Koulumaailman kokeet tuotava yritysmaailmaan

Hesarin mielipidesivuilla peruskouluikäisten lasten arviointi puhuttaa. Jarno Paalasmaa (HS 4.11.) ja Esa Peltonen (HS 13.11.) ilmaisevat syvän huolensa niistä linjauksista, joilla Opetushallitus nyt käytössä olevaa opetussuunnitelmaa on korjaamassa.

”Uudistamisen keskeinen lähtökohta on ollut oppilaiden yhdenvertaisuuden lisääminen, sillä sekä koulut että perheet ovat olleet huolissaan sen toteutumisesta”, Opetushallituksesta Erja Vitikka, Marjo Rissanen ja Leena Nissilä painottavat vastineessaan (HS 7.11.). En oikein saa kiinni tästä vastineesta. Onko sen ensisijainen tavoite vanhempien miellyttäminen?

Hyvät vanhemmat, mietitään nyt hetki, mitä te oikein lapsillenne toivotte. Ettei nyt vain olisi kyseessä ajan kultaamat muistot pelistä nimeltä koulu?

Pelin logiikka on yksinkertaisuudessaan matematiikan osalta seuraava: Opettaja kertoo etukäteen koepäivän ja pitää koetta edeltävällä oppitunnilla kertaustunnin. Saattaapa vielä olla tukiopetustakin tarjolla sopivasti juuri koetta edeltävänä päivänä. Kertaustunnilla käydään läpi kaikki se tärkeä, jota kokeessa tullaan mittaamaan. Kotona viimeisenä iltana hikoillaan. Painetaan mieleen, että tällainen tehtävä ja tällaiset temput muista nyt sille huomenna tehdä. Hyvin saattavat oppilaat kokeessa muistaakin, mutta valitettavasti lyhytaikaisen muistiin turvautuen. Nimensä veroisesti ”osaaminen” katoaa muistista yhtä nopeasti, kun on sinne tankattukin. Kyse ei ole oppimisesta.

Mitä opettaja tämän jälkeen tekee? Tallettaa osaamisen ikään kuin pankkiin ja tilittää talletukset oppilaille, kun aika on keväisin ja joulun alla. Kun opettajalta kysytään, mitä sinä vaadit oppilaalta, että hän saa arvosanan viisi? Opettaja katsoo koetta ja sanoo, että kuudella pisteellä saa vitosen. En minä pisteistä ole kiinnostunut vaan siitä, mitä osaamista sinä vaadit viitosen arvosanaan. Hajapisteet sieltä täältä lähinnä kertovat tarpeesta päästää oppilas kokeesta läpi sen sijaan, että jotakin osaamista olisi todella vaadittu.

Karu totuus on, että siinä vaiheessa, kun oppilaamme ovat käyneet 12 vuotta koulua liki joka viides on matemaattisissa taidoissaan maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla. Miten tämä on mahdollista? Miten nämä oppilaat ovat päässeet etenemään luokalta toiselle oppimatta mitään? Jos opettajilta todella vaadittaisiin tilivelvollisuutta, olen aika varma, että taas kaaivettaisiin talletukset pakista esiin ja siinähän sitä olisi mustaa valkoisella, mitä oppimisen nimissä on mitattu.

Oletteko vanhemmat koskaan toivoneet, että sama koulumaailman autuus otettaisiin käyttöön yritysmaailmassa? Ihan varmasti jokaisen johdon tavoitteena on alaistensa oppiminen. Kuinkakohan moni teistä kokeen saadessaan katsoisi johtajaansa tyhmänä ja kysyisi, mtä ihmettä? Et sinä pysty kokeella sitä mittaamaan, mitä minä olen oppinut! Epäonnistuneet projektit ne vasta jotain ovatkin opettaneet!

Kirjoitin viimeisenä vuoden 2019 matemattisten aideiden opettaja –juttunani avoimen kirjeen Opetushallituksen arviointityöryhmälle. Huomautan, että en kritisoi työtä, jota tehdään eri arvosanoihin tähtäävien kriteerien selventämiseksi. Kritisoin tarvetta arvostaa summatiivista arviointia. Teistä vanhemmista tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä siltähän arviointi edelleen kotiin näyttäytyy, kokeilta. Nykyinen käytössä oleva opetussuunnitelma ja 20 vuotta vanha perusopetuslaki eivät tälle toiminnalle kuitenkaan siunausta anna, koska tavoitteena on ollut hyvä koulutus.

mrstoivola

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (<a href="http://www.flippedlearning.fi" title="http://www.flippedlearning.fi">http://www.flippedlearning.fi</a>). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kun opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu