”Tuokin …tanan yhteiskunnan elätti tilasi multa takapihan terassin …”

En tiedä, onko yrittäjien etujärjestöissä koskaan pohdittu sitä, kuinka paljon heidän pomojensa myrkyn niellyt naamari ja duunareita enemmän ja vähemmän avoimesti halveksuvat puheet näkyvät yritysten liikevaihdossa?

Kannattaisi ehkä pohtia.

Todellisena vaarana on nimittäin palveluja ja tavaroita suomalaisille asiakkaille myyvien yritysten leimautuminen asiakasvihamielisiksi. Mielikuvat yrittäjien asiakkaita halveksuvista asenteista voivat helposti alkaa elämään omaa elämäänsä, vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä todellisen elämän yrittäjän kanssa.

Maine ja imago ovat suurimmalle osalle yrityksiä ja yrittäjiä melkeinpä kaikki kaikessa. Niiden vaarantuminen asiakkaiden silmissä voi tehdä yrityksestä lopun hyvinkin pian. Hyvä maine leviää nopeasti, huono vielä sitäkin nopeammin, siihen ei kaivata ylimääräistä leimaamista muiden taholta. Kaikkein vähiten etujärjestöiltä.

Oman lukunsa muodostavat valtakunnan politiikassakin vaikuttavat yrittäjät, joiden viesti on usein myrkyllisten asenteiden täyttämää. Niillä jopa kerskutaan näyttävästi. Kuinka paljon vahinkoa nämä poliitikot suomalaisten yrittäjien maineelle asiakaskunnan silmissä aiheuttavat? Sitä sopii pohtia.

Se, että mainitut etujärjestöt ovat istuvan oikeistohallituksen myötä saaneet liki täydellisen niskalenkkiotteen yhteiskunnasta, pitäisi vähintäänkin tarkoittaa pöytätapojen ja viestinnän vakavaa pohtimista.

Kysyä sopii myös sitä, miten paljon etujärjestöt ajavat pienten ja yksinyrittäjien asiaa, vai onko prioriteettina ainoastaan suuret yritykset. Maassamme on kuitenkin iso määrä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka pitävät osaltaan pyörät pyörimässä. Vai olisiko se sittenkin niin, että ne duunarit, virkamiehet, toimittajat, opiskelijat, työttömät, sairaat, vanhukset ja niin edelleen ostavat yrityksiltä palveluja ja tavaroita, ja pitävät yritysten pyörät pyörimässä? Jokainen tietää varmasti vastauksen.

Etujärjestöjen ja niihin kytkeytyvien vaikuttajien selvä piittaamattomuus viestinnän laadusta, mukaan lukien kaiken maailman kiihko silmissä luuhaaminen pitkin sosiaalista mediaa, antavat viitteitä siitä, että kaikkia yrittäjiä ei todellakaan pidetä samalla viivalla. Tätä voisi kutsua nokkimisjärjestykseksi.

”Minulla on isoot rattahat ja kova vauhti. Sonta se vain lentää … tralalallalaa!”