Muuttolinnut ja kesän tuloa

Linnut kertovat kevään ja kesän tulon!

Että ne jaksavatkin? Lentää Afrikan mantereeltakin saakka!

Hetkeksi tänne – valoisaan Pohjolan yöhön.

Niillä on erilaiset äänet, kullakin.

  • Lokit kirkuvat ja ärisevät.
  • Peipposet livertelevät koivujen latvoissa.
  • Käki ei ole vielä kukkunut?
  • Mutta mustarastas luritteli huilullaan jo huhtikuussa,
  • ja tietysti räkättirastas, se räksyttää mennen tullen.
  • Joutsenten ja kurkien äänet ovat olleet ja menneet.

Niillä on aito sananvapaus. Oikeus puhua omalla äänellään. Niitä ääniä mahtuu luontoon!

 

Maantaina satoi lunta.  Maa tuli valkoiseksi, 11. toukokuuta. Linnutkin olivat hiljakseen. Mutta jo tiistaiaamuna västäräkki hyppeli pyrstö keikkuen etsimässä evästä maasta. Kirjosiepot pyrähtelivät.

Räkättirastaat kyllä jahtasivat ja ajoivat takaa niitä, ja talitiaisia.

Orava kiipeili vaahteran oksissa ja näytti syövän ateriaksi kukkien aiheita.

Jossakin metsässä kyyhkyset pitivät ääntään.

Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet.”

Häkissäkin ne laulavat.  Ja niillä on kuulijansa, kuuntelijansa. Paikat vaihtuvat. Joskus korkealla pilvien alla, puun latvassa taikka oksalla… Miten vain?

Kaikella on aikansa. Kun joku ovi paiskataan kiinnni, toinen ovi on apposen auki!

Sanatkin löytävät uusia uomia. Niinkuin vesi joka virtaa.  Jos yksi puro tukkeutuu, tukitaan, vesi kyllä etsii toisen tien virrata.  Niinpä juuri.  Antaa kaikkien kukkien kukkia.  Antaa kaikkien lintujen laulaa.  Antaa kaikkien vesien virrasta.  Miten nyt milloinkin?

Vapaus on vapautta. Sananvapauskin. Ajattelun vapaus sitäkin enemmän.  Asioista. Erilaisista asioista. Elämästä.  Niin minä tein, ja aina teen.  Eikä lopunperin mikään eikä kukaan voi vaientaa. Joskus datasiirtoja, joskus mustaa valkoisella paperilla. . . Vapaus on vapautta! On aika olla hiljaa. On aika taas toinen. . .

(lainaus)

– Lo siento. . . buenos dias. . .
( anteeksi, päivää)
– Antakaa meidän jättää edes yksi ruusu arkun päälle!
– Ei, ette voi tulla tähän lähellekään!
– Meiltä on jo mennyt kaikki muu, otatteko te meiltä pois vielä toivonkin?
– Ei meillä kenelläkään ole enää mitään toivoa,
meidät on aivopesty apatiaan. . .
– Olette väärässä. Kuolema on toisille toivon portti parempaan,
siksi haluamme sanoa näkemiin.
– No, heittäkää ne ruusunne sitten sieltä viiden metrin päästä,
jos ette osu arkun kannelle, voin asettaa kukat. . .
– Muchas gracias!
(kiitos paljon)
* * *
Buenas noches!
(hyvää yötä)
Adios!
(Jumalan haltuun)
Hasta luego!
(pikaisiin näkemiin)

Lähde: Maijaliisa Hiekkanen, ISBN 9789526860268

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu