Riittämättömyyden tunne voi olla myös hyvä tunne

Tanja Äärelä on tehnyt äärettömän tärkeän väitöstutkimuksen nuorten vankien peruskoulukokemuksista. Pääsin viitisen vuotta sitten kuulemaan Äärelän luentoa. Äärelä kiroili ja minä itkin. Väitöstyötä tehdessään Äärelä kohtasi 29 alle 21-vuotiasta vankia. ”Oot varmaan eka, joka on oikeesti kiinnostunu mun elämästä. Sulla on sydän paikallaan.”, siteeraa Yle näistä yhtä.

Mitä koulu olisi voinut tehdä toisin? ”Jos ajattelee, mitä koulu olisi voinut tehdä, niin sen, että jokainen lapsi olisi huomioitu yksilöllisemmin. Nuoret olisivat saaneet apua oppimisen haasteisiin. He olisivat tarvinneet apua tunteiden ilmaisuun ja hallintaan.”, Äärelä vastaa ja perää enemmän armoa kouluihin, ”Lapsi ei usein voi sille mitään, jos hänellä ei ole kaikkia tarvittavia varusteita ja välineitä. Kouluissa pitäisi löytyä vähän enemmän armoa joissakin asioissa.”

Uusi opetussuunnitelma velvoittaa opettajat huomioimaan oppilaat yksilöinä. Mutta toteutuuko tämä käytännössä? Toteutuuko tämä yläkouluissa, jossa murrosikänsä kanssa kamppaileva nuorukainen ei ehkä edes halua tulla nähdyksi? Jotta tämä ylipäätään voisi toteutua käytännössä, vaaditaan opettajuuden muutosta ja sitä, että opettaja pyrkii näkemään luokassa oppilasryhmän sijaan yksilöitä. Erityisesti yläkoulussa, jossa opettaja näkee samoja oppilaita vain muutaman tunnin viikossa ja oppilaita saattaa kaikkineen olla parisen sataa, ajatus saattaa tuntua suorastaan mahdottomalta. Opettajan riittämättömyyden tunne olisi nykyisien resurssien puitteissa ainakin taattu. Vaikka opettajan on helppo puolustella vallitsevia toimintatapojaan resursseilla tai niiden puutteilla, John Hattien metatutkimus (aineistona 80 miljoona oppilasta) osoittaa, ettei erinomaiset opintosaavutukset ole juurikaan kiinni resursseista vaan opettajasta. Jokainen opettaja toimii resurssiensa puitteissa ja aivan varmasti toisinaan myös riittämättömyyden tunne nousee pintaan. Itse ajattelen, että hetkellinen riittämättömyyden tunne kertoo ennen kaikkea siitä, että pyrin tekemään työtäni eettisesti oikein.

Äärelän luennon jälkeen päätin, etten enää kysy yhdeltäkään myöhässä tulevalta oppilaalta, miksi tulit myöhässä. Sen sijaan olen sanonut, ”kiva kun tulit”, ja joka kerta meinaa kyynel tulla silmään, koska mieleeni palaa Äärelän väitökseen osallistuneet nuoret.

mrstoivola

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (<a href="http://www.flippedlearning.fi" title="http://www.flippedlearning.fi">http://www.flippedlearning.fi</a>). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kun opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu