Yle-lain muutos: Kiristysnäytelmä ja toimitusjohtaja Ylä-Anttilan vähintäänkin oireelliset ”oivallukset”

Harvempi on noteerannut Yle-lain muutoksen, mistä hallitus on jättänyt esityksensä joulukuun puolessa välissä. Syynä lakimuutokseen on Medialiiton (ent. Viestinnän Keskusliitto) järjestämä kiristysnäytelmä, johon on vedetty ei enempää eikä vähempää kuin EU-komissio. Medialiiton komissiolle tekemä kantelu, missä vaaditaan käytännössä Ylen tekstimuotoisten verkkosisältöjen lopettamista, on edelleen käsittelyssä ja Medialiitto on uhannut jatkaa prosessia kunnes lakiesitys on sille mieluinen. Mitä kaikkea muutos, jonka lopullista rajuutta ei ole vielä edes tiedossa, de facto tarkoittaa?

Medialiiton toiminta herättää kysymyksen siitä, kenen ehdoilla lainsäädäntöä Suomessa lopultakin tehdään? Yksityisen etujärjestön kiristyksen alla tehtävä Yle-lain muutos tulee johtamaan tilanteeseen, joka rajoittaa kansalaisten tiedonsaantiin liittyviä oikeuksia.

Professori Anu Koivunen on analysoinut Yle-lain muutoksen taustoja Suomen Kuvalehden artikkelissa, missä Koivunen kuvailee tilannetta viestintäpoliittiseksi konfliktiksi.

Koivusta ihmetyttää myös Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan lakimuutokseen kohdistuva vähättely, mitä ei luonnollisestikaan Ylen toimitusjohtajalta ensimmäisenä odottaisi.

Ylä-Anttilan rooli Ylen johdossa on muutenkin herättänyt hämmennystä, eikä vähiten tarpeella ilmaista poliittista leiriä.

Yle-lain muutoksen osalta Ylä-Anttila meni viime kesäkuussa lausumaan sellaista, mikä herättää melko monta kysymystä.

Ylä-Anttila on Ylen toimitusjohtajana tuore tapaus. Hän aloitti tehtävässään vuoden 2018 syyskuussa. Tässä suhteessa onkin varsin erikoista, että Ylä-Anttila totesi Maaseudun Tulevaisuudelle kesäkuussa 2020 Yle-lain muutoksen olleen vuosia odotettu.

Hallituksen esitys, joka lähti lausunnolle, ei ollut yllätys. On tätä monta vuotta odotettu.”, sanoi Ylä-Anttila.

Vielä kummallisempaa on Ylä-Anttilan näkemys siitä, että Yle-lain muutos toisi mahdollisuuksia Ylelle hyvin yksinselitteisen tosiasian kuitenkin ollessa se, että muutos nimenomaan rajoittaa Ylen mahdollisuuksia.

Tässä tilanteessa julkisen palvelun yhtiön osalta ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen väläyttää yhteistyötä tai oikeastaan kumppanuuksia kaupallisen media kanssa. Ylä-Anttilallepa tuli mieleen ”winwin-kumppanuudet”.

Hetkinen seis.

Täytyy muistaa, että Ylen tarjonnan rajusti supistuessa Yle-vero (yht. satoja miljoonia euroja) säilyy.

Onko niin, että Yle-veroja aletaankin ”win-win-kumppanuuksien” kautta kanavoimaan kaupallisille medioille?

Mistä kaikesta tässä touhussa onkaan kysymys ja kenen asioilla Ylä-Anttila Ylessä puuhastelee?

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu