Kouluväkivalta – ABC – osa 5. Kulissien kiillotusta? Tapauskeissi D

 

Osa 5

Edelliset osat 0-4, löytyvät blogilistaltani. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/mlhie2/

 

 

Kulissien kiillotusta, vähättelyä, silmänkääntötemppuja!

Ne jotka ovat vuosikymmenien saatossa seuranneet ja kohdanneet koulukiusaamisen ja kouluväkivallan ongelmia (erityisesti henkisen väkivallan asiaa!) – ovat tunnistaneet otsikossa luetellut asiat. Nuo metodit ovat selkeitä esteitä, kuin tietoisesti pantuja kapuloita, kun kiusaamisongelmaa pitäisi korjata! Tämä näkyy näinäkin päivinä!

 

Koulujen maineen kiillotusta!

Säännönmukaisesti yleiseen keskusteluun nostavat itsensä muutamat, joiden intresseissä on pönkittää ja kiillottaa koulujen mainetta, kehua opettajia, pitää luentoja Suomen upeasta koululaitoksesta! Tuttua juttua! Omia meriittejään nostamalla nämä kehujat koettavat esiintyä uskottavina ”asiantuntijoina”? Motiivit eivät ole tukea kiusattuja ja ahdistettuja koululaisia. He paljastavat tietämättömyytensä arkisesta kiusaamisesta itse. Väittämällä sitä ja tätä (todistamatonta) seikkaa, uskottavuus sellaiseen ”asiantuntemukseen” katoaa niinkuin lumiukko sulaa maaliskuisessa auringossa! Nämä koululaitoksen maineen-kiillotus-miehet   koettavat hämätä. Siirtävät ongelmakeskustelun sivuraiteille. Niin vastenmielistä manipulointiyritystä, että synnyttää pahoinvointia. Edes linkkiä sellaisiin sanaselityksiin ei huoli laittaa. . .

Mutta? Onneksi on tervelinjaistakin uutisointia. Sitä, että ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan. Rehellisesti, realistisesti. Avoimina etsimään korjauksia ja parannuksia!

Professorikin on huolissaan? Kouluissa villin viidakon lait?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651639.html

Sitten. Vaikka kouluväkivallassa on tunnistettavissa terrorismin piireitä, mitä siitä? https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Uusia kouluväkivaltatapauksia nousee pintaan. Eikä ihme? Valtaosa lievistä kiusaamistapauksista on piilossa, vaan raaimmat ja räikeimmät nousevat tapetille!

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3121377

Tasapuolisuuden puitteissa on todettava, että varmaankin suuri osa opettajista tekee parhaansa? Mutta resurssit ovat rajalliset. Luokkien ryhmäkoot ovat suuria, levottomuus luokissa rassaa. Ei ehdi, ei jaksa? Työuupumus onkin tuttua tarinaa opetussektorilla. Niinkuin se on hoitotyössä, sosiaalityön kentällä, jopa poliiseissa. Yhteiskunta asettaa liian monia haasteita ja vaatimuksia. Resursseja ei heru. Säästöillä syntyy ongelmia. . .

Tänään näkyi eräs hyvä otsikkoSuomessa kiusaajan oikeudet menevät uhriensa oikeuksien edelle..”

Tämä ei ole uutta tietoa? Pikemminkin on sääntö kuin poikkeus, Suomessa, että uhrien oikeudet ovat riistolinjalla? Tämä kansallinen häpeämalli näkyy monella sektorilla. Raiskatut syyllistetään, raiskaajia hyysätään. Tuomioistuinlaitos on näissä asioissa menettänyt uskottavuutensa jo pitkään.

Yhteiskunnassamme on tapahtunut vakava mureneminen ja antautuminen pahuuden, vääryyden, julmuuden ja oikeusmoraalin asioissa. Ja rikollisuudenkin edessä.

Moraalinen selkäranka on kuin syövän kalvama. Voi otaksua, että uusia ikäviä ja puistattavia seikkoja on edessä? Pahuuden paiseet kun kasvavat aikansa pinnan alla, sitten näkyvästi, ja sitten?

Totta on, että lähes poikkeuksetta kouluväkivallan (kiusaamisen) uhreilla ei ole yhdenvertaista oikeutta. Mikä kumma luuserimaisuus onkaan se, etteivät rehtorit, opettajat ja kouluyhteisön muut vastuutahot kertakaikkiaan osoita jämäkkää lainmukaisuutta? Kumartelemalla kiusaajien, häiriköiden ja pahoinpitelijöiden edessä he ylläpitävät osaltaan kiusaamis-ja väkivaltaongelmaa! On uusia ja yhä uusia esimerkkejä!

 

Räikeä yhdenvertaisuuden rikkominen

Tuon tässä esille keissin, jossa erinomaisesti näkyy tämä sairas menettelymalli, jossa uhatun koululaisen asia palloteltiin niin ja näin. Eikä sitä kukaan muu ratkaissut kuin koulaisen huoltajat. Tyypillisellä tavalla: piti pakata muuttokuorma. . .

(Tässä keississä on täydellinen kirjallinen aineisto, dokumentit, päätökset. Tapaus on kerrottuna mm. 24.8.2012 https://www.adressit.com/keskustelu/37692)

 

Tapausesimerkki D

2000- 2001. Yläasteen oppilaat kulkivat bussilla n. 20 km matkan. Sivuteitä lisäksi 1-3 kilometriä. 13-vuotias poika oli levoton, vanhemmat paljon poissa, tämä yksin tai kavereiden kanssa kotosalla. Pojat harrastivat omituisia? Polttivat ok-alon pihalla palavia nesteitä öisin, korkeassa tynnyrissä. Ampuivat ilmakiväärillä naapurin seinään, jossa asui samanikäinen oppilas. Eräänä yönä kuului (oikeiden) ampuma-aseiden pauketta. Naapurit menivät katsomaan. Kaksi 13-vuotiasta harjoitteli rannalla puolipimeässä sorsien metsästystä… (!)

Poliisi tuli, takavarikoi aseet. Piti puhuttelun pojalle ja huoltajalle, joka jättänyt aseet lukitsemattomaan eteiskomeroon. Seuraukset? Jatkettu ja kiihtyvä kiusaaminen. Poika oli jo tähänkin saakka häirinnyt naapurioppilaan matkoja sivutiellä. Yrittänyt ajaa mopolla uhaten päälle. Nyt tuli mukaan verbaalinen taso, pelottelu: Joo, pitääkin ottaa uusiksi se ampumishomma…

Tätä samaa poika uhosi erityisesti bussissa koulumatkoilla. Toisetkin pelkäsivät. Ilmoitus poliisille tuotti toki empatiaa, mutta?

  • Poliisi sanoi etteivät he voi puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan.
  • Rehtori toisti samaa: se ei kuulu lain mukaan koululle, siis koulmatkojen asiat!
  • Lastensuojelutäti söpötti omia satujaan. . . kuinka pikkuista 13-vuotiasta pitää suojella ja ymmärtää. .. vaikka tämä ottikin haulikon ja luodikon käsiinsä. . .

Näin yksi taho toisensa perästä katsoi ettei mitään voida tehdä! Kiusantekijä sai puhtia!

Poika pissasi perheen postilaatikkoon, keksi monta lajia ilkivaltaa. Voi arvata, ettei naapurin oppilaalla ollut enää mitään turvallisuuden tunnetta?

Koulun pihalla poika agiteerasi porukkaa ympärilleen, ja syntyi toistuva ryhmäkiusaamisen uhka. Kuka sitten ratkaisi sen, että nuorta ei ahdisteta vakavampiin psyyken ongelmiin? Ja miten se ratkaistiin? Niinkuin resepti monesti on? Huoltajat ottivat vastuun. Sille tasolle se usein jää…Muuttokuorman pakkaus. . . Pois sairaasta ympäristöstä.

Brutaali ja kohtuuton seikka on tämä: Kun kiusattu ja peloteltu koululainen ei lopuksi uskaltanut mennä kouluun, eikä nuori kelpuuttanut valvomaan sivutiellä (eihän 13-vuotias ole mamis!) – tuli sentään erään lajin ”tukea”? Kouluviranomaiset lähettivät ukaasin:

Ellei lapsenne jatka koulua, tulemme vaatimaan sakkorangaistusta huoltajille oppivelvollisuuden laiminlyönnistä! (Todisteasiakirjat puhuvat karua kieltään…)

Tämä on se tyyppiase, jota käytetään. Uhataan huoltajia, kiusatun oppilaan vanhempia!

Räikeä pakottamisen trendi. Koulujen ja rehtorien vallankäyttö tapaa eksyä laittomaksi? Kun ongelmia ei tahdota ratkaista, syyllistetään sekä kiusattua että tämän huoltajia!

Ei siis ihme, että useimmat kiusatut jäävät vaille apua. Ja psyykkisten ongelmien ainekset ovat faktaa. Joku selviytyy, monet jäävät kuin siipirikoiksi linnuiksi? He koettavat lentää elämässään, mutta putoavat, kun siivet eivät jaksa kantaa. Kiusaamisella rikottuja lapsia ja nuoria on. Liikaa. . .

Voi kuinka minä suren näitä rikottuja lapsia, nuoria ihmisiä! Siksi pidän ääntä. Ei melua tyhjästä, vaan tuhansien ja kymmenien tuhansien lastemme ja nuortemme asiassa!

(Tapauksessa löytyvät kaikki asiakirjat, esitutkinta, kouluviranomaisten ym. selvitys.)

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu