Ovikello

 

Ovikello soi. Toisen ja kolmannenkin kerran. Kuka ja mitä? Tähän aikaan aamusta? Hän meni avaamaan.

– Huomenta, anteeksi tämä häiriö.

– Huomenta tosiaan, ihmettelinkin että mitä?

– Ymmärrän, mutta asia on sellainen että teidänkin on lähdettävä nyt, pian.

– Ai nyt? Ihanko tästä vain – ja miksi kummassa?

– Kyllä näin on, se on viranomaisten määräys. On evakuoitava kaikki ihmiset tällä alueella.

– Miksi ja minne?

– Se selviää teille kyllä, nyt ei ole aikaa selvityksiin. Laittautukaa nyt välittömästi.

– Miten tämän asunnon ja muun kanssa käy?

– Älkää siitä huolehtiko, se ei ole nyt ensisijainen murheenne. Ette tarvitse tätä, ellette selviydy, ellei selviytymistä yleensäkään tulisi?

– Mitä sitten otan mukaan?

– Vain hyvin pieni kantamus, välttämättömiä ja henkilökohtaisia.

– Voi hyvänen aika, miten tämä tällainen on mahdollista?

– Valmiuslaki antaa ohjeet tällaisiin poikkeustilanteisiin. Teidät tullaan hakemaan noin parin tunnin kuluttua, yhteiskuljetuksella. . .

– Ai minne sitten?

– Sekin selviää teille aikanaan. Ensiksi kokoomapaikoille, jatkoa varten, sitten . . .

– Minne sitten? Samalla tavallako kuin ennenkin. Työleireille, lopuksi kuolemanleireille. Niille joillekin luvattiin että pääsevät suihkuunkin. Suihkuista virtasi kuitenkin tappavaa kaasua. .. Voi ei!

– Älkää nyt ihmeessä sellaisia puhuko! Mehän olemme viranomaisia, huolehdimme kansalaisista ja turvaamme kaikkien hyvinvointia. Meihin voitte luottaa.

– Vai niinkö muka? Luottaa? Ei pidä paikkaansa. Kansalaiset ovat aina olleet kuin ajettavaa karjaa kun pahat ajat koittavat! Kuin kärpäsiä joita tappaa. . .

* * * * *

Känny kilkutti yöpöydällä. . .

– Huomenta, anteeksi jos herätin ja soitin liian aikaisin!

– Hyvä kun soitit, näin juuri kamalaa painajaisunta, että ihmisiä koottiin kodeistaan, siis viranomaiset evakuoivat väkeä – johonkin?

– Siksihän minä soitan. Et siis ole nähnyt ja katsonut uutisia? Se on nyt alkanut…

– Ai mikä – se?

– No se mistä on ollut puhetta, mikä on ollut ennakoitavissa, aistittavissakin!

– Mikä – mikä – mikä?

– Voi hyvä ystävä! Oletko sinäkin nukkunut kuin prinsessa-ruususen unta, ja kuvitellut että uljas prinssi tulee ja herättää sinut suudelmalla – ja vie kuningattareksi linnaansa! Voi, voi!

– Sano nyt, että mikä se on alkanut?

– En ehdi, pitää itsekin pakata vielä tärkeimpiä juttuja. Tulevat täältä hakemaan jo tunnin kuluttua. Katso uutisia niin tiedät. Mutta tietoliikenne jo pätkii, se on kybersotaa myös. Kohta eivät netti ja kännyt pelaa. . . Sähkötkin ovat poikki monella alueella. Koeta kuunnella paikallisia tiedotteita.

– Ei voi olla totta! Mitä me sitten teemme, miten pärjätään?

– Sitähän olen sinulle koettanut tolkuttaa jo pitkään, että varustudu, valmistaudu, karaise itseäsi pahoihin aikoihin! Siihen, kun tekniikat eivät enää toimi, kun ollaan. . . kaaoksessa.

– Niin olet kyllä tehnyt. Eikö meitä kukaan sitten auta. Ollaanhan me eeuun kansalaisiakin?

– Sorry, älä jaksa naurattaa minua. Me ollaan tasan yksi prosentti eeuun väkimäärästä. Yksi prosentti, yksi sadasta vain. Marginaaliporukkaa. Ei meihin riitä resursseja, eikä meitä auteta oikeasti. Kukaan ei ota riskejä huseerata… kun tämä maantieteellinen asemamme on mikä se on. Me olemme uhrilampaita. Kahden tulen välissä. Monen tulen armoilla. . .

– Voi hyvä ystävä, auta minua jotenkin!

– Ei, en voi auttaa. Kukaan ei ytimiltään voi toista auttaa. Nyt on jokaisen selviydyttävä ja pärjättävä omin voimin ja toimin. Tai sitten  – mentävä pelossa ja paniikissa mihin mitenkin?

– Milloin taas tavataan?

– Luoja tietää, mutta ehkei enää koskaan tavata? Muistutan siitä kaikesta, mitä olen sinulle kirjoittanut, mitä olen puhunut. Ennakoivasti. Sillä olihan tämä tulevaksi tiedetty ja arvioitu – – tämä maailmanrauhan järkkyminen. . .

– Voi, tuntuu tosi pahalta, mutta pakko tästä on koettaa selviytyä. Jos ei hengissä niin. . . . Hyvästi sitten rakas ystävä! Minunkin on nyt pakattava, ne tulee kohta pian!

* * * * *

Inter vivos.

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu