Hei opiskelija, ei sun tarvii jaksaa!

Tänään vietetään opiskelijoiden mielenterveyspäivää. En ala kuvaamaan lukuja tai tilastoja aiheesta, sillä kaikki tietävät, että opiskelijamme voivat huonommin kuin koskaan aiemmin.

 

Tämä teksti syntyi opiskelijayksiön lattialla hetkellisen romahduksen seurauksena maatessani. 

 

Kaksi minuuttia sitten koirani oli käynyt pudottamassa yöpöydältä vesilasin, koska en ollut ehtinyt antamaan hänelle tarpeeksi huomiota päivän aikana. Liian lyhyiden yöunien jälkeen ylitöiksi venynyt työpäivä, suoraan juosten kotiin ja koirapuistoon kuuntelemaan kuulokkeista illan ensimmäistä etäkokousta. Kotona kiire jatkuu koko illan samalla sykkeellä ja jossain vaiheessa tajuan, että olen vetänyt koko päivän pelkällä kofeiinin voimalla. 

 

Illalla nukkumaan käydessä keho käy ylikierroksilla ja lasken niitä muutamia jäljellä olevia tunteja, joita herätykseen enää on. Aamulla ylös ja uusi kierros näitä arkirutiineja.

 

En tällä hetkellä koe itseäni opiskelijaksi, vaikka opintoni ovatkin pahasti kesken. Aloitin opiskelun tammikuussa 2020 ja olen suorittanut opintopisteitä reilusti alle tavoitemäärän. En ole jaksanut nähdä vaivaa oppimispäiväkirjojen, ryhmätöiden ja esseiden kirjoittamiseen. Opinnot aiheuttavat minulle jatkuvan huonon omatunnon sen kaikuva ääni takaraivossa muistuttaa jatkuvasti epäonnistumisesta.  

Harmittaa, että en koe saaneeni opinnoistani ensimmäisen puolen vuoden aikana lähes mitään irti ja motivaationi on laskenut näkymättömiin. Nykyään päiväni eivät koostu etäluennoista ja Zoomin kautta tehtävistä ryhmätöistä. Tein itse tietoisen valinnan aloittaa kesätyöni varhaiskasvatuksen opettajana jo huhtikuun aikana, sillä työni on se, mikä pääni lopulta kuitenkin pitää kasassa ja nautin siitä suunnattomasti tällä hetkellä.

 

Opiskelijat, olette aivan uskomattomia. Teiltä on odotettu aivan mahdottomia. Teidän on täytynyt jaksaa. Luennot ovat etänä, kaverit kauempana ja opiskelijayhteisöt ja -bileet pannassa jo yli vuoden ajan.  

Psykologille jonotetaan ikuisuus ja terapiatakuusta ei ole tietoakaan. 

 

Aina kun kuulen, että joku päättäjistä kehottaa jaksamaan, tekee mieli läimäistä läppäri seinään. Me emme enää jaksa, eikä meidän kyllä tarvitsekaan. 

 

Hallitus, kuulkaa meidän hätähuutomme. Muistakaa, että me olemme täällä.

+5
Nea Nättinen
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu