Pelon ilmapiiri ja painostavat asenteet uhkana yhteiskuntamme vakaudelle

Maahanmuuttajataustaisena poliitikkona olen ulostuloissani usein nostanut esille yhteiskunnassamme vellovan vastakkainasettelun, liittyen yleensä valtaväestön ja vähemmistöjen välisiin jännitteisiin. Koronapandemia on kuitenkin nostanut esiin laajemman, näkyvämmän ja ikään kuin ”sallitun” vastakkainasettelu ilmiön. Aivan kuin nyt on sallittua julkisesti, luvan kanssa mustamaalata ja tukea eriarvoistamista. Tällainen ilmapiiri on vaikuttanut monilla negatiivisesti jopa perhe- ja ihmissuhteisiin.

On sanomattakin selvää, että tällaisella pandemialla, tai eteenkin näillä linjauksilla ja rajoituksilla, tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset tulevaisuudessa meihin aikuisiin, mutta erityisesti lapsiimme. On tärkeä asia miettiä, millaisen yhteiskunnan haluamme jättää jälkipolvillemme. On myös selvää, että sairaudet ja virukset eivät maapallolta tule katoamaan minnekään, jolloin olisi keskeistä miettiä, miten aikuisina ja vanhempina tähän tilanteeseen suhtaudumme ja mitä käytöksellämme välitämme jälkipolvillemme.

Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki me kansalaiset todella olemme tämän asian kanssa samassa veneessä. Niin kuin kaikessa sanomassani, niin tässäkin aiheessa, haluan korostaa, että tiettyjen ihmisryhmien leimaaminen aiheesta riippumatta, on väärin ja ei koskaan aiheuta mitään hyvää. Muistetaan, että kysymys on nyt terveydestä. Jos mieli ei voi hyvin, keho ei voi hyvin. Pelon ilmapiirissä ihminen ei ajattele johdonmukaisesti, eikä tee järkeviä päätöksiä.

Kulunut vuosi on nostanut esiin käsitteet; valinnanvapaus, sananvapaus ja yksilönvapaus. Mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Missä menee niiden rajat? Mitä on demokratia? Itselleni maahanmuuttajataustaisena, ”diktatuurin kehdossa” varttuneena, on kieltämättä viime aikoina tullut epätodellinen ja huolestunut olo yhteiskuntamme tilasta. Ajoittain minulle muistuu mieleen tilanteita menneisyydestäni Irakin pakolaisleiriltä, jolloin piti miettiä, mitä saat sanoa ääneen ja elät sanktioiden pelossa, vaikka et olisi tehnyt mitään väärää. Luottamus viranomaisiin oli nolla.

Suomessa taas olen arvostanut alusta saakka keskustelukulttuurin avoimuutta, jossa erilaiset näkökulmat ovat olleet tervetulleita. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut tässä keskustelukulttuurissa huolestuttavan muutoksen. Ymmärretäänkö me suomalaiset todella, mikä lahja on elää demokraattisessa ihmisoikeusvaltiossa näiden oikeuksien ja vapauksien kanssa, joiden saavuttaminen on vaatinut monia sukupolvia ja ihmishenkiä?

Muhis Azizi
Turun kaupunginvaltuutettu

+2
MuhisAzizi
Kokoomus Turku

Turun kaupunginvaltuutettu, kaupungin hallituksen jäsen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu