Oikeistopoliitikot saavat merkittävää vetoapua kaupallisilta medioilta mutta kiittämättömyys on maailman palkka

Jos kukaan ei ole sattunut huomaamaan, Suomessa on vihdoin hallitus, jonka poliitikot ja politiikka nauttivat ainakin pääministeripuolueen ja kahden apupuolueen, nimittäin Kristillisdemokraattien ja RKP:n, osalta silmiinpistävää positiivista julkisuutta kaupallisissa medioissa. Vetoapua on tarjolla myös toiselle päähallituspuolueelle, jonka monista poliitikoista on laadittu pois pöydältä hoidettavien ruttupuolen uutisten jälkeen pikaisesti pörröisiä prinsessa- ja prinssitarinoita. Ero on melkein kuin yöllä ja päivällä kun tilannetta tarkastelee Sanna Marinin (sd) johtamaan ”vasemmistohallitukseen” – mikä ihmeen ”vasemmistohallitus” …?

Onko tässä kaikessa jotain ihmeellistä?

Ei, sillä Suomessa on vapaa media, mihin kuuluu myös aatteellisten painotusten vapaus ihan samalla luonnollisella tavalla kuin ulkomaistenkin medioiden kohdalla. Miksi tästä ei Suomessa voida avoimesti keskustella, on oma kysymyksensä. Aatteellinen painotus näkyy hienovaraisina asetteluina ja toisinaan aatteen rajoja kolkutellen.

Suurimpien suomalaisten kaupallisten mediatalojen ja niiden omistamien medioiden kohdalla on huomioitava, että ne harjoittavat mittavaa liiketoimintaa ja ovat siten osa elinkeinoelämää ja sen etuja ajavaa verkostoa. Mikäli nämä mediat alkaisivat myötäilemään kuvitteellista vasemmistolaista tai edes keskustavasemmistolaista aatteellista maailmankuvaa, loppuisivat ensin mainostulot ja sitten loppuisi koko loru. Se olisi kuin valtakunta nousisi itseään vastaan, myös elinkeinoelämän etujen ajamisen näkökulmasta.

Näin on ollut ja tulee olemaan, ainakin toistaiseksi vapaassa maassa nimeltä Suomi. Niin sanottu ”vihervasemmiston hallitsema” media on ainakin mainittujen kaupallisten medioiden tapauksessa siis täysin naurettava ajatus, ihan lähtökohtaisestikin.

Kriittinen medialukutaito on keskeinen kansalaistaito nykyisessä nopeatahtisessa informaatiotulvassa, jonka keskellä myös mediat painivat markkinasiivuistaan taistellen. Medialukutaitoon pyritään tarjoamaan eväitä esimerkiksi kouluissa. Tämä taito on välttämätön myös demokraattisten oikeuksien toteutumisen kannalta.

Se on kuitenkin täysin eri asia kuin joidenkin perinteisen oikeiston ja laitaoikeiston poliitikkojen kaupallisiin medioihin tai niiden yksittäisiin toimittajiin kohdistama painostaminen.

Näiden poliitikkojen nauttima ilmainen vetoapu ei tunnu riittävän, vaan medioita on piiskattava aina vain ”parempiin suorituksiin” ja ”palveluksiin”.

Sen tien päässä on vapaan median ja medialiiketoiminnan loppu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu