Kouluväkivalta (kiusaaminen) = vakava ihmisoikeus- ja rikosongelma Suomessa

Kouluväkivalta (kiusaaminen) = vakava ihmisoikeus- ja rikosongelma Suomessa

 

Tragediat – ja tyhjän jauhaminen!

Jälleen kerran kouluväkivalta on noussut uutiskynnyksen ylitse. Eikä ihme? Paatuneimmatkin heräävät kun alaikäinen – lapsi siis pahoinpidellään sairaalakuntoon. Sitten voivotellaan, mihin tämä maailma on menossa. Vastuunkantajat, päättäjät, poliitikot siteeraavat säädöksiä. Kuin tyhjät tynnyrit kolisisivat? Kaikki koettavat piiloutua toistensa taakse, vierittävät vastuuta niin ja näin. Onko vastuussa:

  • koulu
  • koti
  • kiusaajat
  • vai kiusattu
  • yhteiskunta…

Joku ex-poliitikko lausahti, että ”kaikki me olemme vastuussa”. Kyllä ja / vai ei?

Valitettavasti näkyy jälleen kerran sama tuttu kuvio, se joka nähtiin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien ja muiden kouluväkivaltatapausten perästä. Verbaalinen ”jauhaminen”. Paljon sanoja, kuihtuvia tekoja. Muutaman ajan kuluttua kouluväkivalta-asia taas hautautuu muiden lööppien taakse.

 

Kiusaamisen asiasta?   Suomi – kiusaajien kultamaa!

Suomi on väkiluvultaan pienenä maana noussut uutisotsikoihin mm. em:n kouluampumistapausten yhteydessä (Jokela, Kauhajoki). Totta on, että muuallakin on kouluihin liittyviä joukkosurmia nähty, USA, mutta suhteessa väkilukuun Suomi loistaa.

Olen itse kiusaamisasioiden ja – areenoiden tuttu! Miten? Sellaiseen rooliin kukaan tuskin hakemuksia lähettää? Kukaan tuskin (varhaisvuosina) edes olettaa, että alkanut kiusaamisen trendi saattaakin olla koko elämän jatkuva haaste ja areena? Että joutuu ihan kiusaamisen koekaniiniksi. Kiusaamislajien korkeakouluun?  Niin ja näin. Siinä ja tässä. . .

No, kohtalo ei meiltä juurikaan kysele, mitä menuja se tarjoilee? Ihminen voi joutua siis jo lapsena valintojen eteen? Joutuu silmätysten kiusaamisen, eli väkivallan kanssa. Ilman tukea, ilman apua, ilman omia muskeleita!  Pahuuden, väkivallan, mielivallan, ylivallan objektiksi. Mitä siitä? Paljonkin? Niin paljon, että päätin tänä aamuna vielä avata sanaisen arkkuni (kiusaamisen) väkivaltaongelman tiimoilta. Vain sanoja. Siinä rajat, rajani.  Väkivaltaan ei tule vastata samalla mitalla.  iksi juuri kouluväkivallassa on se tragedia, että uhri ja väkivallan tekijä eivät ole (usein) symmetrisessä asetelmassa. Usein kuin hiiri ja vaaniva kissalauma näyttämöllä. Hampaieen, kynsineen…

 

Kiusaaminen  =  henkistä taikka fyysistä väkivaltaa, siis rikollista menettelyä!

Usein molempia yhdessä, kuin gogtail – jonka myrkyllä on toiveena tuhota kohde. Tai ainakin vahingoittaa. On puhuttava väkivaltarikoksista. Sellaiseen kategoriaan kuuluu myös siis koulukiusaaminen. Jokaisella ihmisellä – lapsella ja nuorellakin – on Ihmisoikeuksien mukainen oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen.  Yksilön suojaan.

Juuri näitä yhdenvertaisia oikeuksia rikotaan sumeilematta kouluväkivallassa. Kyseessä on kriminaalinen malli.  Ei kukaan ”vahingossa” potki, ei lyö, ei iske toisen silmiä mustaksi, ei työnnä koulukaverin päätä WC-pönttöön, jne. Sellaiset eivä ole leikkiä!  Tekemisissä näkyy rikollinen luonne.  Ja se luonne on tietoinen ja tahallinen teko!

Väkivaltarikoksen tunnusmerkistön ohessa, varsinkin nyt some-aikana, kriminaalisuutta näkyy ”uhkauksissa”. Rikosnimike on ”laiton uhkaus”. Tekstareilla, ja sometasoilla kiusattua uhataan: jos kerrot tästä jollekin, sinulle tapahtuu vieläkin pahempaa!

Tällaisella uhkaamis-ja pelottelutaktiikalla kiusattu uhri ajetaan lopuksi jopa itsemurhan tilaan? Kukaan ei jaksa (yksin) määräänsä enempää kestä. Eikä tarvitsekaan, jos oikeusvaltiossa ollaan? Jos ihmisoikeusvaltiossa ollaan? Eli, tässä kouluväkivallan asiassa Suomi ei todista ihmisoikeustasoa! Rikosoikeudellinen vastuuikä (15) on toinen asia kuin se, että tekijän teoissa näkyy rikosnäyttö. Jos-kun – lapset osoittavat rikosnäyttöä, siihen on puututtava.  Kaikin lainmukaisin tavoin.

On siis ääneen todettava, että on törkeän, räikeän häpeällistä – että kouluväkivallan kriminaalista jatkumoa vain katsellaan, sitä hymistellään, selitetään. Törkeää.

 

Suomi – kiusaajien kultamaa!

Kaikki, jotka ovat avoimin aistein syventyneet kiusaamisongelmaan – Suomessa – tietävät, että kiusaaminen on kattava ongelma. On:

  • koulukiusaamista siis väkivaltaa
  • on työpaikkakiusaamista
  • on kotikiusaamista, parisuhdeväkivaltaa, lasten pahoinpitelyä
  • päiväkotikiusaamista
  • pihakiusaamista, katukiusaamista, korttelikiusaamista
  • virastokiusaamista ( pallottelua sinne ja tänne)
  • politiikkakiusaamista
  • uskonnollista kiusaamista – henkistä väkivaltaa, alistamista

Eli, karut ovat faktat? Yhteiskuntamme on täynnä joka lajin kiusaamista. Mistä se nousee?  Ilosta, onnellisuudesta, henkisestä hyvinvoinnistako? Niinpä niin?

Kiusaaminen – kouluväkivalta on oiretta. Kun on ”oireita” – oireilla on aina jokin juuri, josta ne kasvat? Kyllä. Kiusaamisen paljous viestii, että ns. ”maailman onnellisimman kansan” (?) sisuskaluissa muhii paljon pahoinvointia.  Se ei jää piiloon, vaan nousee esille näkyvinä tekoina.

 

Kouluväkivaltaa – fyysistä ja henkistä! Rikollista

On hupaisaa, että jopa aikuiset ihmiset, poliitikot, päättäjät sepittävät satua ”koulukiusaamisen” termillä.  Eikö kukaan uskalla sanoa, että kyseessä on rikoslaji! Väkivaltarikosten piiriin kuuluva.

Koska yhdenvertaisiin ihmisoikeuksiin kuuluu henkisen ja fyysisen koskemattomuuden suoja, kiusaaminen rikkoo näitä ihmisoikeuksia vastaan.  Se täyttää väkivaltarikoksen tunnusmerkistön. Sitäkin pahempi asia on, että tällaiset ”rikostason” menettelyt oikeusvaltiossa (?) ovat muka luvallisia? Kouluissa? Suojattomia lapsia ja nuoria vastaan? Aikuisten luvallako? Kyllä, kai?

Jos ei pistetä hanttiin, jos ei sanota eriävää mielipidettä? Silloin jokainen joka on hiljaa, joka vaikenee tästä kouluväkivallan kriminaalisuudesta? On mitä? Vaitiolo on myöntymisen merkki. Vaihtoehtoja on vain kaksi. Joko vastustat (ääneen) kouluväkivaltaa, sekä yleensä väkivaltaa, taikka hiljaa olemalla kannatat kouluväkivaltaa? On lopetettava tyhjät retoriset puheet, tuplamoralistiset näennäispahoittelut. Selitykset, ja aina vain selitykset. Näin: tarttis tehrä jottain! Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Toivotaan, toivotaan.

 

Kouluväkivaltaongelma on siis moniulotteinen, monisyinen väkivaltaongelman laji

Sen syövereissä muhii kiusaajien itsensä pahoinvointi, paha olo, jota puretaan toisiin. Kasvatusmallit, kotiväkivalta, mutta ennenkaikkea se materiaali – jota lapset ja nuoret ovat netissä ja somessa syöneet, on omiaan muokkaamaan käytösmalleja. On naiivia edes väittää, etteikö se väkivalta – jota ”videokasvatus” ja väkivaltamateriaali tekee vuosikausia – etteikö se anna malleja väkivaltaan! Tietysti.

Nykyisin, kun lapsia ja nuoria ei saisi enää ”kasvattaa” ? Ei saa olla ”rajoja”? Lasten pitää saada kaikkea ja heti? Jos ei muuten, niin komentelemalla kasvattajia. Niinpä kasvattajat (koti ja koulu) ovat kadottaneet auktoriteettinsa. Opettajia pidetään pelon alla, muutamien luokkahäiriköiden taholta. (Nais)- opettajia pahoinpidellään. Rehtoreita ja muita uhkaillaan. Jälkikasvu on kadottanut terveet rajat. Virtuaalimaailma on kasvattanut lapsia ja nuoria fiktion tasolle. Vääristänyt faktoja. Ihminen voidaan ampua, se (muka) herää henkiin? Ihminen voidaan potkia piloille, ja sitten se jatkaa filmissä kuin ei mitään! Sairasta! Patologista aivopesua. Kännykkäaddiktiota, vaarallista mallia, oppimista.

On siis turha surkutella, kun nämä modernien kasvattajien kylvökset tuottavat satoa! Kun lapsi ja nuori imee taaperoikäisestä saakka itseensä väkivaltavidoiden potkimista, ampumista, lyömistä, tappamista ja taas tappamista, niin älä edes yritä selittää – ettei se mitään ”pahaa” ole! Ei pidä olla naiivi, infantiili, utopistinen.

Olet sitä mitä syöt! Mallioppiminen on lapsille ja nuorilla kaikkein vahvin oppimismuoto? Mallit sanelevat..

 

Ihmisoikeuksien riistoa – pahimmillaan!

On nähty kuinka vaahdotaan ja marssitaan yhdenvertaisten ihmisoikeuksien tiimoilta. Missä lasten ja nuorten oikeudet? Turvallisuuteen, koskemattomuuteen, koulurauhaan? On pidettävä irvokkaana, että vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen ei juurikaan nähdä kampanjoita ja marsseja kouluväkivallan uhrien, eikä niiden tekijöiden asioissa.

Tuhannet ja tuhannet lapset ja nuoret joutuvat elämään kroonisessa pelon ja ahdistuksen viidakossa. Henkisen ja fyysisen väkivallan tilassa.

Fyysistäkin väkivaltaa tuhoisampi on henkinen väkivalta. Nimittäin, mustelmat paranevat, potkimisen mustelmatkin. Rikotut luutkin kasvavat yhteen. Tajuttomuudesta voidaan herätä. Entä sitten?

Henkinen väkivalta on paljon tuhoisampi. Kun ihmisen (kasvuiässä herkkää) psyykeä rikotaan solvaamalla, pelottelulla, uhkailulla, häpäisemällä, julkistamalla somessa törkeitä kuvia ja valhetta – mitä siitä?  Kun ihmisen ydin – henkinen ja psyykkinen status tuhotaan iskemällä vihan, koston, kiusaamisen ja syrjimisen tikareilla ja miekoilla? Mitä siitä, mitä sitten? Ne ”vammat”? Henkisen väkivallan näkymättömiksi jäävät iskut eivät välttämättä koskaan parane? Niihin voi löytyä apua, hoitoakin. Mutta rikottu sisin kantaa varhain iskettyjen haavojen muistoa. Haavat voivat hyvinkin parantua, mutta arvet jäävät olemaan. Ja kertomaan, mitä iskuja oli tehty?

Tuska voi muuttua pääomaksikin? Henkiseksi lujuudeksi. Mutta tuskaan voi myös menehtyä? Itsekin olin siinä tilanteessa 14-vuotiaana. Ja siksi kirjoitan, mitä kirjoitan. Siksi olen – mitä olen. Koska minä selvisin, siitä. Ja samalla sain sellaiset henkiset seikat, joilla myöhemmät ”kiusaamiskoneistot” ovat kadottaneet voimansa. Ja?  Näin ”kantapään kautta” opetettuna ja oppineena?  Ei toisten,  lähimmäisten hätä ja tuska ole vieras. Ei voi (aina) olla hiljaa, kun ihmisveljeä taikka – siskoa, saatikka lapsen ainutkertaista elämää tuhotaan? Olkoon vaikka kuinka vieras?

 

Minä itken?

Kyllä. Minä sytytän kynttilän tämän koululaisen asiassa, joka potkittiin sairaalakuntoon.

Kynttilän liekki palakoon myös kaikkien muiden kiusattujen ja pahoinpideltyjen koululaisten puolesta. Niiden, jotka jäävät tietopimentoon, uutispimentoon. Pimentoon, vaille apua ja tukea.  Joiden ääni ei kuulu. Sitä ei (muka) saa kuulla?  Ei edes omat vanhemmat saa tietää?

Minä itken. Annan kyynelteni virrata niiden tähden, jotka eivät saa lupaa itkeä, saati valittaa.

Heidän ihmisoikeutensa ja ihmisarvonsa on nollattu. Totaaliseen kiusaamiseen, väkivaltaan kun kuuluu – että uhrin on oltava täysin alistuva, äänetön, nimetön, vaiennettu. Seurauksin?

Minua itkettää tämä lasten ja nuorten sortaminen? Heidän jättämisensä pahuuden armoille. Heidän yhdenvertaisten aseman vähättely. Sivuuttaminen. On arvioitu, että noin 100 000 lasta ja nuorta olisi välittömän psykoterapian tarpeessa. Ei ole rahaa, muka ei ole? Tässä maassa on se julkeuden synti, että äänettömät tahot jätetään vaille oikeuksia. Lapset, nuoret, vanhukset. Ei ole (muka) rahaa? Valhetta sellainen! Ei ole hyvää tahtoa, inhimillisyys on katoava luonnonvara!

 

Lopuksi

Jos asioihin toivotaan ja tahdotaan todellisia korjauksia, on otettava ”kissa pöydälle” – syyniin. On vedettävä matot lattioilta, nähtävä mitä moskaa sinne on kertynyt.  On avattava pimeyden ja pahuuden komerot, kiskottava luurangot. Ötökät, hiiret ja tupajumit ulos. On tartuttava härkää sarviin. On ihan ensiksi ryhdyttävä puhumaan oikeilla nimillä ja termeillä asioista.  Kouluväkivalta.

Kouluväkivalta on sen tason ongelma, joka odottaa jämäköitä toimia. Äskettäin avattiin kansalaisaloite koskien henkilötunnusuudistusta. Siinä on nimiä jo noin 60 000. Hyvä.  Suomen valtiolla on (muka) varaa tehdä henkilötunnusremonttia, jonka kustannukset olisivat miljardiluokkaa! Mutta apua ja tukea ei näy eikä kuulu lasten ja nuorten, eikä kyllä vanhusten hoitoonkaan?

 

On katsottava Pääsyitä – ei Syypäitä!

Kouluväkivaltaongelmassa on nähtävä ja tunnistettava laajat vaikutusmekanismit. Apua ja tukea tarvitsevat sekä kouluväkivallan uhrit, että väkivallan tekijät. Nämä (kiusaajat) ovat tahoja, joiden kohdalla näkyy alkavan rikollisen käytösmallin tunnusmerkit. On tarpeen sekä Rajoja & Rakkautta. Lujuutta & Lempeyttä. Ikiaikaisen viisaan kasvatuskaavan mukaan. Rajoja pahuudelle, tukea inhimillisyydelle! Lujuutta kapinoinnin edessä, lempeyttä kasvavalle sektorille!

Syytteleminen ei auta. Mutta Syiden tunnistaminen kyllä. Mitä kaikkea sisältyykään kiusaamisyhteyteen?  On selvää, että yhteistyö ja yhteiset pelisäännöt auttavat. Onhan kokemusta sellaisista kouluista, joissa koulurauha on saatu ruotuun!

Pitää jatkaa, vaikka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen parktiset toimet jauhavat samaa myllyä! Puhettakin? Päättäjien retorisia repliikkejä. Sitten taas hiljaista. . .

Alla tekstejäni 8 vuoden takaa. Hiljaisuus hautaa..

https://www.adressit.com/keskustelu/37692

https://www.adressit.com/keskustelu/37987/start/200

Syysillassa

Sytytin kynttilän..

01.09.2012 23:01

On syyskuun eka päivä 2012. Harmaa ilta, vettä sataa, tuulee koleasti.

Sytytin kynttilän ruokapöytään.
Muistin enkeli-elisaa, Erikaa, kaikkia surmattuja lapsia ja nuoria…
Sisältä taikka päältä murskattuja, pois nukkuneitakin.
Omaakin esikoistani.

Sytytin kynttilän.
Muistin senkin, kuinka minut surmattiin, mitätöitiin.
Kuinka häpesin koulussa mustelmia, sotilasremmin kuvioita selässä.
Jumppatunnilla…
Kuinka ei ollut ketään, ei ketään!
Ja pyysin 8-vuotiaana, syysmyrskyssä järven rannalla, sateessa istuen:
– Enkeli, tule ja vie minut pois! En jaksa, kukaan ei välitä…

Mutta enkeli ei tullut.
Oli edessä vielä matkaa,
monta mustelmaa, monta iskua, monta itkua…
Mutta ehkä enkeli tuli, kun 14-vuotiaana oli kuoleman vaihtoehto silmien edessä?
Ja elämä kutsui minua?

Mutta miksi tuska, miksi haavat, miksi lyönnit?
Miksi irronneet hiusten tupot?
Miksi kiusaamisen koko kirjo?
Toisten tähden, ymmärtämisen tähden,
ihmisyyden asiassa.

Nyt.
Sytytin kynttilän,
pois lentäneille,
ja meille kaikille surmatuille,
mutta henkiin jääneille,
kituville.
Mutta ihmisille,
– kuitenkin.

Ja kaikille,
ihmisille,
inhimillisille olennoille
jotka jollakin tavalla tahtovat
elämää puolustaa.

Sytytin kynttilän,
ilta hämärtyy,
me kaikki tarvitsemme voimaa
ja elämää.

Että jokaisen sydämen rikotut palaset
voisivat jatkaa ja jaksaa!

MLHIe

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu