Oliko kristinusko sittenkin roomalainen juutalaisvastainen ja pakanallinen hanke?

Kristikunnan historian eräs silmiinpistävin ominaisuus noin 300-luvulta lähtien ihan nykypäiviimme saakka on ollut juutalaisvastaisuus. Tämä erityisesti läntisen kristikunnan ominaisuus, joka liki parin vuosituhannen aikana on ilmennyt juutalaisten kohtaamana raakana mielivaltana, huipentui kaikessa kauheudessa toisen maailmansodan aikaiseen holokaustiin, miljoonien juutalaisten kansanmurhaan. Kristinuskoon ujuttautui lisäksi hyvin varhain pakanallisia piirteitä, joista eräinä mainittakoon monijumalaisuus (kolminaisuusoppi), pyhimyskultti ja jumalan äidin palvonta. Kristittyjen niin sanottua uuden liiton ajan syntymistä kuvaavan Uuden Testamentin tekstit vilisevät myös juutalaisia mustamaalaavia kohtia. Uusi Testamentti kuvaa juutalaiset juonittelijoiksi ja tietysti jumalan pojan, Jeesuksen, kuoleman vaatijoiksi, minkä vaatimuksen roomalaiset sitten toteuttivat. Nämä mielikuvat juutalaisista ovat sittemmin toimineet keppihevosina hirveyksille, joita juutalaiset ovat kristikunnan keskellä joutuneet kokemaan.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että se Jeesus, joka Uudessa Testamentissa kuvataan, ei istu lainkaan juutalaisen uskon kontekstiin. Eräs esimerkki on väitetty lähetyskäsky, joka sisältää juutalaisen uskon silmin hyvin räikeän ristiriidan, nimittäin kastamisen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tätä voi sanoa erääksi kristillisen kolminaisuusopin eli monijumalaisuuden peruskiveksi. Tämän lisäksi tulevat Jeesuksen väitetyt vihjaukset siitä, että hän olisi jumalan poika; juutalaisuuden silmin jumalaksi julistautumista. Kaikki nämä Jeesuksen, juutalaisen miehen, suuhun laitetut sanomiset edustivat ja edustavat edelleen pakanallisuutta ja syvimmässä mahdollisessa ristiriidassa juutalaisen uskon kanssa olevia väittämiä. Jeesus, opetuslapset ja muut seuraajansa olivat juutalaisia, ja alkuseurakunta oli juutalainen.

Kaikesta päätellen Jeesuksen suuhun on kirjoitettu asioita, joita hän ei ole voinut aikalaiskontekstissa koskaan kuvitellakaan sanoneensa, ikinä.

Missä vaiheessa nyt kristikuntana tuntemaamme ja alun perin messiaskulttina lopahtamaisillaan olleeseen liikkeeseen ilmaantuivat puhtaasti pakanallisuutta edustavat käsitykset, jotka sittemmin tiesivät vain pahaa juutalaisille?

Juutalaisilla on viimeinen sana heidän keskuudestaan nousseiden messiasehdokkaiden arviointiin. Ei Jeesus ole juutalaisten tunnustama messias, eikä häntä juutalainen traditio edes varsinaisesti tunne. Jeesus onkin juutalaisuuden silmin lähinnä, anteeksi vain, pelkkä mielikuvituksen tuote.

Hyvä kysymys kuuluu, että kenen mielikuvituksesta on kyse?

Ei ainakaan juutalaisuuteen myötämielisesti suhtautuvien mielikuvituksesta, saatikka juutalaisista itsestään.

Ketkä ujuttivat Jeesuksen ja esimerkiksi apostolien suuhun asioita, jotka ovat absurdeja juutalaisen uskon ja perinteen näkökulmasta katsottuna?

Ehkä olisi syytä katsoa siihen suuntaan, jolle kristinusko olikin yllättäen valtapoliittisiin tarkoituksiin valmis ase, nimittäin Rooman valtakuntaan.

Kristinuskosta tuli 300-luvun loppuun mennessä tosiasiallisesti Rooman ainoa virallinen valtakunnan uskonto. Samoihin aikoihin alkoi kristittyjen juutalaisiin kohdistama sorto ja kristikunnan puhdistaminen juutalaisista.

Selvää on, että juutalaisen alkuseurakunnan uskolla ja kristinuskolla, jollaisena me sen nyt tunnemme, ei voi olla juuri mitään tekemistä keskenään.

Kävikö niin, että kierot roomalaiset poliitikot haistoivat hyvin varhain valtapoliittisen potentiaalin kultissa, josta sittemmin tuli täysin pakanallinen uskonto ja erittäin antisemitistinen sellainen?

Hedelmistään puu tunnetaan!

Kristinuskon antisemitisminen viritys ei suinkaan kadonnut toisen maailmansodan kauheuksiin heräämiseen.

Erityisesti amerikkalaisten herätyskristillisten liikkeiden parissa ilmenee hieman sofistikoituneempi tapa tehdä selvää juutalaisesta uskosta ja kulttuurista, nimittäin käännytystyö, jolla ahdistellaan juutalaisia muun muassa Israelin ystäviksi tekeytymällä.

Keinovalikoima likistelevässä käännytystyössä on katala: fanaattista juutalaisuuteen perehtymistä, tapojen imitoimista, hebrean kielen opiskelua, markkinoitavien kristillisten uskomusten, erityisesti oman messiaansa (Jeshuan), sovittamista juutalaiseen uskoon ja niin edelleen.

Tämä koetaan juutalaisyhteisön parissa äärimmäisen ahdistavana.

Itsekään tajuamatta, nämä käännyttäjät ajavat tosiasiassa samaa asiaa, kuin kristikunnan historiasta havaittava avoin juutalaisvastaisuus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu