Mitä minulta jäi Maikkarin Uutisaamussa opettajien tasoeroista sanomatta?

Sain kutsun tulla maikkarin uutisaamuun keskustelemaan opettajien tasoeroista. Päällimmäisenä jäi mieleen kiitollisuus. Yksi keskeinen asia aiheeseen liittyen jäi kuitenkin sanomatta. Viittasin haastattelussani opettajan ihmiskuvaan ja oppilaan tarpeeseen kokea, että opettaja arvostaa häntä. Tämä arvostus tai arvostuksen puute konkretisoituu oppilaalle erityisesti arvioinnissa.

Perusopetuslakimme on vuodelta 1998 ja siinä sanotaan arvioinnista seuraavasti: ”Oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti.” Lukiolain sisältö on hyvin yhtenevä perusopetuslain kanssa. Opetussuunnitelma perustuu lakiin ja jo edellinen opetussuunnitelmamme on velvoittanut, että opettajan suorittaman arvioinnin on oltava osa oppimista. Oppimisen arviointi ei siis voi supistua hetkeksi, jossa  oppimistapahtuman päätteeksi mitataan, tekikö oppilas sen, mitä opettaja käski. Laki ei sano, että oppimistapahtuman päätteeksi ei saa pitää koetta, mutta yksikään tällainen koe ei ole osoitus lain noudattamisesta.

Laki ja opetussuunnitelma siis velvoittavat, että arvioinnissa keskitytään arvioinnin pedagogisen tehtävän ytimeen. Siinä on kyse vastuullisesta opettamisesta, oppimisen raiteillaan pitämisestä ja avusta, jonka oppilas saa tavoitteiden saavuttamiseksi. Oppimisen aikainen arviointi viestii oppilaalle, että hänen kehittymiskelpoisuuteensa uskotaan ja siihen panostetaan. Opintojakson loppuun sijoittuvan kokeen viesti on sen sijaan kovin toisenlainen. Se antaa lähinnä ymmärtää, että oppilaat ovat arvioinnin kohteita, joiden ei uskota kykenevän muuttamaan toimintaansa palautetta saatuaan. Moni oman arvonsa tunteva oppilas nostaa tässä vaiheessa jalat pöydälle ja toteaa, pitäkää tunkkinne ja jättää yksinkertaisesti yrittämättä.

Onko oppimisen aikainen arviointi opettajille sitten helppo toteutettava? Ei ole. On paljon helpompaa ajatella arviointi toimintana, joka voidaan tuoda oppimistapahtuman päälle kuin toimintana, joka on tuotava sen sisään. Oppimisen aikainen arviointi vaatii rohkeutta ja kykyä pohtia juurisyitä sille, miksi oppilaat eivät opi ja kykyä haastaa aikaisempi ymmärrys arvioinnin muodosta ja sen tehtävästä. Erityisen vaikeaa tämä on silloin, jos koulun rakenteet ja koulun johto ei tue arviointiajatuksen päivittymistä.

Koska oppimisen aikainen arviointi on prosessi, joka jokaisen opettajan on itse tuotava oman opetuksensa sisään, vaatii se, että opettajasta on tultava itseohjautuva arvioinnin kehittäjä. Tässä mielessä arvioinnin kehittäminen antaa opettajalle aidon kokemuksen yhteisohjautuvuuden ja oppivan yhteisön merkityksestä omalle itseohjautuvuuden kehittymiselle. Koulun johdon tehtävä on tukea ja mahdollistaa opettajien oppimista tukevien oppivien yhteisöjen muodostuminen. Kun tämmöinen yhteisö muodostuu, jossa on lupa käydä kriittistä pedagogista keskustelua, konkretisoituu myös se, mistä ei keskustella. Nyt ei keskustella siitä, montako prosenttia pisteistä vaaditaan kokeen läpipääsyyn, eikä siitä, onko oikein vai ei antaa oppilaan uusia huonosti mennyt koe.

 

0
mrstoivola
Rauma

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (http://www.flippedlearning.fi). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kuin opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu