ole jalostunut, eikä kehittynyt paremmaksi vaikkapa viimeisen 100 vuoden kuluessa. Vaikka ihminen on keksinyt ja löytänyt ties mikä tekniikat elämää avittamaan! Mitä kouluväkivaltaan ja kaikkinaiseen kiusaamiseen yhteiskunnassa tulee, se on ihan samaa sontatunkiota! Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Nyt vain on nuo nykytekniikat, joista jälkikasvuni pitää minut ajan tasalla. Ja samaa soopaa on näytillä.

Kun kauan sitten haluttiin häpäistä jotakin koulukaveria, napattiin sen vihko. Siihen sitten piirrettiin törkyisiä kuvia ( siis nykyisen pornon tasoa) ja kuvan alle kirjotettiin vaikkapa: huora. Sitten vihko pantiin kierrätykseen. Uhri, tyttöoppilas ei tiennyt. Kun poikakorstot huusivat kuorossa huora, huora! – tämä alakoululainen, 7-8-vuotias oli kuin puulla päähän lyöty. (Sen ajan kotikasvatus kun oli hyvin suppea…) Kun sitten uskalsi kotona kysyä, mikä on huora, käskettiin että suu pitää pestä mäntysuovalla! (Mutta ne pojat, jotka sitä sanasaastetta olivat kylväneet, eivät pesseet edes hampaitaan…)

Nykyisin sama tehdään modernilla tavalla. Olen nähnyt, on todisteita. Kiusatun tytön tai pojan naamakuvaan on kuvankäsittelyllä yhdistetty jonkun muun kroppa. Apinan, joskus sammakon, joskus örkin kroppa. Sitten kuva pannaan kiertoon somessa, netissä. Siinä on tytön tai pojan nimi. Sitten pilkataan:

  • Et ole tyttö, et ole poika!
  • Olet epäsikiö, sekasikiö, muun sukupuolinen, mutantti, örkki!
  • Et oo kunnon poika, sulla on tytön veh…eet!

Seuraukset, tulokset? Näiden älykänny-some-netti-kiusaamisten?

Juuri hiljattain kuulin tytöstä, joka oli viiltänyt ranteet auki. Se oli jättänyt viestin:

Piru periköön suomen koululaitoksen! Minut on tuhottu ja tapettu sen seinien sisällä!

Te kaikki kiusaajat tapoitte minut. Kantakaa siis syynne, te paholaisen agentit! Hyvästi!

Tällaista hedelmää siis kantaa.Tuo nykytekniikan osaaminen. Somessa. Kouluissa…

 

Tapaus B

Palatakseni nyt sinne 1950-luvun tapahtumiin, siinä ongelmakentässä olivat kaikki. Eivät vain ne kolme koululaista, vaan tietysti kotiväet taustalla ja opettaja, joka sitä soppaa käsitteli. Kasvatusasia. Sen laiminlyönnit. Opettajan mielivalta.

Yhtenä aamuna opettaja rupesi pitämään puhetta.

– Meillä on nyt vakava ja tuore esimerkkitapaus, itse teosta kiinni otettu varas ja valehtelija. No niin, astupas esille. . . .

Tyttö käskettiin seisomaan luokan eteen. Puhua ei saanut. Piti vain hiljaa kuunnella opettajan esitystä. Opettaja ryhtyi ensin

  • syyttäjän rooliin, sitten
  • julisti tuomion, otti tuomarin tehtävän, ja
  • lopuksi pani määräämänsä rangaistuksen täytäntöön!

Kaikki, kokonainen ”oikeusprosessin” sisältöinen asia oli yksissä ja samoissa käsissä. Valta oli samoissa hanskoissa, siis vallankäyttö. Sellaista se oli. Niinkuin se aina näyttää olevan, kun despootit soveltavat mielivaltaansa. . . Onneton se, joka edes nenäänsä niistää?

Niin tyttö taas pantiin nurkkaan seisomaan. Selkä luokkaan päin. Nyt hän ei enää itkenyt. Hän oli jo oppinut. Jotakin? Pahuudesta, sen metkuista. Häntä ei ollut onnistuttu syyllistämään, ei manipuloimaan valheilla ja väryydellä. Hän oli hiljaa. Nurkassa.

Rangaistuksena oli myöskin tänään, ettei ruokalan keittoa saanut nauttia. Pelkkä vesi ja näkkileipä piti kurnivat suolet aisoissa. Ajatukset olivat sitäkin kirkkaammat.

Kun taas sopiva tilanne tuli, kysyin mistä ihmeestä on kyse? Niin hän kertoi minulle.

Tapaus oli mennyt näin…

Kovilla pakkasilla (25-35 astetta) pitkämatkalaiset oppilaat saivat yöpyä koululla. Asuntolaa ei kyllä ollut, mutta yhden huoneen lattialle levitettiin armeijan vanhoja matrasseja ja filttejä. Siinä oli kolme tyttöä. Kaksi sisarusta T.ja R. ja kolmas K. Illalla hipsittiin keittolaan. Siellä tuoksui ihanalle, juuri paistettu mustikkapiirakka. Nämä kaksi sisarusta olivat heti innoissaan.

– Otetaan ja syödään, meillehän ei on paistettu!

– Ei, ei kosketa siihen! Sanoi K. Kotona on opetettu ettei saa luvatta ottaa edes pyykkipoikaa naapurin narulta!

– Otetaan nyt vain! Ota sinäkin, syödään yhdessä!

Myöhemmin keittolan emäntä tuli tyttöjen huoneeseen

– Kuka antoi teille luvan ottaa sitä mustikkapiirakkaa?

Sisarukset T. ja R. Yhteen ääneen vakuuttivat, että se oli tuo K joka väitti että sitä saa syödä! Ja käski meidänkin syödä. K yritti selittää miten asia oli mennyt. Mutta? Kahden ääni yhtä vastaan? Toivotonta… Kun häntä alkoi itkettää, keittäjä tulkitsi sen näin:

– Itkuhan siitä syyllisyydestä tulee! (Sisarukset supisivat ja tirskuivat nurkassa..)

– No niin. Nyt menet koko illaksi tyhjään luokkaan, nurkkaan seisomaan ja häpeämään. Pääset yöllä nukkumaan, jos minä annan luvan. Et saa tänään iltateetä, koska jo söit sitä piirakkaa. Saat kylmää vettä. Jospa se opettaisi rehelliseksi? Että tuollainen varas ja valehtelija sinä oletkin!

Pimeästä luokan nurkasta kun käänsi katseensa, näkyi ikkunasta kuu ja tähtitaivas. Onneksi ei ollut tirskuvia oppilaita. Ja onneksi tyttö ei tiennyt, että seuraavana aamuna olisi toistorangaistus. Varastamisesta ja valehtelusta?

Tyttö teki tiukan päätöksen. Hän ei koskaan, ei koskaan! – suostuisi toisten ehdottamiin vääriin tekoihin. Ja pitäisi kyntensä erossa kaikesta… mikä…

 

Taustoja?

Tämäkin tapaus oli kokonaisuus. Nämä kaksi sisarusta? Kotiolot? Isä oli alkoholisoitunut. Jokaisena lauantaina oli sama näytelmä. Kun saunan jälkeen kossupullo oli huvennut, alkoi huuto ja räyhääminen. Hän kävi kiinni emäntäänsä. Ajoi lapset ja vaimon käpälämäkeen. Vaimo huusi, mies kiroili perään. Koko kulmakunta näki ja kuuli sen shown.

Nämä tytöt? He olivat oppineet. Näpistelyn. Koulussa katosi toisten tyttöjen kiiltokuvia, kauniita nenäliinoja, hiussolkia. Miten oli mahtanut olla kotikasvatus? Niissä oli suuria eroja siihen aikaan. Samoin kun on edelleen. Toisille opetetaan rajoja, toisille ei.

Kaikkein pöyristyttävintä roolia tässä näytteli opettaja. Sadistisessa pedagogiikassaan, vaiko ihan silkassa pahuudessaan – tämä pystytti häpäisevän näytösoikeudenkäynnin!

Selvittämättä totuutta asiassa. Kuuntelemalla vain kahta sisarusta, heidän härskiä valehteluaan! Uskoi puolueellisesti kahta, romutti yhden oppilaan aseman.

Eihän se toki ollut uutta ja outoa? Että syytön pannaan rangaistukseen oikeiden syyllisten sijasta. Mutta kun sellaista oikeusvääryyttä, oikeusmurhan tasoa tehdään alakoululaiselle, mitä siitä ja sitten?

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu