Hämmästyttävät yhtenevät intressit kohtasivat

Fasistien ylivallan ensimmäisinä päivinä Saksan Zionisteilla oli jo ’yhteys’ fasistiseen sortokoneistoon, joka kehittyi yhteistyöksi Zionistien ja natsivaltakunnan terroristijärjestöjen (Gestapo, SS jne.) välillä. Ennen vuotta 1933 Zionistisella toimijalla Leo Plautilla oli jo ’yhteys’ poliittiseen poliisiin ja poliisivirkailijaan Oberregierungsrat Rudolf Dielsiin (tiettävästi Plautin koulutoveri). Kun Diels nimitettiin ensimmäisen kerran salaisen poliisin päälliköksi vuonna 1933, hän säilytti yhteyden Plautiin, jolla oli jopa Dielsin salainen puhelinnumero johon hän saattoi soittaa milloin tahansa.

Tällaisia yhteyksiä pidettiin piilossa, mutta on olemassa todisteita siitä, että Zionistien ja SS:n (organisaatio, joka hallitsi fasistisen valtion poliisia ja salaisen poliisin koneistoa) välistä yhteistyötä valmisteltiin jo tuolloin. Pian fasistien valtaanousun jälkeen natsien pääpropagandalehti Der Angriff julkaisi matkaraportin Palestiinasta, jossa esiteltiin Zionistinen kolonisaatio Palestiinassa myönteisesti otsikolla Natsi matkustaa Palestiinaan, joka oli lähes vailla kritiikkiä.

Kirjoittajan nimimerkki ”Lim” kätki SS-Untersturmführer Leopold von Mildensteinin henkilöllisyyden. Hän toimi SD:ssä (SS:n turvallisuuspalvelu), joka perustettiin alun perin natsipuolueen sisäiseksi salaisen poliisin organisaatioksi, mutta joka vuodesta 1931 lähtien lakkasi olemasta vain puoluepoliisi kehittyen koko fasistisen diktatuurin hallitsevaksi sisäpoliittiseksi salaiseksi palveluksi.

Yksi näitä tapahtumia koskevista saatavilla olevista asiakirjoista on professori Franz Alfred Sixin muistio, jonka päiväys on 17. kesäkuuta 1937, ja sillä on luokitus Geheime Kommandosache. Tämä muistio sisältää tietoa Zionistilähettilään Feivel Polkesin vierailusta Berliinissä. Polkes oli sionistisen maanalaisen armeijan Haganahin päällystön jäsen komentajan arvolla. SS-Oberscharführer Herbert Hagen, joka seurasi Mildensteinia Judenreferatin johtajana, mainitsee papereissaan Polkesin Palestiinan juutalaisten itsepuolustusorganisastion tiedusteluosaston komentajaksi.

SS palkitsi välittömästi Polkesin yhteistyöhankkeet Sixin antamilla ohjeilla. ”Saksan valtakunnan juutalaisten lähetystöä painostetaan pakottaakseen Saksasta muuttavat juutalaiset suuntaamaan vain Palestiinaan eivätkä mihinkään muuhun maahan. Juuri sitä Zionistit halusivat, mutta Six lisäsi: ”Tällainen toimenpide on täysin Saksan edun mukaista, ja Gestapo on jo toteuttamassa sitä.”

Polkes yritti kehittää yhteistyötä Zionistien ja fasistien välillä, hän jopa esitti Adolf Eichmannille kutsun vierailla Palestiinassa Haganahin vieraana. Yhteydenottojen osalta nousee ennen muita esille SS-Hauptscharführer Eichmann osasto II 112. Eichman keskusteli Polkesin kanssa tämän Berliinin oleskelun aikana ja Polkes kutsui Eichmannin vierailemaan Palestiinaan juutalaisten siirtokunnissa hänen henkilökohaiseti opastamana.

Eichmannin ja Hagenin Palestiinan-matka on vain episodi Zionistien ja natsi-Saksan yhteistyön historiassa. Mutta se oli sekä merkityksellinen että paljastava tapaus, josta on tullut huomattavan väärennyksen aihe. Sen sijaan että myöntäisivät tosiasian, että Haganahin tiedustelun toimija kutsui Adolf Eichmannin aikoinaan Palestiinaan, Zionistikirjailijat käänsivät asian ja väittivät, että Eichmannin vierailun tarkoituksena oli ottaa yhteyttä palestiinan muslimikapinallisiin tai jopa saada aikaan salaliitto Jerusalemin muftin Haj Amin al-Husseinin kanssa.

Tämän tarinan takaa löytyy tunnettu Zionisti Simon Wiesenthal, joka vuonna 1947 väitti, että Eichmann oli perustanut agenttiverkoston Palestiinan Saronan siirtokuntiin ja ottanut ”yhteyden suurmuftiin”. Vuonna 1951 Leon Poliakov julkaisi samanlaisen version Die Weltissä ja Gerald Reitlinger lainasi sen kaksi vuotta myöhemmin kirjaansa The Final Solution varten, jossa Eichmannin oletettiin matkustaneen Palestiinaan ”ottaakseen yhteyttä arabikapinallisiin”. Siitä eteenpäin legenda paisui, ja amerikkalainen Quentin Reynolds väitti jopa, että Eichmann oli käynyt suurmuftin luona. Eichmannin elämäkerran kirjoittaja Comer Clarke meni niin pitkälle, että hän väitti, että Eichmann kantoi mukanaan 50 000 dollarin arvosta ”natsien kultaa” tarjotakseen sitä muslimikapinallisille.

Kun tällaisia myyttejä verrataan todellisiin tapahtumiin, yksi syy siihen, miksi Israelin hallitus oli niin innokas pitämään Eichmannin oikeudenkäynnin Israelissa eikä missään muualla, käy selväksi; vain Israelissa käytävän oikeudenkäynnin kohdalla Zionistien yhteydet natseihin voitiin pitää poissa julkisuudesta. Eichmannille luotaisiin tarpeeksi painetta antaa vääriä lausuntoja tuomioistuimessa. ”On totta”, sanoi Eichmann oikeudenkäynnin aikana, ”että yksi Palestiina-matkani tavoitteista vuonna 1937 oli ottaa yhteyttä mufti al-Husseiniin”. Mutta Eichmannin ja Hagenin matkaraportti joka löytyi SS päällikkö Heinrich Himmlerin salaisesta arkistoista maalaa toisenlaisen kuvan. Kyseisen matkaraportin ydin: Eichmann ja Hagen lähtivät Berliinistä 26. syyskuuta 1937 Berliner Tageblattin toimittajien ”varjossa” saapuen Haifaan 2. lokakuuta 1937 laivalla nimeltä Romania.

Kun Britannian viranomaiset kieltäytyivät sallimasta kahden SS-lähettilään nousta maihin (vedoten arabien kapinaan), Eichmann ja Hagen jatkoivat Egyptiin. Siellä he tapasivat Haj Amin al-Husseinin sijaan vanhan tuttavansa, Feivel Polkesin. Eichmannin ja Hagenin matkaraportti sisältää tarkan kuvauksen Polkesin kanssa käydyistä keskusteluista, jotka käytiin 10. ja 11. lokakuuta 1937 Kairon Cafe Groppissa. Polkes esitti heti Zionistien suunnitelmat täysin avoimesti SS-miesten edessä. Polkesin lausunnot, jotka Eichmann ja Hagen panivat merkille, eivät ole vain mielenkiintoisia Zionisti-fasistisen yhteistyön yhteydessä, vaan ne ovat myös tärkeitä osoituksia Zionistien ekspansiopolitiikasta: ”Sionistinen valtio on perustettava kaikin mahdollisin keinoin ja mahdollisimman pian, jotta se houkuttelee juutalaisia siirtolaisia Palestiinaan. Kun juutalainen valtio perustetaan Peel Paperin nykyisten ehdotusten pohjalta sen ollessa sopusoinnussa Britannian parlamentaarisiin lupauksiin, rajoja voidaan työntää edelleen ulospäin toiveiden mukaan.”

Polkes jopa kehaisi Saksan antisemitistisen terrorismin tuloksia:
”Nationalistiset juutalaiset piirit ilmaisevat tyytyväisyytensä radikaalin Saksan juutalaisiin kohdistuvasta politiikasta, koska tämä politiikka lisäisi juutalaisten määrää Palestiinassa, jolloin voidaan saavuttaa tilanne, että Palestiinassa on juutalainen enemmistö arabeja vastaan lähitulevaisuudessa.”

Toinen todiste, joka kumoaa väitteen, että Eichmann olisi matkustanut Palestiinaan tapaamaan al-Husseinia, on se tosiasia, että britit olivat syrjäyttäneet al-Husseinin suurmuftin asemasta ja tämä oli paennut Libanoniin välttyäkseen joutumasta brittien vangitsemaksi.

Polkes korosti toistamiseen tarvetta nopeuttaa juutalaisten poistamista Saksasta ja toisti olevansa valmis antamaan SD:lle salaisia tietoja. Hän keksi heti kaksi ”tietoa”, kuten Eichmann totesi matkaraportissaan. Ensimmäinen oli suunniteltu herättämään fasistista vihamielisyyttä arabien nationalistista liikettä vastaan. Eichmann huomautti: ”Polkesin tietojen mukaan Berliinissä kokoontuva pan-islamilainen maailmankongressi on suorassa yhteydessä kahteen neuvostomieliseen arabijohtajaan: emiiri Shekib Arslaniin ja emiiri Adil Arslaniin.” Toinen kohta, jonka Eichmann kirjasi matkaraporttiinsa, koski osapuolta, joka oli yksiselitteisesti sitoutunut em. eturintamaan.

Eichmannin ja Polkesin tapaamiset eivät olleet sattumaa. Ne kuuluivat pitkän aikavälin yhteistyökehykseen fasistien ja Zionistien välillä. Eichmannin ja Hagenin matkan jälkeen yhteistyötä vahvisti ”Mossad Aliyah Beth”, jonka Haganah oli luonut laittoman maahanmuuton organisaattoriksi sen jälkeen, kun Britannia oli hillinnyt juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan Peel-paperin seurauksena vuoden 1937 lopulla, toisin sanoen muutama kuukausi Eichmannin matkan jälkeen, Mossadin lähettiläät aloittivat toimintaansa Reichsvereinigungin (Reich Union) talossa osoitteessa Meinekestrasse 10, Berlin Charlottenburg, Berliinin fasististen viranomaisten luvalla kaksi lähettilästä, Pina Ginsburg ja Moshe Auerbach, olivat matkustaneet Palestiinasta Saksaan tätä tarkoitusta varten.

Mielenkiinnolla odotan millaisen tarinan eräs Zionismin vankkumaton kannattaja saakaan kaivettua esiin vaikkapa JVL:n satuaarteiston arkistosta…