Sekö on lapsen koskemattomuuden puolustamista, että kaadetaan likasanko sateenkaari-ihmisten niskaan?

Iltalehden kolumni, joka käsitteli dragtaidetta ja lapsen seksualisointia, on johtanut laajamittaiseen kansalaiskeskusteluun. Hedelmistään puu tunnetaan ja se periaate pätee myös kyseiseen kolumniin. Keskustelu osoittaa kolumnin synnyttäneen voittopuolisesti voimakkaan inho- ja vihareaktion juuri sateenkaariyhteisöä kohtaan, mihin massat sovittelevat pedofiilin hihamerkkiä. Tästä on osaltaan pitänyt huolen Iltalehden tarjoama arvovalta ja ylivoimainen näkyvyys yhdistettynä sosiaalisen median kaikukammioon.

Siinä missä muutama vuosi sitten pedofiilileiman lyöminen sateenkaariyhteisöön oli lähinnä äärioikeistolaisten ja ääriuskonnollisten valemedioiden anti-gender -kampanjoinnin kohteena, nyt ollaan siirrytty vaiheeseen, missä valtamedia hoitaa vastaavan tehtävän.

Kuinka paljon anti-gender -kampanjointi on sisältänyt vakavasti otettavaa lapsen henkisen ja fyysisen koskemattomuuden puolustamista? Yleensä vain näennäisesti. Tämä on pahimmillaan ilmennyt ulostuloina, missä mässäillään yksityiskohtaisilla ja brutaaleilla kuvauksilla rikollisista teoista lapsia kohtaan ja pidetään huolta, että assosiaatiot tarkoitettuun ”syylliseen” eivät jää epäselväksi.

Sama tyyli on havaittavissa aborttioikeuksien vastustajien parissa, missä räikeimmillään saatetaan levittää kuvia abortoiduista sikiöistä moraalipaniikin, järkytyksen ja syyllisyyden tunteiden herättämiseksi, ja tietysti viime kädessä naisten ihmisarvon ja -oikeuksien polkemisen perustelemiseksi. Jos voidaan puhua ihmissikiön pyhyyden kunnioittamisesta, siitä ei ole jälkeäkään tällaisessa toiminnassa.

Opetuksena on, että lapsen oikeuksien aitoa ja vilpitöntä puolustamista harvoin löytyy sieltä, missä asioista tehdään kiihkeää ja irvokasta performanssia. Itse tarkoituksena näyttää olevan julkisuudenkipeä performanssi, toisinaan jopa rahan tekeminen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun likasanko kaadetaan tavalla tai toisella selväksi tehdyn ihmisryhmän niskaan, tulisi hälytyskellojen soida. Kyse on demonisoinnista, ei lapsen koskemattomuuden tai oikeuksien puolustamisesta.