Aivan totta puoluesihteeri Arto Luukkanen, SDP on ollut kommunismin torppaaja nro 1
Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkasen tämänpäiväinen kirjoitelma vaatii vertauskuvallisesti laajasti päitä vadille Venäjä-syyhystä. Sisältö on luonnollisesti tuttua huttua ja läpeensä poliittinen, vaikka Luukkanen väittääkin, että ”artikkeli liittyy tekijän akateemiseen tutkimustoimintaan, eikä heijasta PS:n linjaa”. Kuten arvata saattaa, päitä ei oleteta löytyvän Perussuomalaisten riveistä. Silti on kuitenkin tuotava esiin Luukkasen vahingossa tekemä tunnustus, joka on osoitettu SDP:lle. Luukkanen nimittäin väittää, että sosialidemokraatit ottivat NL:n aikoina sumeilematta vaalirahaa lännestä siinä missä Maalaisliitto/Keskusta kera Kommunistein otti sitä idästä.
Jos tuo tieto pitää paikkansa, niin sehän vahvistaa sitä suomalaista tosiasiaa, että Sosialidemokraatit on suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ollut kommunismin torppaaja nro 1.
Perussuomalaisten europarlamenttiryhmä on Identity and Democracy-ryhmä, missä merkittävintä valtaa käyttää Italian venäjämielinen ja äärioikeistolainen Lega.
Legan europarlamentaarikot ovat käyttäneet Kremliin kytkeytyviä agentteja poliittisina neuvonantajinaan. Luukkasen kannattaisi puoluesihteerinä olla rehellinen ja suunnata katse ajankohtaisiin Suomea ja Eurooppaa koskeviin Venäjän aiheuttamiin hybridiuhkiin, jotka löytyvät hänen omasta puolueestaan. Ai niin, Kiinaa unohtamatta.
Ei yksin Luukkanen tällaista väitä vaan mm. Alpo Rusi uudessa kirjassaan Kremlin kortti.
Mikan ei kannattaisi sekottaa SDP:n kahta eri suuntiin vetävää voimaa, asevelisosialisteja Väinö Tanner etunenässä ja KGB:n juoksupoikia Kalevi Sorsa etunenässä.
Näillä kahdella suuntauksella ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, muuta kuin sama puolue. Toinen torppasi kommareiden vaikutusta, toinen lisäsi Neukkulan vaikutusta sen kuin kerkesi.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan Suomen historiassa on pieni puolueen kokoinen aukko. Missä vaiheessa ja ketkä soluttivat SDP:n? KGB teki työn varjoissa, Sorsa ja ketkä muut päivän valossa? Jos nyt muistan oiken, johtavia asevelisosialisteja kuoli auto-onnettomuuksissa. Majanderin kirja on nyt lainassa joten en voi tarkistaa.
”Näillä kahdella suuntauksella ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, muuta kuin sama puolue” tuo on väärä tulkinta koska jokaisessa puolueessa suhdanteet ovat vaihdelleet.
Persut muutama vuosi sitten hyvänä esimerkkinä.
Ja nyt SDP on siirtynyt Sanna Marinin johdolla länteen pohjoismaiseksi sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi, mikä tietenkin ärsyttää oikeistoa ja nohevimmat oikeistossa ymmärtävät sen suureksi uhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Onnettomuudet ovat useimmiten vain onnettomuuksia.
Moni tunnettu demari on kuollut onnettomuuteen tai sairauskohtaukseen nuorena. Paljon useampi hyvin luonnollisesti ikääntyneenä.
Mitään tilastollista korrelaatiota ei ole äkillisesti kuolleiden kuoliniän ja poliittisen mikrosuuntauksen välillä.
Unto Varjonen kuoli 37-vuotiaana sydänkohtaukseen Washingtonissa; Penna Tervo 54-vuotiaana auto-onnettomuudessa Tuusulassa; Eero Antikainen 54-vuotiaana hotellisänkyyn tukehtumalla Tukholmassa; Väinö Leskinen 55-vuotispäivänään sydänkohtaukseen hiihtolenkillä; Paul Paavela 49-vuotiaana sydäninfarktiin Vihdissä; Keijo Liinamaa 51-vuotiaana äkilliseen sairauskohtaukseen lenkillä Vuosaaressa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse luen Luukkasen juttuja enää hyvin harvoin.
Nehän ovat demagogista paskaa, jossa Luukkanen syyttää muita persujen omista tekemisistä.
Ilmoita asiaton viesti
Demarit tosiaan saivat rahaa lännestä (lähinnä USA) ja taistelivat pitkään Kekkosen itäsuuntausta vastaan. Rafael Paasion aikana demareiden linja muuttui ja se siirtyi Moskovan ja Kekkosen taskuun. Sorsa vielä syvensi läheisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyynisempi ja realistisempi näkemys oli, että jälleenrakennuskaudella sodan päättymisestä öljykriisiin (1945–73) kaikki raha kelpasi. Ammattiyhdistysliikkeessä yksi Rantanen hankki dollareita, toinen ruplia; ja merkillisen helposti liikkeet yhdistettiin vuonna 1969.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kommunismia torppaamassa oli vahvasti myös Kansallinen Kokoomus joka kaiken lisäksi rahoitti toimintansa kotimaisella rahalla riistämällä suomalaista työväestöä.
Sodan jälkeen nälkää näkevä köyhälistömme eli kotikommunistimme eivät sitten jaksaneetkaan nousta vallankumoukseen jota Stalin sitä paitsi ei edes kannattanut koska Neuvostoliitolle oli erityisen tärkeää Suomen toimittama sotakorvausmateriaali.
Paradoksaalista kyllä niin Stalin oli Suomessa kommunismin torppaaja nro 1.
Ilmoita asiaton viesti
Tosin sitten 80-luvulle tultaessa kokoomukselle tuli kova halu päästä hallitukseen ja sinne pääsi vain neukkujen hyväksynnällä.
Joten Holkerikin hankki oman kotiryssänsä ja opetteli elämään KGB:n tahtipuikon mukaan.
Olipa niitä muitakin kokoomuslaisia jotka hankkivat oman kotiryssän.
Ilmoita asiaton viesti
Kotikommunistimme olivat tuossa vaiheessa yhteiskuntajärjestyksemme säilymisen kannalta täysin vaarattomia.
Suomettuneessa Suomessa ainoa keino päästä hallitusvastuuseen ja päästä näin vaikuttamaan laaja-alaisesti niin sisä- kuin ulkopolitiikaan oli lähteä mukaan kotiryssäilemään jotta Neuvostoliitto ensin myönsi puolueelle hallituskelpoisuuden Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin halusi pitää Suomen täysin hallinnassaan, mutta suomalaiset kommunisti olivat Stalinin mielestä siihen liian tyhmiä. Stalin piti suurimpana vihollisenaan Suomessa SDP:tä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä muuttui sittemmin 80-luvulla. SDP nousi keskustapuolueen ohi KGB:n suosikkipuolueena.
Kommunistit olivat liian riitaisia, joten 70-luvulle kaavailtu vallankumous kaatui siihen,
Ilmoita asiaton viesti
Ja kaiken lisäksi Neuvostoliitto tuki minkä tuki Suomen kommunistien vähemmistöä eli taistolaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin sitten taistolaiset sisäpiiriläisinä ensimmäisenä tajusivat, että neukkula on kohta soromnoo ja loikkasivat vihreisiin Satu Hassi etunenässä.
Siihen loppui se vihreys.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, tätä väitettä toistamistaan toistetaan, että taistolaiset jotenkin olisivat massoittain loikanneet vihreisiin. Esimerkkinä mainitaan AINA Satu Hassi (joka taistolaisten joukossa ei edes ollut mikään huomattava nimi), mistä herää ajatus, että muita esimerkkejä ei olekaan.
Suuri osa vihreistä tuli LKP:stä (kuten Paavo Nikula), vielä suurempi ei luultavasti ollut lainkaan puoluepoliittisesti aktiivisia entuudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oli niitä taistolaisista tulleita muitakin, esimerkiksi Anni Sinnemäki kuului nuoruudessaan taistolaisiin. Ei ehkä kovin aktiivinen ollut niissä porukoissa, mutta hänen riimittelynsä Ultrabra -yhtyeelle myöhemmin heijastavat nimenomaan henkilökohtaista taistolaisnostalgiaa.
Olennaista on lähinnä se, että vihreäliike tietyn urbaaninuorison keskuudessa otti 80-luvulla haltuunsa sen aukon, joka taistolaisliikkeen näivettymisen myötä oli auennut. Koko vihreä liike ei koostu tällaisista yksilöistä eikä koostunut silloinkaan, mutta tuo taistolaisuuden korvautuminen vihreydellä oli silti yksi merkittävä vihreän liikkeen pönkittäjä sen kasvussa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt taisit sotkea Annin (s. 1973) isäänsä Anssi Sinnemäkeen, joka oli mukana taistolaisliikkeessä.
Ilmoita asiaton viesti
Anni ehkä imi taistolaisuutta vanhemmiltaan, sen verran korneja ovat Ultra Bran tekstit. On myös ollut alusta lähtien meikäläisen inhokkibändi…
Ilmoita asiaton viesti
Mielipiteet on moniaat. 😀 Siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa kuulin Kroketti -levyn on Ultra Bra kuulunut omiin suosikkeihini. Kaikki UB:n levyt löytyy vieläkin hyllystä, ja tuleepa niitä silloin tällöin kuunneltuakin.
Ilmoita asiaton viesti
Jaahah, löytyi toinen esimerkki, joka sitten saman tien osoittautui perättömäksi. Vahvistaa käsitystäni, että nuo jutut taistolaisten ja vihreiden yhteydestä ovat lähes täyttä potaskaa.
Omat käsitykseni perustuvat myös siihen, miten itse äänestin ja luultavsti monet tuttavani äänestivät vihreitä, kun heitä alkoi olla ehdolla 1980-luvulla, ilman minkäänlaista taistolaistaustaa. Itse symppasin lähinnä perustuslaillisia kouluaikoinani.
Ilmoita asiaton viesti