Wanhoja Kirjoiduksia – osa I

Rooman valtakunnan mahti

Se oli sitä historian aikaa, kun Rooman valtakunnan imperiumi oli mahtavimmillaan. Sen rajat ulottuivat Hispanian (Espanjan) ja Gallian (Ranskan) läntiselle rannikolle, aina nykyiseen Belgiaan saakka. Ei Germaniaan. Pohjoinen raja kulki Mustanmeren pohjoispuolella, ja idässä Armeniaan saakka. Kaikki Välimeren maat, Turkkia myöten. Etelässä Egyptiin ja Nubiaan ( Etiopiaan) ulottui Rooman rautainen antura.

Alistetut ja miehitetyt maat hikoilivat ja kiroilivat, ja rukoilivat – kukin jumaliaan. Kaikki oli pantu verolle, maksamaan roomalaisen hallinnon ja rakentamisen, mutta erityisesti sen valtavan armeijan ylläpitämiseksi.

Vastapainoksi oli toki hyvääkin. Roomalaiset osasivat rakentaa päällystettyjä teitä, akvedukteja jne. Sekä linnoituksia. Niitä varsinkin, vallan pyhättöjä, joissa hallintavaltaa valvoi rautainen armeija. Nuo roomalaiset soturit olivat sotisovassaan kuuluisia ja pelottavia. Syystäkin. Tuskin toisten kansojen valloittaminen, alistaminen ja miehitettynä pitäminen olisi onnistunut ilman tuota väkevää armeijaa? Väkivalloin valtaa harjoittamalla se onnistui. Pelottelemalla, pakottamallakin.

Rautainen komento vallitsti myös siinä miehitetyssä maassa, pienessä provinssissa Välimeren itärannikolla, joka oli juutalaisen kansan kotimaa.

Siellä oli äskettäin tapahtunut sekin, että eräs juutalainen Christos oli tuomittu kuolemaan, pantu ristille kahden  rikollisen seuraksi. Roomalaisten käyttämä kuolemantuomio: ristille naulitseminen. Näitä ristejä komeili rivissä kaikkien Rooman pääkaupunkiin johtavien teiden varsilla. Via Appia, Via. Salaria, Via Aurelia., jne.

Näillä risteillä roikkui alastomia ihmisiä häpäisyyn ripustettuna. Näytillä, auringon, sateen ja petolintujen armoilla. Ne olivat pelotuskeino: Näin käy niille, jotka kapinoivat Valtaa vastaan, sanovat vääriä sanoja!

Niin? Tämä juutalainen Christos oli siis ristiinnaulittu Golgata nimisellä kukkulalla. Tapaus oli poliittinen. Vaikka maaherra Pilatus ei nähnyt syytä kuolemantuomioon, roomalaisen lain nojalla.  Christoksen oman kansan murhanhimo. Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!

Niin tapahtui, koska niin piti tapahtua. Se kuului Jumalan pitkän matkan suunnitelmaan ja operaatioon. Koko maailmaa koskevaan, kaikkia pakanakansoja koskevaan. Christos oli oleva kaikkien ihmisten Vapahtaja.

Pietari  ja apostolit vankilassa…

Tällä Christoksella oli ollut valittuna kaksitoista oppilastaan, jotka kolmen vuoden ajan olivat olleet sekä teoreettisessa – että praktisessa opiskelussa, tulevaa tehtävää varten. Heille Mestari Christos oli delegoinut Valtakuntansa vallan. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa perästä hän lähetti heidät: ”Menkää kaikkeen maailmaan..”

Kun Pyhä Henki annettiin tehtävässä tarvittavaksi energiaksi ja avuksi,  helluntaipäivänä, silloin alkoi oppilaiden, apostolien tehtävä. Ensimmäisen saarnan perästä kääntyi 3000 ihmistä. He ottivat kasteen uskontunnustuksensa merkiksi. Yhä lisää oli niitä, jotka tulivat uskoon, luku nousi pian 5000 mieheen. Koko Jerusalemin silloinen kaupunki kuohui.

Apostoli Pietari, joka oli ollut räiskyvin hahmo Christoksen oppilaista, oli noussut rohkeaksi.

Sitä ennen hän oli käynyt pohjalukemissa, kun oli kolme kertaa kieltänyt Mestarinsa kriisin keskellä. Se pelko – pelkuruus? Mutta hän sai anteeksiannon, Mestari Christos ei häntä hylännyt. Miehen ego ja uho oli nyt kyllä pantu ruotuun.  Sitten  hänestä tuli johtava apostoli, pelkuruuden tilalle tuli rohkeus, Hengessä.

Nyt nyt hän vietti yötään vankityrmässä, rottien kaverina. Sanojen ja sanomisten vuoksi. Oli noussut viha ja vaino. Valtaa pitävät tihkuivat vihaa ja vallanhimoa. He tahtoivat tukahduttaa ja lopettaa kertakaikkiaan tämän nousun.

Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen..”

Tyrmässä Pietari ei ollut yksin.  Oli toisia apostolikavereita. Niihin aikoihin seurakunta – uskovat –  rukoilivat. Alati, lakkaamatta.

Myös Taivas valvoi operaatiota. Suunnitelmaa eivät ihmiset voineet lopettaa. Yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet. Tehtävä jatkui: ”Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa kansalle kaikki tämän elämän sanat”.   (Niin juuri? Olihan tehtävä vasta alkumetreillä!)

Kun oikeudenpalvelijat tutkivat tyhjäksi jäänyttä vankiselliä – missä Pietari ja muut?  Tämä jo piti täysillä aamusaarnaansa. Ja mitä sitten? (Jatkuu, osassa II)

Osa I  lähde: UT: Apostolien teot, luvut 1-5.

Autenttiset tekstit on tallentanut lääkäri Luukas, omistus: kunnioitettu Teofilos. Apostolien teot 1:1-3, Luukas 1:1-4.

mlhie2

* Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hoitaja, musiikkiterapeutti, laulaja, vapaa kirjoittaja; kirjailija. * Aatteellisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. * Vakiintunut kiusaamisen vastustaja, ihmisoikeuksien perääjä. *Aktiivinen toimija (eläkkeelläkin). * Selviytymisen seminaarista selvinnyt, koetusten koulussa opiskellut, iloisesti kiinni "elämän pannukakun reunassa"! MOTTO: "Linnut voivat laulaa silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet". Minut löytää mm. kotisivulta <a href="http://www.elamanlaulu.com" title="http://www.elamanlaulu.com">http://www.elamanlaulu.com</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu