Tulkoon sinun valtakuntasi!

Prologi . . .

  • kun kesäaamun aurinko kultaa metsät ja niityt
  • kun järven ja meren pinta välkkyy taivaan sineä ja hopeaa
  • kun sorsaemo soutaa pesueensa kanssa kaislikossa
  • kun yön sateen perästä koivut levittävät tuoksuansa, ja kielot ja vanamot. . .
  • kun ei ole meteliä ja melua, syvä rauha huokuu kaikista luonnon ääristä
  • kun sydän on hetkeksi irti arjen stressistä. . .

 

– Silloin?

Ihmisen ytimistä nousee ylös ikävä parempaan. Tällaisiin hetkiin? Onko sitä, ja missä ja milloin? Sellaista oloa ja aikaa, sellaista valtakuntaa jossa ei sairautta, kipua, pelkoa, ahdistusta? Ei stressiä, riitoja, kuolemaa. Jossa kärsimys, yksinäisyys, onnettomuus olisi poissa? Että ilo ja rauha ja onnellisuus olisi totta?  Tämän maailman melskeessä,  poliittisten pelien nappuloille?

Kadotetun paratiisin trauma

On sanottu, että syvällä sydämensä uumenissa ihmislajin yksilöt kantavan perimässään kadotetun paratiisin traumaa. Ikävöivät, kaipaavat, unelmoivat?  Jostakin, jolle ei ei nimeä eikä tunnistetta. Etsivät ja hapuilevat läpi elämänsäkin löytääkseen sen jonkin?  Etsivät ihmisten ja ihmissuhteiden tasolta, rahan ja tavaroiden, saavutusten ja pätemisen avulla.  Mutta se (onnen) etsiminen on kuin juoksisi taivaalla kiitävien pilvien perässä. Niitä ei saa kiinni.  Ne kiitävät ja katoavat avaruuden ulottumattomuuteen . .

Mutta sitten?  Elämän ohikiitävinä hetkinä tuo ajaton – iätön – nimetön ja sanaton ”jokin ” koskettaa sisintä kuin perhosen siivet.   Sen kaukaisen onnen ääni, jonka ihminen kerran kadotti kapinallaan. Kun paratiisin ovet suljettiin. . .

Taivasten valtakunta lähestyy

Ei, ei Jumala jättänyt rempalleen valtakuntansa asiaa.  Ei hän jättänyt ihmisiä oman onnensa varaan, lopullisesti. Vaikka he olivat valinneet valintansa, Jumalan sijaan he ottivat asiat omiin käsiinsä, ja saivat kaveriksi pahuuden agendat. Ei, Luoja muisti luotujaan.  Käynnisti restauroinnin.  Jumalan valtakunnan perustukset laskettiin.  Alkoi Jumalan valtakunnan praktinen rakennustyö.

Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matteus 4:16-17)

Tuosta ajasta lähtien yli 2000 vuotta ovat valmistelut olleet käynnissä.  Pimeyden ja tämän maailman ruhtinaiden viha-agenda oli alusta saakka äärimmäistä lajia.  Jumalan valtakunnan kansalaiset (kristityt) elivät jatkuvien vainojen tulen keskellä noin 300 vuotta jKr.  Mikään eikä kukaan ei kuitenkaan saanut valkeuden ja totuuden perustusta murentumaan, ei valon leviämistä sammumaan. Nyt olemme vuodessa 2020. Jeesus käski rukoilla näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

 

Jumalan valtakunta nyt?

Kun katselemme, näemme kaikkialla vain pahuutta, vääryyttä, valhetta, vihaa ja riitoja. Maailma on täynnä tuskaa, ahdistusta, kärsimystä, sairautta, köyhyyttä, kurjuutta, nälänhätää, sotia, terrorismia. Ja joka lajin moraalittomuutta.  Nämä herättävät kysymyksiä.  Moni heristelee nyrkkiä Jumalan suuntaan. Miksi se yläkerran isäntä ei tee mitään!  Moni ei muuta keksi kuin syyttää Jumalaa kaikesta maailman pahuudesta ja kurjuudesta. Pitäähän se joku objekti olla, johon purkaa pahaa oloa? Mutta miten se oikein on?

Argumentoitua ja näytettyä faktaa kuitenkin on, ettei Jumalalle ole useinkaan annettu minkään verran valtaa puuttua pahuuden ja vääryyden meininkeihin.  Ihmisten omat aatteet ja agendat ovat ne jotka massitahdin määräävät!  Jumalalla ei ole puhevaltaa, ei sanan sijaa.  Jumalalta ei edes kysytä!  Ihmiset päättäjineen pitävät valtaistuimia hallussaan. Tuloksilla jotka näkyvät ja kuuluvat.. .

Tällaisessa tilassa ja statuksessa Jumalan valtakunnan asia enimmiltään nykyisin on.  On hyvin pieni vähemmistö, jotka oikeasti ja sydämestään ovat taivasten valtakunnan kansalaisia.  Muotomenoja ja nimellistä toimintaa on kyllä kohtalaisen paljon. Ja,  Jumalan nimissä tapahtuu paljon sellaista, jonka Jumala on selvästi kieltänyt Sanassaan!

Herää siis kysymys, onko Jumala ihan nukahtanut ja uuvahtanut tässä Valtakuntansa rakennustyön operaatiossa?  Vastaus on: ei ole!  Kaikki arkkitehtuuri ja rakennusainekset ovat hallinnassa, mutta se aikakysymys?

Rauhan valtakunta tulee!

Kun aika on täysi (Jumalan aikataulu!) Hänen valtakuntansa käy toteen. Niinkuin kirjoitettu on.  Sitä ennen? – Niinkuin Herramme Jeesus selkeästi valaisi (maailmanloppua) pelkääviä oppilaitaan ja ihmisiä, ennen parempaa (rauhan)  aikaa on käytävä läpi sellainen aika, josta ihmiset eivät pidä.  On oleva sen megaluokan ”ahdistus” ettei sellaista ole koskaan ihmiskunta kokenut.  On sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, ruttoa (kulkutaudit) ja joka lajin pahuutta. Ja pelkoa, pelkoa!

(Nämä löytyvät UT:n evankeliumeista, Matteus 24., Markus 13., Luukas 17 ja 21 luvuissa., sekä Ilmestyskirjasta.)

Traagisella tavalla pahuuden vallankäyttö saa (rajatuksi ajaksi) totaalisen otteen. Kun pahuus personoituu ihmisen vallanhimon ja epäinhimillisten tekijöiden kanssa – me tiedämme millaista on jälki?  Ja kun kukaan ei kykene rajoittamaan eikä asettamaan esteitä, tulos on, millainen? Menneet historian esimerkit ovat olleet kuin alkusoittoa.

Mutta onneksi Jumala hallitsee ylimpänä. Myös pahuutta. Kaikkea. Ja vaikka Hän salliikin pahuudelle ja pahuuden vallanpitäjille oman aikansa, sille on määrätty loppu ja finaali.  Onneksi!

Sitten on vuorossa se, mitä ihmiset ikävöivät: Rauhan aika maailmassa. Jumalan valtakunnan vuoro. Tuhat vuotta ilon ja onnellisuuden olotilaa. Jumala antaa ihmiskunnalle uudelleen sen autenttisen tilan, jonka ihmiset menettivät kauan sitten. . .

Eikä tämä 1000-vuotinen valtakunta ole sellaista tasoa mitä taannoin eräs Führer yritti.  Ihmisten yritykset luoda paratiisia maan päälle ovat aina romuttuneet omaan mahdottomuuteensa! Jumalan valtakunnassa vallitsee ehdoton yhdenvertaisuus!

Kun Jumalan valtakunnan taso ja hallinto vallitsee Rauhan Valtakunnassa, ei ole sotia.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jesaja 2:4)

Lähteenä mm. käytetty kirjaa: 3. maailmansota, kyllä vai ei? ISBN 9789526860251

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta * http://elamanlaulu.com/ * http://elamanlaulu.com/muistelmia-maijaliisa-hiekkanen/ * elamanlaulu@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu