Suomalaisista opettajista ei voida enää puhua yhtenäisenä joukkona

Yle uutisoi 24.7.2020 kuinka koulut valmistautuvat paikkaamaan korona-ajan oppimisaukkoja. Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro pohtii korona-ajan vaikutuksia myös Ylen aamussa ja toteaa erityisesti matemaattisluonnontieteellisten aineiden etäopetuksen olleen haastavaa.

Salmela-Aro on tutkinut korona-ajan vaikutuksia sekä opettajiin että oppilaisiin. OAJ:n kanssa yhteistyössä toteutettuun tutkimukseen osallistui noin 1500 opettajaa. Tutkimus kiinnittää huomiota opettajien uupumiseen. Joka viides opettajista koki olevansa uupunut työssään etäopetuksen aikana ja joka kymmenennellä opettajalla olivat kaikki uupumuksen oireet hälyttävän korkealla. Näillä opettajilla työn merkitys oli kadonnut ja riittämättömyyden tunteet olivat jatkuvasti pinnalla. 10 %:n suuruinen oli myös niiden opettajien joukko, joiden havaittiin olevan ylisitoutuneita työhönsä ja tekevän valtavasti töitä etäopetuksessa onnistuakseen. Vastaavia ääripäitä ei Salmela-Aron mukaan ole aiemmin Suomessa havaittu. Kahden näin selkeän ääripään muodostuminen puhuu mielestäni vahvasti sen puolesta, ettei suomalaisista opettajista tulisi puhua yhtenäisenä joukkona. Etäopetus ei siten ole pelkästään nostanut huolta oppilaiden eriarvoistumisesta vaan myös opettajien.

Oppilaita koskevassa korona-ajan tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota etäopetustilanteiden aikana esiintyviin optimaalisiin oppimisen hetkiin. Optimaalisen oppimisen hetkellä Salmela-Aro viittaa oivaltavan oppimisen hetkeen, joka koostuu kolmesta osatekijästä: (1) oppilas on kiinnostunut aiheesta, (2) oppilas kokee oppimisen haasteita ja (3) oppilas kokee omaavansa taitoja vastata haasteisiin. Tavallisesti näitä oppimiselle optimaalisia hetkiä on tutkimuksissa havaittu olevan 15-20 % kaikista tutkituista oppimisen hetkistä. Etäopetuksen aikana näitä oppimiselle otollisia hetkiä tunnistettiin olevan ainoastaan 5 % tutkituista tapauksista.

Ylen uutisessa toisena asiantuntijana on Suomen rehtorit ry:n puheenjohtaja Antti Ikonen. Hän tunnistaa Salmela-Aron osoittaman huolen, mutta näkee korona-ajassa jotain hyvääkin – luottamisen korostumisen, joka on saanut etäopetuksen myötä uusia ulottuvuuksia. ”Luottamus oppilaaseen korostui, kun työ sujuu ja opinnot etenevät, vaikka emme olleet paikan päällä varmistamassa. Luottamuksen kulttuuri koki ison askeleen eteenpäin tässä. Modernin työnteon ja oppimisen kivijalkana on luottamus eikä kontrolli”, hän toteaa. Itse jatkaisin tähän vielä, että yhtä lailla oppilaan tulisi voida luottaa opettajaansa ja siihen, että opettaja pyrkii kaikin tavoin tukemaan ja auttamaan oppilasta oppimisessaan eikä rankaisemaan osaamattomuudesta tai siitä, että oppilas avoimesti viestii oman oppimisensa haasteista.

Vaikka korona-aika on osoittanut huutavan tarpeen formatiiviselle arvioinnille, sen arvoa ei edelleenkään tunnuta tunnistavan. Formatiivista arviointia toteuttavan opettajan olen aiemmin ajatellut lähtevän liikkeelle seuraavasta kahdesta perusoletuksesta: (1) Oppilaat eivät opi, vaikka kuinka hyvin opetan. (2) Jos en selvitä, mitä he eivät oppineet/ymmärtäneet, en voi auttaa heitä ylittämään ongelmiaan. Salmela-Aron haastattelun pohjalta lisään vielä kolmannen oletuksen, joka opettajan tulisi opetusta ja arviointia suunnitellessa tehdä: (3) Todennäköisesti hetki, jonka vietän yhteisesti oppilaiden kanssa, ei ole heidän oppimisen kannalta kaikista otollisin oppimiselle. Itse vahvasti uskon, että opettajien riittämättömyyden tunne muuttaa muotoaan, kun lähdetään liikkeelle näistä kolmesta oletuksista sen sijaan, että ummistamme silmät niiltä. Joka tapauksessa opettajien uupumiseen on kiinnitettävä huomiota, koska se vaikuttaa oppilaiden oppimiseen. Haastattelun lopuksi Salmela-Aro toteaa, että opettajia on ohjattava pohtimaan omia resurssejaan ja sitä, mitä muutoksia he voivat työssään tehdä. Erityisiä voimavaroja hän näkee yhteisöllisyydessä ja yhteisopettajuudessa.

Lopuksi on syytä todeta, että vaikka Yle uutisoikin siitä, kuinka koulut valmistautuvat paikkaamaan korona-ajan oppimisaukkoja, tulee ymmärtää, ettei nämä ole matematiikassa kovin helposti paikattavissa. Metsämuurosen pitkittäistutkimus on paljastanut kauan ennen koronaa, kuinka hurjia oppilaidemme osaamisaukot matematiikassa ovat. Siinä vaiheessa, kun oppilaat lopettelevat Suomessa toista astetta, liki viidesosa on matemaattisilta taidoiltaan viidesluokkalaisen tasolla tai alle.

+3
mrstoivola
Rauma

Marika on vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja -kunniamaininnan saanut neljän kouluikäisen lapsen äiti, joka tekee väitöstutkimusta opettajan toimijuudesta käänteisessä oppimisessa (http://www.flippedlearning.fi). Hänen intohimonaan on niin oppilaiden kuin opettajien tasapäistämisen lopettaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu