Koska mä voin! – Poliittinen hifistely ihmiskohtaloiden kustannuksella suomalaisten yritysjohtajien uusi vientivaltti

UPM:n Kaipolan paperitehtaan lakkautusuutiset ovat vääntyneet irvokkaaseen asentoon. Syytä ei tarvitse ainakaan tällä kertaa hakea väärinymmärtäneestä kansasta, jolla on se harmittava oikeudentunto.

Syyllinen löytyy sieltä, joka lakkautuksesta ilmoitti ja samalla ryhtyi täydellisen mauttomaan politikointiin Koska mä voin! -tyyliin. Totta kai maalitaulu oli istuva hallitus, joka on, kuten varmaan jokaiselle kissalle ja koirallekin on tullut selväksi, väärä, kiero ja liian vasemmalla.

No, eräiden sydänkin sykkii oikealla puolella ja kaitpa se on uskottava.

Poseerauksen ylimielisyys sai aivan omat ulottuvuudet, kun paljastui, että toimitusjohtaja Jussi Pesosen poliittinen avautuminen oli läpeensä populistinen ja kuin suoraan eduskunnan oikean laidan politrukkien laatima, ellei jopa mittatilaustyö – kuka keneltäkin tilaa ja mitä, sen herrat yksin tietävät!

Pesonen lateli avautumisessaan pokkana toinen toistaan paikkansa pitämättömämpiä väitteitä. Tarkoitus oli osoittaa, että vikapäät löytyvät aivan muualta kuin omalta suunnalta.

Pesosen toimesta lakkautus valjastettiin puhtaaksi ideologiseksi kostoretkeksi.

Samaan aikaan Jämsässä pohditaan elävän elämän ihmiskohtaloita, jotka kaikesta päätellen eivät voisi vähempää UPM:n johtoa kiinnostaa.

Maan hallitusta kiinnosti mutta ehkä ei olisi kannattanut olla kovinkaan avokätisen nöyrtyvä uusien tukien lupailun muodossa, sillä onhan antaja joka tapauksessa tällä kertaa vääräkätinen ainakin Pesosen mielestä.

Jos jotakin hyvää haluaa asiasta etsiä, niin nythän on syntynyt uusi vientivaltti suomalaisille yritysjohtajille, nimittäin Koska mä voin! -asenne.

Luulisi sillä maailmalla pärjäävän, I guess.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu